perjantai 29. marraskuuta 2013

Charlaine Harris: Dead Until Dark (Sookie Stackhouse #1)


True Blood -tv-sarjan rantautuessa Suomeen katselin lähes koko ensimmäisen kauden, mutta jätin sen sittemmin sikseen huomatessani oikeastaan pitäväni sarjaa turhan kammottavana ja ahdistavana. Minulle kuitenkin vakuuteltiin, että kirjat ovat ihan mukiinmeneviä joten pitihän tätäkin sitten kokeilla ja lainata ystävältä sarjan ensimmäinen osa Dead Until Dark (2001).

And he sat at one of my tables - the vampire.
I knew immediately what he was. It amazed me when no one else turned around to stare. They couldn't tell! But to me, his skin had a little glow, and I just knew.

Sookie Stackhouse työskentelee tarjoilijana jossain Louisianan perukoilla ja odottelee jotain jännittävää tapahtuvaksi. Jännitystä tarjoaa Bill, paikkakunnalle muuttava vampyyri, johon Sookie tykästyy lähes välittömästi. Kaikki eivät orastavasta romanssista kuitenkaan perusta, etenkään Sookien veli saati hänen työnantajansa Sam. Samaan aikaan seudulla alkaa tapahtua murhia, joiden uhreina ovat fang-bangereina, siis vampyyrien heiloina, tunnettuja naisia. Vähitellen hommasta kehittyy melkoinen soppa ja samalla kun Sookie opettelee vampyyri-parisuhteiden saloja yrittää hän telepatiavoimillaan selvitellä kuka mahtaa olla hurjien murhien takana.

Dead Until Dark tarjoili varsin kevyttä tarinaa luettavaksi ja kirja pyörikin minulla pääsääntöisesti yöpöytäkirjana. Kirja oli tosiaan vähemmän ahdistava kuin sarja, mutta ei se minua pyörryksiin saanut. Vampyyriromanssi ei jaksanut pahemmin innostaa ja seksikohtaukset puuduttivat, vaikka eivät toki olleet niitä kamalimpia lukemiani. Mieluummin olisin selvitellyt sitä murhaa ja vaikka lukenut enemmän vampyyriyhteiskunnasta. En sitten tiedä mikä siinä mätti. Vampyyrit eivät tosin ole lähtökohtaisesti suurimpia suosikkejani ja kun en tuosta Sookiestakaan oikein pitänyt, hän oli mielestäni hieman rasittava.

Loppupeleissä sinnittelin kirjan loppuun asti vain siksi, kun halusin tietää murhaajan ja mielestäni en ollut sitä tv-sarjasta selvittänyt. Viimeisen viideosan tienoilla sitten muistin syyllisen kuitenkin ja kahlasin kirjan loppuun hieman hampaitani kiristellen, koska en enää viitsinyt jättää sitä kesken (enkä muutenkaan kyllä osaa, siis jättää kirjaa kesken, pitäisi varmaan opetella).

Olihan se sitten kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä opus, teksti rullasi ihan kivasti ja lopussa oli kiinnostavia cliffhangereita, mutta miettinen silti vielä hetken ennen kuin tartun sarjan seuraavaan kirjaan. Toki otan mielelläni vastaan vakuutteluja ja rohkaisuja, jos sarjan seuraavat osat ovat lukemisen arvoisia. Muutoin taidan seuraavaksi vampyyrikirjakseni ottaa suosiolla jonkin Jaz Parksin.

Charlaine Harris: Dead Until Dark (Sookie Stackhouse #1)
Gollancz, 2009; alkup. julkaistu 2001. 326 s.
Kannen suunnittelu: Nick Castle

7 kommenttia:

  1. Hih, minä olen ollut aikamoisessa koukussa sekä näihin kirjoihin että True Bloodiin, vaikka oikeastaan niissä ensimmäisen kirjan/tuotantokauden jälkeen on hyvin vähän yhtäläistä. :) Olen katsonut kaikki kaudet tarkkaan, ja viimeisintä lukuun ottamatta useampaan kertaan, mutta kirjoja olen lukenut vasta neljä ensimmäistä, sekä yhden sarjaan limittyvän novellikokoelman. Nyt Sookie-kirjojen lukeminen on vähän jäänyt kun koko ajan on niin paljon muuta luettavaa, mutta olen salaa mielessäni haaveillut pitäväni jossain vaiheessa Sookie-24h-lukumaratonin. :)

    Minusta sarjan kolmas kirja on lukemistani paras ja ensimmäinen vasta alkulämmittelyä, eli en sinuna välttämättä vielä heittäisi kirvestä kaivoon. :D Mutta tokihan on niin etteivät kaikki kirjat millään voi olla kaikkien makuun, ja se on ihan ymmärrettävää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sara, Sookie-maraton kuulostaa kyllä hauskalta! Hm, ehkä en vielä sitä kirvestä pois visko, jos kokeilen siihen kolmanteen asti. Ehkä seuraava kirja osuisi jotenkin sopivampaan saumaan. :)

      Poista
  2. Minäkin kannustan tarttumaan toiseen osaan. Mutta jos sekin tuntuu puuduttavalta, niin sitten kannattanee luovuttaa.
    Toisessa osassa nimittäin tulee Eric ja sitten alkaa taas tapahtua! :D

    (Myönnän. Olen todella puolueellinen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan onkeeni, Morre, ja lupaan kokeilla vielä seuraavaa! Puolueellisia mielipiteitä saa esittää. ;)

      Poista
  3. Tämän ekan osan ahmin, toinen osa ei ollut mielestäni sitten niin hyvä. Ehkäpä minun täytyy joskus kunnon viihdenälkään lukea vielä ainakin kolmas osa Saran kommentin perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, että minulla tässä ehkä tökki se että tavallaan tiesin aika paljon siitä mitä tulee tapahtumaan. Hyvä nyt kuitenkin lähteä keskirealistisin odotuksien kohti kakkososaa, kiitos Pihi nainen!

      Poista
  4. Yhdeksäs Sookie -kirja menossa eli voisin sanoa olevani koukussa ;) Mukavaa aivojennollausviihdettä, ei korkeakirjallisuutta mutta viihdyttävää.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...