torstai 21. helmikuuta 2013

Lue ja syö: Siilin eleganssin glutofee


Luin viime kesänä Muriel Barberyn pidetyn Siilin eleganssin (Gummerus, 2010) ja siinä lukiessani kiinnostuin myös kirjassa kerrotusta ihanasta kakusta, glutoffeesta. Kuten silloisessa jutussanikin mainitsin, onnistuin internetin syövereistä löytämään tietoa, että glutoffee olisin elsassilainen kugelhopf-kakku.

- Teen perjantai-iltana glutofeen, hän ilmoittaa hetken mietittyään.
Glutofee on tahmea elsassilainen kakku.
Mutta Manuelan glutofee on myös suussa sulavaa. Se mikä elsassilaisissa tuotteissa on raskasta ja kuivaa, muuttuu Manuelan käsissä tuoksuvaksi mestariteokseksi.
- Ehtisittekö tosiaan? minä kysyn.
- Totta kai, hän sanoo ihastuksissaan. - Ei tule sellaista päivää, etten minä ehtisi tehdä teille glutofeeta!



Aitoa kugelhopf-kakkua saa leipoa monta tuntia, sillä sen tekemiseen kuuluu muun muassa monta kohotusvaihetta. Minä päätin hieman oikoa mutkia ja kokeilla löytämääni pikakugelhopfin reseptiä. Linkin takaa löytyy alkuperäinen resepti, tässä minun suomennokseni:

Nopea Kugelhopf (glutoffee)

Kakku sopii noin 25 cm halkaisijaltaan olevaan "kuivakakkuvuokaan".

n. 225 g voita
1 cup sokeria
5 munaa
3,5 cup jauhoja
3 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 cup maitoa
1 cup sultana-rusinoita
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1 tl vaniljauutetta
tomusokeria

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota vuoka.

Yhdistä sokeri ja voi suuressa kulhossa. Lisää munat ja vatkaa. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää seos ja maito ensimmäiseen kulhoon ja sekoita kunnes tasaista. Lisää rusinat, sitruunan kuori ja vanilja.

Laita taikina vuokaan ja paista 40-50 minuuttia. Jäähdytä ja koristele tomusokerilla.

Omat muunnokseni

Meidän kaapistamme ei löytynyt kultaisia rusinoita eikä edelleenkään sitä vaniljauutetta, joten käytin tavallisia rusinoita ja vaniljasokeria, jonka sekoitin jauhoseokseen.

Paistoaikaa meni 50 minuuttia ja taikina päästi sisästään todella paljon nestettä, jonka vippasin lopulta pois vuoasta. Ilmeisesti olisi kannattanut odottaa paistamisen jälkeen hetki, että neste olisi imeytynyt kakkuun mutta ei siitä kuivaa tullut kuitenkaan.

Kerrankin keksin hyvän tavan tomusokeroida kakku!

Meillä mies on yleisesti ottaen enemmän kuivakakkujen ystävä, mutta nyt asetelma kääntyi päälaelleen. Minä pupelsin kakkua varmaan viikon (säilyi foliossa hyvin), maku oli parhaimmillaan noin toisen tai kolmannen päivän kohdalla.

Ja glutofeeta: pörheän yönsinisen silkkipaperikomeuden sisältä paljastuu innoituksen vallassa syntynyt upea elsassilaiskakku, viskitartaletteja, niin ohuita että niihin tuskin uskaltaa koskea, sekä reunoilta ihanasti ruskistuneita mantelilastuja.

***

Tämä kakkujuttu saa myös kunnian olla Kujerruksia 400. postaus! Toivottavasti näitä tulee vielä monta sataa lisää. Ja samalla tämä on toinen osallistumiseni Lurun syötävän hyvään Lue ja syö -haasteeseen.

15 kommenttia:

  1. Näyttää hetkulliselta! Ja onnea huikeasta 400 postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihi nainen, sitä se oli! Milloinkohan viitsisi taas tehdä..

      Poista
  2. Ai kun rupesi tekemään mieli tota kakkua...

    Onnea ja pitkää ikää blogille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Erja. Ja tämä pikaversio on tosi helppo tehdä. Ja kiitos!

      Poista
  3. Ihana postaus! Alkoi kyllä tehdö mieli tuota kakkua, vaika en suuri kuivakakkujen ystävä olekaan. Ja tähän haasteeseen olisi kiva myös osallistua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Minäkin olen viilennyt kuivakakuille tässä vuosien myötä mutta tämä oli hyvää. Suosittelen myös haastetta.

      Poista
  4. Paljastan tyhmyyteni - mietin mikä hitto on glutoffee-kakku Siiliä lukiessa! Tuo glu-alku on keliaakikolle niin tuttu, mutta epäilinkin, ettei kyseessä ole gluteeniton kakku :D Kiitos vinkistä, vaikuttaa herkulliselta ja helpolta, mäkin voisin ehkä osata. Niin, kunhan vaihdan jauhot vehnättömiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, Annika K, en itsekään tiennyt yhtään mikä se oli ja niinpä googlasin. ;) Onnistunee ihan yhtä näppärästi myös gluteenittomista jauhoista!

      Poista
  5. Oooh, mikä kakku! Minä olen niin laiska ja arka kokeilemaan uusia leivonnaisia, että ihmeitä saa kyllä tapahtua, ennen kuin minut nähdään hankalien reseptien kanssa keittiössä. Viimeksi joskus vuosi sitten kokeilin uutta reseptiä (joka tosin toimi todella hyvin...) No, ainakin nyt kun olen yksin syömässä tuotoksia, into on entisestään hiipunut. Mutta tällaiset postaukset kyllä piristävät ja saavat hieman innostumaan ;)

    Onnea neljästä sadasta, toivon satoja satoja lisäpostauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös, Suketus! Viimeistä palaa viedään..

      Minä olen yrittänyt kokeilla nykyään leipomuksissa enemmän, helposti sitä pyöräyttelee niitä vanhoja tuttuja. Yhdessä vaiheessa opiskeluja leivoin melkein joka toinen päivä jotain, silloin tuli kokeiltua (ja luentokaverit kiittivät kun roudasin leipomuksia mukaan yliopistolle).

      Kiitos!

      Poista
  6. Tätä haastetta on hauska seurata muiden blogeissa ja vitsit kakku Siilin eleganssista on kyllä aika huikea <3 Itselläni on sen verran ruokarajotteita (ihan omia valintoja, mutta myös allergioita), että en oikein itse voi mukaan lähteä. Tai no voi, mutta aika muunteleminen tulisi jokaisen reseptin kohdalla ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Muunnellut reseptit olisivat kyllä kivoja, sillä aina saattaa tulla ruokarajoitteisia vieraita käymään ja silloin vinkit ovat kullanarvoisia. :)

      Poista
  7. En ole koskaan maistanut Kugelhopfia, mutta se alkoi kieltämättä Siilin eleganssia lukiessa kiehtoa! Mukava kun testasit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Luru! Hyvää oli, joskus voisin kokeilla tehdä sitä aitoa kugelhopfia jos aika ja kärsivällisyys riittäisi.

      Poista
  8. Onnea huikeasta postausmerkkipaalusta :)

    Kakku kuulostaa hyvältä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...