maanantai 23. tammikuuta 2017

Antti Tuisku: Petokesä

Tämä aika kesällä 2015 juostiin hullussa tuiskupöhinässä.

Jos ajattelen Antti Tuiskun musiikkia, nousee mieleen kaksi todella hyvää muistoa. Niistä ensimmäinen koettiin Malmin lentokentän lenkkipolulla, sillä Peto on irti -biisin tahtiin juoksin ensimmäistä kertaa kilometrin matkan alle viiden minuutin. Toinen muisto sijoittuu Lapin asfalttiteille, kun ajoimme kohti Pohjois-Norjaa. Matkan aikana kuuntelimme useamman artistin tuotannon kokonaisuudessaan läpi ja Lapin artistiksi sijoittui itsestäänselvästi Tuisku. Se oli hyvä reissu ja koko diskografian läpi kahlattua ei voinut kuin todeta, että artisti on kehittynyt uransa aikana mielettömästi.

Totta puhuen en ole sen kummemmin aiemmin kuunnellut Tuiskun musiikkia, mutta Peto on irti -levyssä oli heti sitä jotakin ja se on meillä ihan fyysisenäkin kappaleena. Keikoilla en ole koskaan käynyt, en ole sillä tavalla keikkaihminen, mutta onneksi viime vuoden Petokesän tunnelmiin oli mahdollista päästä mukaan kirjan kautta. Formaatiksi valitsin äänikirjan, jonka lukee luonnollisesti Antti Tapani itse.

Fyysisenä teoksena kyseessä on Otto Virtasen valokuvista ja Tuiskun kirjoittamista keikkapäiväkirjoista koostuva setti. Äänimuodossa kuvat jäävät luonnollisesti pois, mutta luulen että minulle tämä kokemismuoto oli juuri oikea. Tuiskun ääntä kuunnellessa pääsi hyvin mukaan tunnelmaan, onnenhetkiin ja vaikeisiin pohdintoihin. Matka kulkee keikalta keikalle hirveää tahtia ympäri Suomen, kesän reilun kolmenkymmenen keikan väleissä ei paljoa ehtinyt levätä ja välillä tahti kävi liiankin kovaksi. Kerrontaa kuitenkin sävyttää ilo ja kiitollisuus siitä, että saa tehdä työtä jota rakastaa.

Niin ja kun sanon että tunnelmaan pääsi hyvin mukaan tarkoitan oikeasti, että vetistelin puolet kuunteluajasta ja olin ihan messissä ja fiiliksissä. Riemu, onni, haikeus, oman kropan kuuntelu, sellaisia tärkeitä juttuja. Hyvin sie Antti vedät, pidä lippu korkeella! Ja kuunnelkaahan tai lukekaahan.

Antti Tuisku: Petokesä
WSOY Äänikirja, 2016. 1 h 4 min.

6 kommenttia:

  1. Tässäpä olisikin minulle vähän erilaista kuunneltavaa, kiitos mainiosta vinkistä. :) En tosin ole hirmuinen Tuiskun musiikin fani, mutta persoonana hän on erittäin valloittavan ja symppiksen oloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tyypistä tykkään niin kannattaa kokeilla, MarikaOksa, tässä persoona pääsee minun nähdäkseni hyvin esiin. :)

      Poista
  2. Mä luulen että muhun tämä purisi paremmin fyysisenä kirjana. Rupesin taannoin itseasiassa kuuntelemaan, vaikken ole yhtään Tuisku-fani ja harmitti kun jäi sitten ne kuvat pois. Saattaa olla että jossain vaiheessa kuuntelen loppuun :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kannattaa hankkia fyysinen kappale, Tiia! Mä en olisi ehkä jaksanut kirjana tätä tai oikeastaan olen itse huono lukemaan valokuvakirjoja, luulen että äänellä sain tästä itse enemmän irti. Kuvat olisi näin jälkikäteen kyllä kiva nähdä.

      Poista
  3. Minun on kyllä pakko ehkä ostaa tämä kirja, olen nimittäin Antti-fani. Takana on monta, monta fanitus vuotta, välillä laimeampia ja nyt taas fani minussa on herännyt tämän uusimman levyn myötä. Varsinkin Mä hiihdän biisi kolahtaa ihan hirvittävän kovaa <3 Kiitos muistutuksesta, tämä kirja menee hankintalistalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Krista! Antti on kyllä aikamoinen tyyppi ja hullun sinnikäs, arvostan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...