maanantai 4. marraskuuta 2013

Liikkuvaa kuvaa: Thor: The Dark World (3D)

Kuva: Marvel Studios

Kävimme sunnuntaipäivän ratoksi katsomassa uusimman Marvel-rymistelyn Thor: The Dark Worldin eli tuttavallisemmin Thor kakkosen. Muutama vuosi sitten tulleesta ykkösosasta en muista juuri muuta kuin sen, että näyttihän se kolmedeenä ihan komealta mutta elokuva itsessään oli korkeintaan mukiinmenevä. Koska tässä nyt kuitenkin odotellaan seuraavaa Avengers-leffaa piti tämäkin tietysti käydä kurkkaamassa.

Thor on matkaillut takaisin kotiinsa Asgardiin ja on joukkojensa kanssa palauttanut rauhan kaikkiin yhdeksään maailmaan. Ilkikurinen velipuoli Loki istuu vankilassa ja rakastettu Jane Foster tutkii maan pinnalla kummallisia muutoksia fysiikan laeissa ja kaipalee viikinkijumalaansa. Leppoisaa tilannetta ei kuitenkaan kestä kauan. Kuolleiksi luullut mustat haltiat aikovat tuoda pimeyden takaisin universumiin ajan ollessa sopiva, nyt nimittäin lähestyy se hetki jolloin kaikki yhdeksän maailmaa konvergisoituvat ja tuhovoima saadaan suureksi. Avuksi tarvitaan kuitenkin mystinen Aether ja ette varmaan arvaa kuka sen sitten löytää.

Sellaisista alkuasetelmista siis lähdetään. Ja kokonaisuudessaan elokuva olikin oikein mainio viihdepläjäys, ainakin parempi kuin viimeksi katseltu Iron Man 3. Suurimpana ongelmana tässä rainassa oli se, että päähenkilöiksi tarkoitetut Thor, Jane ja Odin olivat harvinaisen pitkästyttäviä eikä hahmoissa tapahtunut oikeastaan minkäänlaista kehitystä. Show'n varastaa helposti Loki, jonka hahmo on mitä mainioin ja yllättävin ja Tom Hiddleston esittää sitä mainiosti. Ja jopa Janen assarilla Darcylla on suurempi hahmokehitys kuin noilla kolmella ensinmainitulla.

Ei tästä Thor kakkosesta siis miksikään oivaukatsonhetikaksikertaa elämykseksi ollut, mutta toimi sunnuntaiviihteenä hyvin ja vei taas tarinaa eteenpäin. Huumoria riitti sopivasti (se on aina mukavaa kun osataan nauraa elokuvan sisäisille naurettavuuksille) ja loppuun jätettiin hyvät koukut seuraavia leffoja varten. Ja kannattaa katsoa ne lopputekstit, sieltä tulee kaksi piilopätkää.

2 kommenttia:

  1. Tuo ensimmäinen Thor tuli vasta televisiosta ja sen katsoin, ja siitä tuli kummallinen fiilis; se oli elokuva, joka oli tavallaan hyvä, kunnes ei enää ollut. =D Jotenkin loppupuoli leffasta oli ihan kökkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tunteen, Irene! Tässä oli tosiaan onneksi Lokilla sen verran hommia, että tuli heti mielenkiintoisempi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...