lauantai 9. helmikuuta 2013

J.K.Rowling: The Casual Vacancy (suom. Paikka vapaana)


Liityn niiden lukijoiden joukkoon, jotka ovat napanneet J.K.Rowlingin The Casual Vacancyn (Little, Brown & Company, 2012) luettavakseen perusteella Harry Potter. Toki olisin saattanut kiinnostua teoksesta muutenkin, jos olisin kuullut siitä kehuja, mutta tällä kertaa määrittävä tekijä oli kirjailijan tuttuus. Naputtelin siis itseni jälleen kerran Helmetin varausjonoon ja hieman ennen vuodenvaihdetta opus kolahti lähikirjaston noutohyllyyn.

Barry Fairbrother was dead. Snuffed out. Cut down. No event of national importance, no war, no stock market collapse, no terrorist attack, could have sparked in Shirley the awe, the avid interest and feverish speculation that currently consumed her.

The Casual Vacancy sijoittuu pieneen (fiktiiviseen) Pagfordin kylään jonnekin Lontoon liepeille. Asukasluku on sen verran minimaalinen, että kaikki tietävät kaikkien asioista kaiken ja paikallispolitiikan kysymykset aiheuttavat suuria tunteita. Kirjan tapahtumat saavat alkunsa, kun Barry Fairbrother, toinen paikallisen valtuuston nokkamiehistä, kuolee yllättäen. Karismaattisen Barryn paikka jää tyhjäksi neuvostossa ja vastapuoli innostuu: nyt on tilaisuus viedä läpi odotettuja päätöksiä.

Suurimpana murheenkryyninä on Pagfordin vieressä sijaitseva ränsistynyt Fieldsin alue, jossa rikollisuus rehottaa ja huumeiden käyttö on pikemminkin normi kuin poikkeus. Osaa pagfordilaisista asia risoo siksi, että osa Fieldin alueen lapsista pääsee hienoon Pagfordin kouluun ja lisäksi alueen korjauskustannukset tuottavat menoeriä pienelle kaupungille.

Alkaa siis kiista Barryn paikan täyttämisestä, kun molemmat puolet alkavat pedata pestiä omille edustajilleen. Tarinaa seurataan useamman perheen näkökulmasta, tärkeimpinä Mollisonit, Wallit ja Pricet sekä Weedonit. Henkilöhahmojen välisiä suhteita on turha alkaa avata tämän tekstin puitteissa, sillä muuten kirjoitan tätä vielä huomennakin. Sanottakoon siis lyhyesti, että tapahtumia seurataan episodimaisesti milloin minkäkin perheen tai hahmon kautta ja episodielokuvien tyyliä muistuttaen kohtaloita nivotaan lopuksi näppärästi yhteen.

'So there's an empty seat on the Parish Council,' Ruth said, the moment that Shirley reached the point in the story where Miles and Samantha ceded the stage to Colin and Tessa Wall. 
'We call it a casual vacancy,' said Shirley kindly.

Tapahtumia ja henkilöhahmoja on Rowlingin kirjassa sen verran monta, että itse ainakin menin hahmoissa sekaisin vielä kirjan puolivälissäkin. Kirjaa vaivaa mielestäni jonkinlainen runsaudenpula: kaikkea on niin paljon että lukiessa aivan hengästyy eikä välttämättä hyvällä tavalla. Noin viisisataasivuiseen kirjaan on ahdettu suurinpiirtein kaikki mahdolliset ihmiselämän vastoinkäymiset ja vaikka draama toki elää konfliktista olisi tässä saatettu pärjätä vähemmälläkin.

Rowlingin kirjoittama kieli on kyllä taitavaa ja hahmot varsin päteviä vaikka ovatkin epäonnista porukkaa. Erityisesti pidin erilaisista puhetyyleistä, jotka ainakin alkuperäiskielisessä tekstissä nousevat hyvin esiin. Liikaa sen sijaan oli mielestäni jonkinlaista inhorealistisuutta: ruumiinnesteet ja elimet tökkivät tekstistä silmään vähän liikaakin. Kokonaisuutena lukukokemus jäi siis valjuksi, vaikka ei kirjaa tehnyt mieli keskenkään jättää kun vihdoin onnistui pääsemään hommasta jyvälle.

En siis nosta Casual Vacancya millekään suosittelulistalle, vaikka se onkin pätevä kirja ja kielellisesti todella miellyttävä lukea. Minun makuuni siinä oli liikaa epäonnisuutta ja liikaa hahmoja. Seuraavasta Rowlingin kirjasta haluan saada pätevät suositukset ennen kuin suostun sen lukemaan.

Esimerkiksi Norkku piti teoksesta minua enemmän ja kehui nuoria henkilöhahmoja (jotka muuten olivat kirjan parhaita minunkin mielestäni), lisäksi Maija uppoutui kirjaan ihan tosissaan.

J.K.Rowling: The Casual Vacancy
Little, Brown & Company, 2012. 503 s.
Suomennettu: Paikka vapaana. Otava, 2012.
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Kannen suunnittelu: Mario J. Pulice

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Luen The Casual Vacancya tällä hetkellä. Minuakin on häirinnyt tuo hahmojen paljous. Ensin tuntui, että en tempaudu tarinaan mukaan, mutta nyt sadannen sivun paikkeilla on alkanut tuntua, että kyllähän minä ihan tykkään tästä kirjasta. Saa nähdä, millainen tunnelma on kirjan loppumisen jälkeen. En minäkään tätä kirjaa varmaan olisi lukenut ilman Pottereita, vaikka tiesinkin, että luvassa on aika erilainen kirja kuin Potterit olivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiitos kommentista. Kirja oli ihan viihdyttävä kun hahmoista pääsi selville, mutta karsimista olisi mielestäni saanut tosiaan harjoittaa kovalla kädellä. Pääosin pidin tätä kuitenkin positiivisena lukukokemuksena.

      Poista
  3. Nostan hattua teille, jotka pystytte lukemaan teoksia alkuperäiskielellä. Minulta menisi tämän tankkaamiseen viikkoja, jos se pitäisi lukea englanniksi.

    Taidan kuitenkin jättää tämän Rowlingin välistä, sillä niin vaisuja kommentteja siitä on tullut. Potteritkin ovat kesken. :(

    Linnea, blogissani (Luettua elämää) on Sinulle haaste.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...