tiistai 21. helmikuuta 2012

Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa

Minä olen ollut nyt kirjastolakossa. Se ei ole mennyt kovin hyvin.

Yksi viimeisimpiä sortumisiani tapahtui, kun tutkin kirjaston uutuushyllyä. Hyllyllä nökötti Eoin Colferin uutuus, Hiuskarvan varassa (WSOY, 2011; Plugged 2011). En olisi varmaankaan lainannut kirjaa kannen perusteella, mutta sitten näin sen taglinen. Jos pidit Artemis Fowleista... kasva jo isoksi. Minä todella pidin Artemis Fowl - kirjoista siinä yläasteikäisenä. Joten olihan tämä luettava. Enkä muuten edes ottanut tätä siitä bestseller-hyllystä, vaan varasin koska se keltainen bestseller-tarra ei näytä kuvissa hyvältä.

Olen ollut huonommassakin kunnossa, mutta en viime aikoina. Jos oikein muistan, siedin aikoinaan tappeluja samalla tavalla kuin nuori mies sietää viinaa. Saatoin jatkaa koko yön ja pärjäsin silti töissä aamulla. Nyt ähkin joka askeleella ja kävelen kuin luuni olisi tehty lasista. Olen telminyt sekä Bonzon, tonnikalaleipätyypin että Faberin gorillojen kanssa, ja se on vaatinut veronsa. Ei olisi mikään ihme, jos elinaikani olisi huomattavasti lyhentynyt yksinomaan niiden rähinöiden takia.

Daniel McEvoy on neljääkymmentä lähestyvä, irlantilainen ja entinen sotilas, joka tekee portsarin hommia uhkapeliklubilla Cloistersin kaupungissa New Jerseyssä. Kun McEvoyn ihastus listitään klubin parkkipaikalle ja hänen vähintäänkin epäilyttävä lääkäriystävänsä Zeb katoaa, on soppa valmis. Sotketaan mukaan korruptoituneita poliisiseja, vinksahtanut lakimies, höyrähtänyt yläkerran rouva, irlantilainen mafiapomo ja hiuslisäkkeitä niin meillä on käsissämme Hiuskarvan varassa.

Tyylistä tulee eniten mieleen myös viime vuonna suomennettu Hugh Laurien Järein asein. Hupia revitään eniten McEvoyn ja hänen päässään kommentoivan Zebin, siis Aave-Zebin, välisistä keskusteluista. Tai pikemminkin kettuilevat toisilleen sen minkä ehtivät. Colferin kirjoitustyyli on sujuvaa, teksti menee eteenpäin kuin juna ja vauhdikkaat tapahtumat seuraavat toisiaan joten tylsä tätä lukiessa ei varsinaisesti tule vaikka kirja tuntuikin hämmentävän pitkältä pituuteensa nähden (266 sivua).

Colferin ensimmäinen vanhemmalle yleisölle suunnattu kirja ei siis ole lainkaan hassumpi. Siinä on kuivaa irkkuhuumoria, vauhdikasta menoa ja ihan pätevä juoni. Poskettoman mykistäväksi murhamysteeriksi (kuten takakannessa lukee) en tätä luokittelisi, mutta varsin meneväksi jännitysromaaniksi kyllä.

Suosittelen leppoisaksi lomalukemiseksi, pään tyhjennykseen, juminpoistoon.

Eoin Colfer : Hiuskarvan varassa (Plugged, 2011)
WSOY, 2011. 266 s.
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää.
Kannen kuvan suunnittelu: Leander Baerenz.

Nappaan kirjalla pisteen So American - haasteen osavaltiot-alahaasteesta New Jerseyllä.

10 kommenttia:

  1. Mie en aikonut napsia osavaltiopisteitä, mutta on aina hauska nähdä, kuinka pistesaldot kasvavat. Etkö saa tätä muihinkin kategorioihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ensin laittaa tämän Immigrant Backgrounds - kategoriaan mutta sitten totesin, että Colfer on kuitenkin irlantilainen kirjailija joten jääköön osavaltiopojon tasolle.

      Poista
  2. Irkkuhuumori on ihan oma lajinsa. Tämä olisi minun kirjani, jos...jos vain ehtisin. Minä kaipaankin nyt oikein pään tyhjennystä eli odotan kevään dekkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, nyt toivon että määritelmäni irkkuhuumorista on sama kuin muilla. :) Dekkariksi tästä ei oikein ole vaikka murhamysteeriä ratkotaankin, varsin pätevä silti.

      Poista
  3. Tämä pitää kyllä ehdottomasti lukea. Irkkuhuumori iskee meikäläiseen, eikä jännityskään kovin kaukana ole mieligenreistäni.

    Artemis Fowlit, Siipimies ja Vielä yksi juttu on aikaisemmin luettu Colferilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan kiinnostuksella arviotasi tästä, Johnny, mikäli tämän päädyt lukemaan. Minulla on Colferilta luettuna ainakin neljä ensimmäistä Fowlia ja Toivomuslista. Vielä yksi juttu kiinnostaisi kyllä myös, mutta minulla on vielä Linnunradan alkuperäisten osien uudelleenluku/kuuntelu kesken.

      Poista
  4. Kääks, tämä jäi minulta kesken, ja nyt alan miettiä miten huonolla tuulella olen oikein mahtanut olla lukiessani, kun irkkuhuumori valui teflonpinnastani jälkiä jättämättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä toisaalta Booksy reaktiosi. Minustakin tuntui välillä (esim. kun automaattinen tekstinsyöttö-vitsi toistui samanlaisena toista kertaa) että hohhoi mutta taisin sitten olla oikeassa mielentilassa tällaiselle lakoniselle (?) banterille.

      Myönnän kyllä että minun käsitykseni irkkuhuumorista voi olla jostain normista poikkeava.

      Poista
  5. Pääntyhjennyskirjat ( kääk, tuleeko tuo edes yhteen ;D) ovat kyllä tärkeitä nekin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...