sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Lavalta: Tyttö joka söi kuolleita lintuja (WHS Teatteri Union)

Kuva: Nina Haukkovaara

Olen iloinen, että olin katsomassa Milla Järvisen esitystä Tyttö joka söi kuolleita lintuja yksin. Myönnettäköön, että olin suurimman osan esityksestä hieman hämmennyksissäni mutta silti kiinnostunut. En ajatellut asiaa sen kummemmin. Poistuessani salista huomasin kuitenkin kurkkua alkavan kuristaa ja silmissä tuntui painetta, ei tehnyt mieli puhua kenenkään kanssa.

Tyttö joka söi kuolleita lintuja on Milla Järvisen "ruumiillinen rengasmonologi", joka on valmistettu yhdessä teatteriohjaaja Anni Mikkelssonin ja skenografi Henri Tuulasjärven kanssa. Teatteri Unionin lavalle on tuotu intiimi hetki pienin mutta puhuvin lavastuksellisin elementein. On kaksi rengastrapetsia ja muutama tarkoin valittu esine ja Järvisen asut.

Alussa Järvinen saapuu tilaan kuin varkain oven kolahtaessa. Esitys alkaa hitaasti ja omat aivoni alkavat jo raksuttaa, minun on vaikea saada tunnelmasta kiinni. Järvisen Ghibli-animaatiolta kuulostava höpöttely kuulostaa oudolta ja tuntuu kuin mitään ei oikein tapahtuisi. Jälkikäteen ajateltuna tapahtuu paljonkin. Esityksen ensimmäinen puolisko on yksinkertaisuudessaan kiehtova, satuttava, ruma ja herkkä. Tuntuu että on katsomassa jotain hyvin yksityistä ja intiimiä, ei aivan tirkistellen mutta melkein.

Äänitetty monologinauha tauottaa esityksen Järvisen vaihtaessa asua. Toisella puoliskolla ymmärrän, miksi käsiohjelmassa kiitetään niin montaa tahoa sulista. Asu on näyttävä ja vähän pelottavakin. Kohtaus aloitetaan laululla ja vähitellen asun osien pudotessa Järvinen siirtyy renkaalle. Alkaa hengästyttää, jaksaisin katsoa rengastrapetsilla temppuilua pitempäänkin. Tuntuu, että muutkin yleisössä pidättävät hengitystään. Lopulta saavutaan pysäyttävään finaaliin, kun kaikki on tehty ja sanottu ja jäljelle jää vain ääni. Ja se ääni puskee läpi kaikista suojauksista.

Tyttö joka söi kuolleita lintuja on kaunis, ruma, hullu, rohkea, yksityinen ja vavahduttava. Se ravistelee muttei tee itsestään suurta numeroa. Se on yksi vaikuttavimmista esityksistä, jotka olen hetkeen nähnyt.

Kiitos Milla Järvinen ja työryhmä.

Kiitokset WHS Teatteri Unionillekutsusta esitykseen.

Esityksen ehtii nähdä Teatteri Unionin tiloissa vielä 11.10. Sen jälkeen mahdollisuus tähän on vielä Lahdessa 15.10. ja 17.10. Koulutuskeskus Salpaus/Sirkuskeskuksen tiloissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...