maanantai 31. lokakuuta 2016

Okklumeus-lukuhaasteen finaali - hirnyrkeistä poliittisiin hahmoihin ja räyhähenkiin

 Kuoleman varjeluksia odotellessa.

Kuten minulle tavallisesti käy piti myös Okklumeus-haasteen kanssa ottaa hillitön loppukiri. Ei sillä, Pottereita lukee aina mielellään, mutta toki olisin mieluummin lukenut rauhassa kuin maanantai-iltana sohvannurkassa silmät kiiluen. Tässä sitä kuitenkin ollaan kahdeksan Potterverseen kuulunutta kirjaa lukeneena.

Toiseksi viimeinen haasteeseen luettu kirja oli sarjan kuudes osa Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Tammi, 2006). Kuudentena opiskeluvuotena eloa Tylypahkassa varjostaa Voldemortin paluu, mutta toki pulmia löytyy sen lisäksi jos jonkinlaisia. Harryn taikajuomien oppikirjassa on kiinnostavia tuntemattoman tekijän tekemiä raapustuksia, Dumbledore katoilee koulusta vähän väliä ja Malfoy käyttäytyy entistä oudommin. Lisäksi kaikenmoinen pariutuminen ihmisten kesken aiheuttaa tavattomasti päänvaivaa.

Olen lukenut Prinssin muistaakseni vain kaksi tai kolme kertaa, se on viimeisen osan jälkeen vähiten kertoja käsissä kulunut Potterini. Nyt tosin mietin miksi näin, koska teos oli erinomainen. Juoni syvenee hetki hetkeltä ja nautin, kun voin bongailla pieniä yksityiskohtia joihin ei osaa kiinnittää huomiota ellei tiedä koko tarinaa loppuun saakka. Toki myös päädyin loppupuolella niiskuttelemaan sohvannurkassa siihen malliin, että mieskin ihmetteli mitä tapahtuu. Ajattelin että ei itkettäisi näin paljon, mutta itketti kuitenkin. Kyllä te tiedätte.

Tämän tunnevuoristoradan jälkeen olikin sitten vähän hassua lukea pikapikaa loppuun Pottermoressa julkaistuista tarinoista koottu Short Stories from Hogwarts of Power, Politics and Pesky Poltergeists. Vaikka titteli lupaa lyhyitä tarinoita, on kyseessä pikemminkin kokoelma hermionemaista lisätietoa sarjaan liittyvistä hahmoista, joilla on jotain tekemistä vallan tai politiikan kanssa. Lisäesittelyä saavat mm. Kuhnusarvio, Pimento ja Orave. Viimeinen luku on omistettu räyhähenki Riesulle, jotta ei tulisi niin paha mieli.

Kokoelma on selvästi tarkoitettu sellaisille, jotka on läpikotaisin uitettu Potter-maailman tyrskyissä. Tieto on kiinnostavaa, muttei mitenkään suunnattoman vetävään muotoon kirjoitettua. Teosta ei myöskään kannata lukea, ellei ole jo lukenut koko sarjaa. Pidin kuitenkin Rowlingin kirjoitustyylistä ja arvostan sitä miten tarkasti esimerkiksi taikaministerien valtakausien historia on kerrattu tai miten jokaisen (olennaisen) hahmon taustatarina on loppuun asti mietitty.

Tänään 31.10.2016 on kulunut 35 vuotta Lily ja James Potterin kuolemasta ja ehkä siksikin oli sopivaa että varsinaisista kirjoista viimeisin tässä haasteessa oli Puoliverinen prinssi. Haaste antoi hyvän sysäyksen kauan pohditulle uudelleenluku-urakalle ja innoitti avaamaan suomennokset pitkästä aikaa. Odotan kovasti Kuoleman varjelusten lukemista, en ole aivan varma olenko lukenut sitä suomeksi ollenkaan.

Suurkiitokset Tiinalle haasteen järjestämisestä, kahdeksalla luetulla kirjalla lunastan haasteesta itselleni tittelin Taikaministeri (vaikka olisin voinut mielelläni olla myös kuuden kirjan arvonimen mukaisesti Albuksen kaartilainen). Kaikki haasteeseen liittyvät kirjat löytyvät haastesivulta.

J.K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Harry Potter and the Half Blood-Prince, 2005)
Tammi, 2006. 698 s.
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kansi: Mika Launis







J.K. Rowling: Short stories from Hogwarts of Power, Politics and Pesky Poltergeists
Pottermore Limited, 2016. 71 s.

2 kommenttia:

  1. Vau, hieno suoritus ja hieno titteli. Minä jäin auroriksi - hieno ammatti muuten sekin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...