lauantai 16. marraskuuta 2013

Liikkuvaa kuvaa: Gravity (2013)

Kuva: Warner Bros.Esperanto FilmojHeyday Films

Mies ilmoitti keskiviikkona napakasti, että nyt niin moni on kehunut Gravitya että me menemme katsomaan sen perjantaina. Asia selvä, mennään vain.

Jossain tulevaisuudessa ollaan päivittämässä Hubble-satelliittia. Tohtori Stone (Sanda Bullock) korjaa, astronautti Kowalsky (George Clooney) valvoo että kaikki sujuu niin kuin pitäisi. Paitsi ettei suju. Houstonilta tulee varoitus lähestyvästä avaruusromusta, joka on peräisin räjäytetystä satelliitista. Romun osuessa kohdalle peli on helposti menetetty. Ja sieltähän se romu tulee, väistämättömästi, käsittämättömällä nopeudella, eikä avaruudessa ole jarruja.

Tämän kummemmin en sitten juonesta sanokaan, se pitää kokea itse. Avaruudessa joka tapauksessa ollaan ja se on pelottavaa. Ohjaaja on ilokseni ymmärtänyt realismin mahdollisuudet ja ymmärtänyt fysiikan lait: avaruudessa ääni ei kulje. Muutenkin elokuva on suurin piirtein realismin rajoissa kuljeskeleva, tosin joitain vapauksia oli kuulemma otettu tarinankerronnallisista syistä.

Äänimaailmassa olisin itse asiassa tyytynyt vieläkin pelkistetympään. Olisin ehkä jopa poistanut kaiken musiikin, joka ei tule elokuvassa luonnollisesti, siis esimerkiksi radiosta. Luulen, että se ainakin minulle olisi lisännyt illuusion tuntua. Lisäksi huomasin hieman pahastuvani, kun tajusin tietynlaisen musiikin yrittävän johdatella minua tietynlaiseen mielentilaan. Olisin minä sinne päässyt ilmankin.

Tuntuu käsittämättömältä, että avaruuskohtaukset on tehty digitaalisena. Ne ovat upeita. Maapallo on upea. Ja samalla kaikki on hirvittävän pelottavaa, suuri tyhjyys ja tietoisuus siitä, että jos nyt pääsee irti se on menoa. Lisäksi tämä oli hieno 3D, väistelin avaruusromua enkä jaksanut ärsyyntyä kakkuloista. Elokuvan jälkeen silmät tosin olivat väsyneet, saattaa kyllä johtua myös matalasta vireystilasta tai sitten intensiivisestä tuijotuksesta.

Mutta olipahan siis hieno. Bullock ja Clooney eivät kuulu omaan näyttelijäsuosikkikaartiini, mutta kyllä minä tässä heihin uskoin. Hyvät valinnat. Ja uskoisin, että Bullock pärjää tässä kuitenkin paremmin kuin rooliin kaavailtu Angelina Jolie. Menkäähän katsomaan. Ja 3D:nä. Hopihopi. Tiedätte sitten mistä puhutaan.

6 kommenttia:

  1. Arvostelusi jälkeen tämä kiinnostaisi entistä enemmän! Täytyykin klikata itsensä elokuvateatterin sivuille seuraavaksi!

    VastaaPoista
  2. 2D:näkin hyvin intensiivinen elokuva. Päätimme tarkoituksella valita 2D:n 3D:n sijaan. En jäänyt kaipaamaan kolmiulotteisuutta. Se olisi jopa saattanut häiritä. Kaverin kanssa aiotaan paheksua Oscar-akatemiaa, jos Bullock tai Cuarón ei pääse ehdokkaiksi omiin kategorioihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raija, mukava kuulla että 2D-elämys olis myös hieno. Itse tuli kuultua niin paljon hehkutusta 3D:n puolesta jopa sellaisilta jotka sitä inhoavat että oli pakko käydä kokeilemassa. Mutta olen ilahtunut, että toimii myös 2D:nä hyvin!

      Bullock ansaitsisi kyllä ehdokkuutensa, samoin Cuarón!

      Poista
  3. Pakko siis totella. Jokohan ensi viikolla Juri innostuisi kaveriksi..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...