sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Art Spiegelman: Maus


En muista mistä Art Spiegelmanin Maus (WSOY, 2003 [sis. osat 1 ja 2]; alkukieliset 1986 ja 1991) osui ensimmäisen kerran silmääni. Jossain vaiheessa se alkoi pomppia blogeissa esiin eri yhteyksissä ja kun yhteisnide tuli kirjastossa vastaan, nappasin sen mukaan.

Maus on omaelämäkerrallinen sarjakuva Art Spiegelmanin elämästä, vaikka hahmot ovatkin hiiriä, kissoja, koiria, sikoja ja niin edelleen. Tai oikeastaan kysessä on Spiegelmanin isän, Vladekin, tarina. Tarina, jonka Spiegelman ensin nauhoittaa ja sitten piirtää.

Vladek selvisi aikanaan vaimonsa Anjan, eli Spiegelmanin äidin, kanssa keskitysleireistä ja muista sodan kauhuista päästen lopulta Ruotsin kautta pakoon Yhdysvaltoihin. Sota kuitenkin jätti jälkensä niin vanhempiin kuin heidän lapseensakin, joka ei sodan kauhuja joutunut kokemaan vaan syntyi Ruotsissa.

Itse ajan- ja sotakuvauksen lisäksi tarina liikkuu nykyajassa ja siinä, kuinka Spiegelman pyrkii tulemaan toimeen vanhan isänsä kanssa. Kauhuista selvinnyt mies ei nimittäin ole aina mikään ihailun kohde, vaan vaikealuonteinen vanhus, jonka kanssa Spiegelmanin on vaikea tulla toimeen. Asiaa ei myöskään helpota se, että herkkä Anja on jo poistunut perheestä.

Kuva: Art Spiegelman

Spiegelman kertoo isänsä ja sukunsa tarinaa todella yksityiskohtaisesti ja lukijaa säästelemättä. Keskitysleirien kuvat piirtyvät verkkokalvolle ja järkyttävät. Myös perheen sisäisiä suhteita ruoditaan säästelemättä, eikä Spiegelman päästä itseäänkään helpolla.

En lainkaan ihmettele, että Maus on palkittu niin monessa yhteydessä. Eläinhahmojen ei pidä antaa hämätä, sillä tarina on todella vaikuttava ja kauhistuttava. Juutalaisvainoista on tullut kuultua monessa yhteydessä, mutta harvoin sen ajan historia pääsee näin paljon ihon alle. Jossain päin maailmaa tätä sarjakuvaa on käytetty ihan opetuksessakin. Toinen, samaa aihetta käsittelevä ja samankaltaisen vaikuttavat kokemuksen minulle on antanut Roberto Benignin hieno, Oscar-palkittukin elokuva Kaunis elämä (La Vita e Bella), jonka traileria en suosittele katsomaan youtubesta, koska se spoilaa.

Suosittelen sekä Mausia että edellä mainittua elokuvaa lämpimästi.

Teoksesta on kirjoittanut myös ainakin anni.M, joka myös suosittelee tätä.

Luettu osana So American -haasteen Jewish-American Experience -kategoriaa.

Art Spiegelman: Maus - selviytyjän tarina. (Volume I: My Father Bleeds History, 1986; Volume 2: And Here My Troubles Began, 1991)
WSOY, 2003. Erillisosat 1990 ja 1992.
Suomentanut: Jukka Snell.

ps. Yläkuvassa ystäväni kissakaunotar Helmi.
pps. Ja kehtaanpa tässä vielä sanoa, että jos kiinnostaa humoristisempi ja vähän erilainen suhtautuminen natsi-Saksaan niin leffateattereissa pyörii tällä hetkellä varsin pätevä Iron Sky-elokuva.

12 kommenttia:

  1. Taas tuli hyvä sarjakuvavinkki, kiitoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, Norkku! Kiinnostuksella odotan mielipidettäsi!

      Poista
  2. Maus on kaikkien aikojen suosikkejani, ja aion lukea sen pian uudelleen taas.

    Opetuskäytössä se on ollut ainakin minun lukioaikanani. En enää tarkemmin muista, oliko kyse jostain tuntitehtävästä vai kokeen virikemateriaalista, mutta joka tapauksessa kiitän lukioaikaista hissanopettajaani inspiraatiosta ja tämän teoksen löytämisestä.

    Iron Sky pitää kyllä ehdottomasti mennä katsomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau Suketus, hienoa että Suomessakin! Luin siis tuosta opetusasiasta jostain wikipedian englanninkielisestä tekstistä. Mainiota, että on nostettu historian opetuksessa esille.

      Iron Sky oli kyllä hieno, sopivan massiivinen ja taidolla tehty!

      Poista
  3. Hieno teos tosiaan. Ensimmäisellä lukukerralla sitä keskittyi Vladekin muisteloihin mutta myöhemmillä lukukerroilla se Artin ja Vladekin nykyisyys (ja Artin muistelot) nousivat kasvavasti esille, ja se onkin ollut sellainen näkökulma joka muista lukemistani ja näkemistäni holokaustitarinoista on puuttunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hdcanis, totta, tästä varmasti nousee esiin paljon muuta toisella lukukerralla! Harvemmin sitä on törmännyt tuohon ns. toisen sukupolven näkökulmaan ja niihin tunteisiin, mitä sotaan liittyy vaikkei itse siellä ollutkaan.

      Poista
  4. Minun on pitänyt lukea tämä jo vaikka kuinka kauan! Taidanpa vähän muokata TBR100-listaani, ettei vain unohtuisi uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Minulla tämä on ihan parhaimpien lukemieni teosten listalla (alkukielisenä). Sain sen alunperin lainaan reilu kymmenen vuotta sitten silloisen parhaan ystäväni silloiselta aviomieheltä. Luin ja ihastuin, ja ostin omalle miehelleni (silloiselle poikaystävälle) omat Mausit joitakin vuosia myöhemmin synttärilahjaksi (ja luin uudelleen). Mieskin piti todella paljon.

    Maus on ihan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, veikkaan että tämä voisi englanniksi olla jopa hienompi, nyt nimittäin välillä vähän särähti jonkinlainen tönkkö puhekielisyys tässä. Mutta siis tosiaan vain välillä ja vain vähän.

      Sinulla ja Mausilla on hieno yhteinen historia. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...