sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Elizabeth Bard: Lunch in Paris

Jos minun pitäisi luetella kymmenen asiaa, joista todella pidän, joita rakastan, olisivat kirjat, ruoka ja Pariisi näiden kymmenen joukossa. Elizabeth Bardin Lunch in Paris: A Love Story with Recipes (2010) yhdistää ne kaikki.

"Welcome home, mon amour." For all my castles in the air, in this moment I felt like Gwendal had laid the world at my feet. My universe expanded and contracted at the same time. He had built me a two-room Taj Mahal.
"I already put your name on the gas bill."
How thoughtful.
"Trust me. In France, if you don't have a gas bill, you don't exist."

Lunch in Paris on tarina maahanmuuttajasta, amerikkalaisesta naisesta joka muuttaa rakkauden perässä Ranskaan. Ihana Ranska ei kuitenkaan aina ole se vanhojen elokuvien kaunis ja romanttinen maa, vaan byrokratialtaan lähes käsittämätön ja jopa elämänfilosofialtaan kummallinen omituisuus. Onneksi sentään on ihania toreja, upeita vihanneksia, erikoisia kalakauppiaita ja leivoksia. Ja tämähän on siis tositarina, tai siis elämäkerta reseptien kera.

Bard kuvaa elämäänsä Ranskassa rehellisesti ja herkullisesti. Toisinaan juhlitaan ystävien kanssa ja välillä syödään lounasta yksin. Siinä välissä löydetään se oma boulangerie, opetellaan jonottamaan lihakaupassa oikein ja muutetaan Pariisissa useampaan kertaan.

Kannessa kirjaa tituleerataan näin: Eat, Stay, Love with a side of spiced apricots eikä vertaus kyllä ole lainkaan hassumpi. Bardin tapa kirjoittaa on hyvin samankaltainen kuin Eat Pray Loven kirjoittajan, Elizabeth Gilbertin. Tyyli on keskusteleva, vähän kuin hyvän ystävän kanssa puhuisi. Bardin kielessä tai ehkä tavassa esittää asioita oli kuitenkin jotain, joka viehätti minua paljon enemmän. Saattaa tosin myös johtua siitä, että tämän luin englanniksi ja tuon toisen suomeksi.

Ja koska kirja tosiaan sisältää reseptejä, niin pitihän niitä testata ihan käytännössä. Tässä siis dinner in Paris meidän tapaamme. Meillä testiin pääsivät Travers de Porc au Miel ja Moelleux au Chocolat "Kitu". Mies huolehti pääruoasta ja minä jälkiruoasta.

Jälkiruoka tekeytyy parvekkeella. Kiitollinen resepti siinä mielessä, että tosi helppo tehdä ja ei tarvitse paistaa heti.

Tunnelma kunnossa.

Viiniäkin löytyy, 35° South Wild Ferment Merlot (luomu).

Pääruoaksi valikoitui Travers du Porc au Miel eli uunissa paistettu porsaanpaisti hunajalla. Kaupasta ei löytynyt grillikylkiä luilla, joten tyydyimme luuttomiin. Kahden annokseen lihaa meni 400 g ja lisukkeena rosmariiniperunoita sekä kirsikkatomaatteja.


Ja täytyy myöntää, että oli niin hyvää ruokaa että nauratti. Tätä kokeillaan vielä uudestaan aivan varmasti, ensi kerralla haemme lihan hallista ja luilla. Nam. Suunnitelimme jatkoa varten myös, että tuohon lautaselle voisi lisätä esim. yrtti(rosmariini+minttu?)juliennen.

Välijuomana meillä oli ihanaa pastista, vaikka se onkin virallisesti aperitif. Kotioloissa on mielestäni ihan hyväksyttävää vähän rikkoa etikettisääntöjä (ja olimme kuitenkin asianmukaisesti pukeutuneet, miehellä oli puku ja minulla Ranskassakin käynyt musta mekko, joka näkyy yläkuvassa).

Jälkiruoaksi päätyi siis kirjan samasta luvusta Moelleux au Chocolat "Kitu". Tämän suklaakakun lisukkeeksi laitoimme nordic twistin eli Aino Hillasoiden helmi- eli lakkajäätelöä. Koska kaupasta ei löytynyt kunnollisia folio-vuokia, otin käyttöön vanhat Arabian Kosmos-sarjan kupit jotka onneksi ovat uuninkestäviä (kiitos suomalainen astiateollisuus!).


"'Kitu' is a pun," says Gwendal, with his best Humphrey Bogart squint. "It means 'which kills'."
I have discovered the French version of "Death by Chocolate".

Yllä oleva lainaus kertonee olennaisen. Tästä ei saanut ihan yhtä pahoja suklaaövereitä kuin pariisilaisen suklaakahvilan Angelican kaakaosta ja signature-leivoksesta, mutta lähellä se oli. Tässä teille kaikille hurmaavan Kitun ohje:

noin 110 g suolatonta voita
150 g tummaa (70%) suklaata
reilu hyppysellinen merisuolaa
2 munaa
2 munankeltuaista
1/4 cups (eli reilu puoli desiä) sokeria
1 rkl vehnäjauhoja

Uuni lämpiämään 230 asteeseen.
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Lisää merisuola.
Sulattaessasi vatkaa munat, munan keltuaiset ja sokeri kevyeksi vaahdoksi.
Vatkaa muna-sokeriseos lämpimään suklaa-voiseokseen. Lisää jauhot ja sekoita kevyesti.
Jaa taikina paistovuokiin.

Nämä pienet suklaakakut kannattaa paistaa joko folioisissa vuoissa (jää kuulemma paperisiin kiinni) tai hyvin voidelluissa keraamisissa vuoissa.

Kun suklaa on jaettu vuokiin, voidaan kakut jättää viileään odottamaan paistamista. Ne pitää kuitenkin saatta huoneenlämpöön ennen paistamista.

Paista 230 asteessa 7 minuuttia (ohut kuori ja täysin sula sisus) tai 8 minuuttia (hieman paksumpi kuori ja sulanut keskiosa, näin tehtiin meillä).

Tästä taikinasta 6 pientä kakkua (tai kolme Kosmos-kupin kokoista). 

Lisukkeeksi korkeintaan jotain vaniljajäätelöä tai vispattua kermaa.

Käännös on allekirjoittaneen oma.

Kirjaan jäi vielä monta reseptiä kokeiltavaksi. Itseäni kiinnostavat jälkiruokapuolelta ainakin jogurttikakku, financiers (pieniä mantelikakkuja) ja chouquettes. Eikä pastisfani voi tietenkään vastustaa peruna-papu-salaattia pastis vinaigretella. 

Lopuksi: kiitos äiti, olet paras.


Kuvassa äiti Les Deux Moulinsissa (se Amélie-kahvila) keväällä 2007.

Elizabeth Bard : Lunch in Paris A Love Story with Recipes
Little, Brown and Company, 2010.
352 s.
Kansi: Julianna Lee / Virginia Johnson

10 kommenttia:

  1. Oi sinä romanttinen pariisitar, henkinen humanisti, kaunotar, oli mukana kuulla että mistä löytyy resepti Tompan elämän parhaaseen possuun. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän väsähtänyt pariisitar kiittää <3 Tuomas osasi kyllä hienosti toteuttaa sen possun, oli nimittäin hyvää. Meillä syödään lihaa nykyään tosi harvoin joten onhan se ihanaa, että silloin kun sitä syö se on hy-vää.

      Poista
  2. Varsin ihastuttava ilta teillä ollut, vau. Tuollaisten kirjojen lukeminen voisi kyllä koitua meikäläisen tuhoksi, ainakin pitemmän päälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, ei tällaisia ruokakirjoja parane liian usein lueskella. Viikolla testiin pääse tosin terveellistä ruokaa tästä, ajattelin kokeilla kukkakaali-tahini-keittoa. :)

      Poista
  3. Melkoinen kirjallis-kulinaristinen elämys teillä pukuineen ja kaikkineen ;) Tässä lukiessahan tulee nälkä!

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihana postaus kaikkineen (no, lukuun ottamatta sitä possua, sanoo tiukkis-kasvis) ja kirjakin alkoi viimeistään tuon Gilbert-vertauksen myötä kiinnostaa. :)

    Minusta tuntuu, että olet tosi onnellinen ihminen. <3 Siis sinulla on selvästi myös hyvä, ihana elämä, mutta osaat niin vastustamattomasti iloita kaikesta kivasta ja kauniista. Pidä se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Sen verran puolustaudun, että meillä tosiaan syödään nykyään lihaa kotona max. kaksi kertaa viikossa eli tsemppaamme kyllä tälläkin saralla. :)

      Ja tässähän nyt ihan punastelee, kiitos. <3

      Poista
  5. Ooh! Mikä kirja, mikä postaus, mitä ruokia, mitä kuvia. Kirja menee lukulistalleni, Pariisi ei ole minulle "ihan Lontoo", mutta haluan sinne uudestaan ja ylipäätään minulle tuli nyt tosi hyvä mieli. Kiitos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tämä oli todella ihana (pardon my French) kirja. Ilo on minun puolellani, kiitos sinulle.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...