keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Lavalta: Romeo & Julia (Aura of Puppets / TEHDAS teatteri)

Kuva: Jussi Virkkumaa / Aura of Puppets

Turku on minulle hyvä teatterikaupunki. Sinne tulee lähdettyä suhteellisen harvoin, mutta silloin kun tulee ovat odotukset esitysten suhteen yleensä korkealla ja niin tälläkin kertaa. Pettyä ei ole silti tarvinnut kertaakaan. Tällä kertaa lavalla lumosi TEHDAS teatterin ja Aura of Puppetsin yhteisproduktio Romeo & Julia, jossa Shakesprearen klassikkonäytelmä on tuotu lavalle nukketeatterin keinoin.

Tarina on tuttu. Veronan kaupungissa kaksi sukua, Montaguet ja Capuletit, ylläpitävät pitkää vihaa. Rakkaus ei kuitenkaan katso nimeä ja niinpä sukujen vesat, Romeo ja Julia, rakastuvat toisiinsa ja yrittävät kaikin keinoin päästä naimisiin. Ongelmana on vain se, että Julia on luvattu kreivi Parisille ja liittoa vastaan tuntuvat muutenkin olevan suurin piirtein kaikki paitsi Julian imettäjä ja pappi Lorenzo. Nukketeatteritulkinnassa ei kuitenkaan tyydytä tähän perinteiseen versioon, vaan tarina on siirretty kaoottisella kaatopaikalle, jossa huumejengit riehuvat, kaikilla on jokin riippuvuus ja toiveet paremmasta tulevaisuudesta riippuvat henkäyksen kaltaisten lankojen varassa. Julian perheessä on väkivaltaa ja huumeriippuvuutta, Romeo haistelee kavereidensa kanssa liimaa ja saa käsiinsä aseen. Repliikit ovat kuitenkin pääosin niitä vanhakantaisia ja tuovat oman kontrastinsa lavan synkälle miljöölle.

Nukettajat ovat esityksessä tavattoman taitavia. Paikoin jopa groteskin näköiset alastomat, hieman perunasäkkimäiset nuket saadaan vaikuttamaan inhimillisiltä ja samaistuttavilta. Nukettajia ei ole myöskään yritetty piilottaa, vaikka asusteet ovatkin kaikilla mustat ja naamatkin on monella mustattu, välillä he tanssivat ja riehuvat lavalla kuin nukkensa. Sirpä Järvenpää ja Toni Kandelin tekevät vahvaa työtä pääparina. Muissa ihmisrooleissa nähdään ja kuullaan Lee Lahikaista, Jaakko Liljaa, Niina Lindroosia, Anna Nekrassovaa, Alma Rajalaa, Outi Sippolaa, Maiju Tainiota ja Lotta Virtasta. Suurin osa esittää useampaa roolia ja hyvin se sujuu kyllä kaikilta, osaamista on vaikka muille jakaa.

Balthazar, Romeo ja Julia. Kuva: Jussi Virkkumaa / Aura of Puppets

Omia suosikkejani nukettamisen kannalta olivat kuitenkin, ihmishahmojen inhimillisyydestä huolimatta, Balthazar-koira (Nanna Mäkinen) ja Capuletien Omega-kana (Maria-Elina Koivula). Liikehdintä ja äänet olivat aidon oloisia ja nuket kekseliäästi valmistettuja, esimerkiksi kana oli valmistettu valkoisesta naistenkengästä. Esityksen jälkeen kävin myös keskustelemassa ystäväni kanssa, joka oli myös nähnyt esityksen ja kehuimme kilpaa myös itse lavasteiden ja maiseman liikettä. Esimerkiksi loppukohtauksessa nähty meri oli kaunis ja liikkeissään ilmava.

Lavalle on onnistuttu luomaan oikeasti koskettava versio näytelmästä. Toki tarina on edelleen paikoin melodramaattinen, mutta jotenkin se ei tässä turhauta. Rumassa ja ankeassa ympäristössä tarina pääsee oikeuksiinsa ja onnistuu rakkaustarinan lisäksi kommentoimaan myös tätä aikaa ja sellaisia oloja ja tilanteita, jossa liian moni tällä hetkellä elää ilman mahdollisuutta paremmasta tulevaisuudesta. Komeaa työtä, kiitos.

Romeo & Julian ehtii nähdä TEHDAS teatterissa vielä marraskuussa, liput Tiketistä. Lisäksi esitys on myös osa marraskuista TIP-festiä.

Kiitokset Aura of Puppetsille kutsuvieraslipusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...