lauantai 18. helmikuuta 2012

Siri Hustvedt: The Blindfold

Siri Hustvedtin esikoisromaani The Blindfold (1992) on vaaninut minua Omenan kirjaston englanninkielisten romaanien hyllyssä jo pitkään. Päätin vihdoin ja viimein tarttua sen asettamaan haasteeseen ja kirjastokiellostani huolimatta vein kirjan kotiin.


I reached for the doorknob, but George moved and blocked my exit. "I-ris." He hung on to each syllable of my have, turning it into a call. 
"What is it?" I sang back to him.
"He leaned against the door and let his eyes move down my body. "You're transparent," he said.
I winced. "What do you want, George?" I said.


Juonen keskiössä on nuori nainen, Iris Vegan, joka opiskelee yliopistossa kirjallisuutta. Neljään osaan jaetussa kirjassa Iris kulkee New Yorkin kaduilla miesten puku päällä, kärsii pahoista migreenikohtauksista, kadottaa identiteettinsä useammin kuin kerran, rakastuu, masentuu, tulee valokuvatuksi ja on pitkään sairaalassa. Niin, oikeastaan en osaa sanoa juonesta kovin paljon mitään. Se kertoo Iriksesta, hänen elämästään, New Yorkista ja sen ihmisistä.

Kesti muuten hetken, ennen kuin tajusin "huvittavuuden" päähenkilön nimessä.

Neljäs ja pisin osa sitoo aikaisemmat osat jotenkin yhteen ja tuo jonkinlaista yhteneväisyyttä tarinaan. Ilman sitä olisin varmaan luullut, että tarinoiden Irikset eivät edes ole sama henkilö.

Kirja on omistettu Paul Austerille ja, hieman huvittavasti, opus muistuttikin minua eniten Paul Austerin New York - trilogiasta, jonka luin viime kesänä. Molemmissa kirjoissa kertojan identiteetti on enemmän tai vähemmän hukassa, tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin ja päällimmäinen tunnelma lukemisen jälkeen oli jotenkin pahaenteinen. Ei tämä Hustvedtin kirja varsinaisesti pelottava ollut, mutta levottomuutta ja epämukavuutta herättävä.

Etenkin kirjan kolmas osio, jossa ollaan sairaalassa oli minusta kamala. Siis ei missään nimessä huonosti kirjoitettu, kirjoittamisen Hustvedt siis edelleen osaa, mutta olin koko osion ajan todella ahdistunut. Minulla on jonkinlainen perusteeton sairaalakammo ja tällaiset tekstipätkät eivät kyllä yhtään auta asiaa. Ja vielä sekin, että ei siinä edes tapahtunut mitään äärimmäisen hirvittävää tai pelottavaa, mutta kammottavan tunnelman Hustvedt kyllä osaa luoda.

Harmikseni joudun sanomaan, että Hustvedtin esikoinen jäi minulle varsin keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Minusta tuntuu, että en ymmärtänyt juonesta oikein mitään, Iris jäi minulle etäiseksi ja turhauduin kun en löytänyt varmaan ainoaankaan avoimeksi jätettyyn kohtaan ratkaisua. Mutta onpahan luettu.

Jos pidit New York - trilogiasta (Tammi, 1988-1989) tai Hustvedtin Lumouksesta (Otava, 2009) lue ihmeessä tämäkin. Jos et lämmennyt kummallekaan, harkitse uudelleen.

New Yorkin öisillä kaduilla ovat vaellelleet myös Pekka, joka piti tätä mielenkiintoisena muttei massasuosiota povaavana ja lainatäti, joka piti tästä paljon enemmän kuin minä.

Siri Hustvedt: The Blindfold.
London: Hodder & Stoughton, 1993. (julk. Yhdysvalloissa 1992) 220 s.
Kannen kuva: Alexandra Klever/Bransch

Tällä korkkaan myös ensimmäisen pisteen Kirjavan Kammarin So American-haasteesta osioista Immigrant Background ja Osavaltiot-alahaasteesta nappaan New Yorkin.

6 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea arviosi tästä! En mitenkään rakastanut NY-trilogiaa enkä Lumousta (osittain juuri tuon pahaenteisyyden vuoksi), mutta ne ovat kuitenkin kiinnostavia kirjoja ja sait minut innostumaan Iriksen tarinasta myös :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että en kuitenkaan antanut kirjasta huonoa kuvaa :) Kiinnostava tämä kyllä oli mutta tuntuu että vaatisi uuden lukukerran että ymmärtäisi enemmän. Kiitos Maria!

      Poista
  2. Kiitos kun muistutit mitä mieltä olin tästä, olin jo melkein unohtanut. :) Tämä ja Lumous ovat jääneet minulle etäisimmiksi Hustvedteiksi, mutta kyllä niissäkin jokin viehätti. Auster puolestaan huhuilee edelleen hyllyssä ja alkaa jo käydä kärsimättömäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Pekka, oli tässä jotain koska ei kuitenkaan tehnyt mieli heittää kirjaa seinään tai mitään. :) Kiinnostuksella odotan jos/kun kirjoitat Austerista!

      Poista
  3. Haa, onneksi tajusin nyt Marian Kesä ilman miehiä -postausta ja sen kommentteja lukiessani tulla tänne. Huomasin nimittäin Facebookissa, että olit kirjoittanut tästä, ja olin innoissani, mutta jostain syystä itse postaus jäi lopulta lukematta. Inhottavia tällaiset lipsahdukset!

    Ihan hyvät varoittelut kirjoitit, koska minullehan New York -trilogia oli aikamoinen pettymys, enkä kyllä hirveästi pitänyt Lumouksestakaan. Mutta silti: Hustvedt, New York, kirjallisuuden opiskelu... Kuulostaa kiehtovalta. Ja tuntuisi jotenkin tärkeältä lukea kaikki Hustvedtin teokset, kun fania esittää. :) Suomennetuista minulla on vielä lukematta Vapiseva nainen, joka kuitenkin aihepiiriltäänkin kiinnostaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova tämä oli, sen sanon, mutta samalla kyllä aika hämmentävä. Ei minua kuitenkaan harmita että luin tämän. :)

      Vapiseva nainen oli kyllä aiheeltaan kiinnostava mutta minulle ei ole jäänyt siitä mitään kovin vahvaa mielikuvaa siltikään. Paitsi se, miten se tavallaan on samaa kuin Kesä ilman miehiä ja ei sitten kuitenkaan.

      Tässäkin oli muuten mystisiä päänsärkyjä sun muita, selvästi Hustvedtille tärkeä aihe.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...