tiistai 10. huhtikuuta 2012

Lavalta: Anssi Kela Tarinankertojat-klubilla (Korjaamo)

Tässä soitetaan Rock-unelmaa.

Huhhei ja terveisiä Korjaamon Vaunusalista! 10.4. oli taas Tarinankertojat-klubin aika ja kylläpä kannatti mennä, vieraana oli tällä kertaa Anssi Kela. Ja teksti on tosiaan heti keikan jälkeen kirjoitettu, joten pientä sekavuutta saattaapi esiintyä. Kiitos ja anteeksi.

Minun Anssi Kela-historiani juontuu jostain seiskaluokan syksystä kun Puistossa oli iso juttu. Muistan elävästi, kuinka eräällä tunnilla musiikinopettaja yritti sulkea radiota kesken kappaleen ja eräs luokkatoveri kiljaisi tuohtuneena että et sä voi sitä keskeyttää kun tää kertoo siitä kuinka niistä tuli legendaa!
Minulla ei ollut tuolloin Nummela-levyä vielä, no, levynä, mutta joitakin kappaleita oli äänitettynä c-kasetille. Joitakin vuosia takaperin metsästelin teini-iän levyjä ja hankin silloin myös Nummelan. En ole kuitenkaan ollut mikään kovin aktiivinen kuuntelija, vaikka olen kyllä tyytyväisenä kuunnellut jos Kelan biisejä on soinut radiossa. Viime syksynä mies sitten esitteli minulle tarinallisen Aukio-levyn ja se kolahti. Levyn Aamu-kappale soi radiossa paljon, mutta biisistä tulee paljon enemmän kun levyn kuuntelee kokonaisuudessaan.

Mutta se siitä minun historiastani, keikastahan tässä piti puhua.
Keikka oli siis, no, ihan älyttömän hyvä. Tutut biisit uusilla sovituksilla rullasivat house-bändin (upeat Marzi Nyman, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Kalle Alatalo, Jani Wilund ja Mikko Siltala) kanssa mielettömällä temmolla. Mikan faijan BMW, Nummela ja se Puistossa (jonka lopussa soitettiin kvinttiympyrä, en tiedä näillä musateorian opinnoilla oikein mikä se on, mutta hienolta kuulosti) jymisivät uusilla soundeilla ja bändielämästä kertova Rock-unelmaa jaksaa hymyilyttää ja herättää sympatiaa, sellaista lämpöistä. 1972 oli mainio keikan lopetusbiisi. 

Siis ennen encorea. Improvisoituina kappaleina kuultiin vielä sumuinen Murhaballadi sekä Deep Purplen kappale Child in Time, jossa herra Harri Rantanen soitti urkuja. Oli aika huikeaa.

Ja klubin henkeen oli tietysti myös niitä tarinoita biisien taustalta, siitä miten aina ei synny biisejä ja miten kappaleet joskus yllättävät tekijänsäkin. Miten oli hienoa soittaa Nummelaa harjun kupeessa.

Lupasin taas antaa avecina toimineelle miehelle myös tilaa tässä joten nyt äänessä hän:

Jukoliste, Korjaamon Tarinankertojat-klubi parantaa kerta kerralta. Anssi Kelan kappaleet saivat hilpeitä uusia asuja joissa viitattiin soft rockiin, Boys of Summeriin ja taidettiin kumarrella Knackinkin suuntaan.

Aluksi jännitti, mahtaisiko yleisössä olla yhtä vähän sakkia kuin aiemmin Mikko Alatalon keikalla mutta viidakkorumpu oli mitä ilmeisimmin purrut ja Anssia saapui katsomaan lähes täysi salillinen porukkaa. Kyllä kelpasikin, tarinankertojayhtyeellä oli nimittäin lavalla selvästikin todella hauskaa. Pientä hävytöntä fuskua tosin oli siinä mielessä ilmassa, että vastaavantyyppinen iltama oli samalla porukalla käsittääkseni pidetty Tampereella edellisvuonna, joten miehet tiesivät jo etukäteen pitävänsä toisistaan.

Setti noudatteli varsin nätisti Anssin isoimpia merkkipaaluja musiikin saralla ja tavallaan olisi toivonut hieman oudompia valintoja artistin itsensä mieltymyksen mukaan. Toisaalta Anssi itsekin kertoi mieluummin nauttivansa reilusta viihteestä kuin turhan korkealentoisesta taiteesta, joten siinä mielessä hittikavalkadi oli perusteltu. Muutamia harvinaisempia helmiä kuitenkin kuultiin, muun muassa vielä julkaisematon kappale Miten sydämet toimii ja lähes hypnoottisen shamanistinen Murhaballadi, joka toimi silkoilla alavireisillä sähkö- ja akustiskitaroilla, mitä nyt Anssi Nykänenkin jossain vaiheessa äityi lavalle mäiskimään rytmiä. Erityisplussat tietysti vielä Puistossa-kappaleen lopukkeelle, jossa kierrettiin nätisti kvinttiympyrä kokonaan moduloiden.

Yleisön kysymykset jäivät jälleen varsin vähäisiksi ja enemmän tai vähemmän muistuttivat simppeleitä fanityttö/poika-kysymyksiä eikä sen syvempiin analyyseihin taiteesta tai kappaleiden kirjoittamisesta juurikaan päästy. Toisaalta ehkä hyvä näin, koska sellaiseen keskusteluun tällainen foorumi ei ehkä ole se kaikkein hedelmällisin. Hyvään musiikkiin ja innovatiivisiin sovituksiin kyllä ja toivotankin Tarinankertojat-klubille mielelläni pitkää ikää.

Kiitos!

Seuraavaksi klubilla kertomassa ja esiintymässä Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Juha Lehti 15.5.

Lisäksi: melkein unohdin onnitella mutta klubilla oli ilmeisesti tänään 2-vuotissynttärit joten onnea ja pitkää ikää!

7 kommenttia:

  1. Olipas mainio yhteisraportti, kiitos! Te selvästi tiedätte, missä pitää olla :D

    VastaaPoista
  2. Minulla on Anssi Kelan lähes koko tuotanto myös Pekka ja Susi uusintajulkaisu, kirja Kesä Kalevi Sorsan kanssa, albumit, Milla-sinkku, ja teos erään albumin anatomia.

    En ole enää kovinkaan aktiivifani, en ole ostanut kokoelmaa, joka taisi tulla taannoin. Huomasin tämän, mutta en asu enää paikkakunnalla niin ei ole mahdollisuuksia käydä näissä.

    Kiva kun postasit tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, sepä unohtikin mainita että keikalla kuultiin myös hieno Karhun elämää Pekka ja Susi-ajoilta. Oliko jopa keikan ensimmäinen biisi. Itse lainasin tuossa juuri innostuksissani Kesän Kalevi Sorsan kanssa kirjastosta ja odottelen kiinnostuksella sitä tulevaa kirjaa, Matkakertomuksia taisi olla nimi.

      Ja kiitos, ilo on minun puolellani!

      Poista
    2. Karhun elämä on hieno biisi, josta on näitä keikkaversioita, missä lauletaan Policea välillä.

      Poista
  3. Tämä postaus linkattiin minulle, kiitokset hyvästä keikkaraportista ja kauniista sanoista! Pidin itsekin keikasta todella paljon, tähän mennessä vuoden paras keikkani.

    Kommentti tuohon biisilistaan: harmittelin itsekin konsertin jälkeen, että biisit tuli valittua vähän turhan varman päälle. Tämä siitä syystä, etten etukäteen tiennyt millaisissa puitteissa konsertti järjestetään. Jos olisin tiennyt, että kyseessä on enemmänkin konserttisali-tyyppinen juttu, jossa ihmiset oikeasti kuuntelevat musiikkia, niin olisin korvannut ainakin pari puhkisoitettua hittibiisiä jollain muulla. Parin vuoden takainen Tarinankertojat-klubi Tampereella tapahtui baariympäristössä. Baarin hälinässä hitit toimivat aina parhaiten ja olin nytkin varautunut pieneen hulinaan...

    Mutta tuo nyt oli vain pieni miinus, kaiken kaikkiaan suuhun jäi oikein hyvä maku. Kiitokset siitä myös yleisön edustajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitoksia vain artistille itselleen!

      Uskon puhuvani meidän molempien kynäilijöiden puolesta kun sanon, että Rock-unelmaa oli varmaan se juttu mitä keikalle nimenomaan toivottiin, mahtavaa että soititte sen.

      Tunnelma oli kyllä mainio, teillä oli selvästi lavalla hyvä fiilis joka välittyi myös yleisöön.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...