tiistai 7. kesäkuuta 2011

Cecilia Samartin: Nora & Alicia

Hän pitää ehdottomasti mangojäätelöstä kookosjäätelöä enemmän. Hänen lempinumeronsa on yhdeksän, sillä se on meidän senhetkinen ikämme, ja jos yhdeksän olisi henkilö, se olisi lumoava nainen, kabareelaulaja, jolla on pitkät sääret ja keinuvat lanteet. Minä taas en osaa valita mangon ja kookoksen välillä, ja jos mukaan otetaan vielä papaija, hämmennyn täysin.

Cecilia Samartinin Nora & Alicia (Bazar, 2011) on tarina kahdesta kuubalaisesta serkustytöstä, joita ei voinut lapsina erottaa mikään. Yhdessä he söivät mangojäätelöä, kävelivät Varaderon rannalla ja uivat turkoosinsinisessä meressä isoisänsä opastuksella. Näin, kunnes kaikki muuttui; Kuuban presidentti Batista syöstiin vallasta ja uudeksi hallitsijaksi nousi se mies, Fidel Castro.

Kommunismista tuli uusi uskonto, ja moni kuubalainen anoi viisumia Yhdysvaltoihin paremman tulevaisuuden toivossa. Niin myös Nora perheineen pakeni luhistuvasta Kuubasta, gusanon eli petturin leima otsassaan, ainoana matkatavaranaan Beban, mustan kotiapulaisen, neuvo oman sydämen säilyttämisestä. Uudelle kotimaalle saisi luovuttaa ainoastaan aavesydämensä.

Nora jatkaa tarinan kertojana. Elämä Yhdysvalloissa on erilaista; englannin kieli on vaikeaa ja kulttuurikin poikkeaa paljon totutusta. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, sillä Kuubaan ei ole palaamista, ja uuteen elämään on vain totuttava. Uutisia saadaan harvoin sähkösanomien ja kirjeiden kautta, joiden sisältöä hallitus valvoo. Kaipuu ei kuitenkaan poistu sydämestä.
-- että jos katsoi oikein tarkkaan, kaipuun saattoi nähdä. Se oli kuin läpinäkyvä teippi pakkauksen ympärillä tai ohut lanka, joka kannatteli Peter Pania tämän liidellessä näyttämön yllä.

Aliciakaan ei poistu Noran mielestä vuosien aikana, ja naiset ryhtyvät kirjeenvaihtoon jonka taajutta säätelee niin poliittinen tilanne kuin elämänmuutoksetkin. Alician kirjeiden kautta Nora pääsee vierailemaan rapistuvassa Kuubassa, ja kaipaa sinne yhä enemmän.
Nora & Alicia on kertomus rakkaudesta, kaipuusta ja suuresta ystävyydestä. Tarina on höystetty meren kohinalla, kuumalla auringolla ja vahvalla kahvilla. Muita kantavia teemoja ystävyyden lisäksi ovat ainakin rotuerottelu, juuret ja sisäinen sankaruus.

Suosikkikohtiani kirjassa olivat kuvaukset Kuubasta. Kuuba kuvataan paahteisena ja kauniina saarena, kuin eksoottisena hedelmänä, jonka löytäminen on harvinaista herkkua. Halusin kuvitella sen sellaisena, kuin se on Noran lapsuudenmuistoissa, meluisana ja ystävällisenä paikkana.

Kirja oli aiheeltaan vaikuttava ja kaunis. Loppua kohden se ei juonellisesti ollut sitä mitä odotin, mutta en kuitenkaan kyennyt viimeisten kymmenien sivujen aikana laskemaan kirjaa pois. Pidän tätä hyvänä kirjana, sellaisena jonka luin mielelläni mutta jota en silti laittaisi suosikkikirjojeni listalle. Jotain sellaista tässä oli, että en päässyt täysin sydämin mukaan kuin hetkittäin. Aion silti pitää Senor Peregrinon lukulistallani.

Olin tapaamassa Samartinia Suuressa Kuussa maaliskuussa. Tilaisuudessa Samartin puhui kirjastaan todella innostavasti ja kauniisti, ja ihailen sitä matkaa jonka hän on tämän kirjan avulla tehnyt omassa elämänhistoriassaan. Oli myös hämmentävää ja hienoa tietää, että suurin osa kirjan tapahtumista on muokattu Samartinin sukulaisten ja tuttavien muistoista.

Kuubassa ovat vierailleet ainakin Hanna, Katja ja Leena Lumi.

9 kommenttia:

  1. Linnea, hyvä, että pidät Se­ñor Peregrinon listallasi, sillä minun mielestäni se oli vahvempi työ. Nora & Alicia ei ole huono, mutta se ei yllä Señorin tasolle. Ainakaan minulla. Teen juuri yhtä listaa ja Peregrino sinne mahtui, mutta ei Nora & Alicia, joka oli minulle liian ennalta-arvattava ja hieman liian herttainen.

    Cecilia on ihastuttava ihminen. Minut on kahdesti kutsuttu häntä tapaamaan ja olemme facessa vaihtaneet muutaman mielipiteen. Minä en vain pääse täältä harjukaupungin äärimmäiseltä saarelta mihinkään. Olenkin sanonut Bazarille, että tuokaa Cecilia Jyväskylään! No, käyn minä sentään kirjamessuilla...

    Kiitos linkityksestä. Vienkin sinut nyt omaani.

    VastaaPoista
  2. Mukava oli lukea kuvaileva arviosi itselle tutusta ja lämpöisestä kirjasta. Pidin paljon kirjasta, mutta minullekaan loppu ei toiminut. Kirjan maailmassa, tunnelmassa ja kerronnassa oli jotain hyvin koukuttavaa ja koskettavaa. Arviosi ansiosta pääsin uudestaan matkalle.

    Kiitos linkityksestä. :)

    VastaaPoista
  3. Minä en ole lukenut tätä, mutta lainasin kirjastosta tuon Senor Peregninon ja sen aion nyt kesällä lukea!

    VastaaPoista
  4. Oli mukava lukea tätä. Aika samanlaisia ajatuksia: hyvää kerrontaa, Kuuba-kuvausta, hieman epätyydyttävä loppu ja silti vahvaa tunnelmaa. Minäkin pidin tästä kovasti, muttei kirja taida kuitenkaan nousta sinne vuoden ykkössuosikkikastiin.

    Minä olen ymmärtänyt, että melkein kaikki pitävät sekä Norasta & Aliciasta että Senor Peregrinosta, mutta aina jompi kumpi nousee lukijoilla jotenkin rakkaammaksi. Itse olen lukenut vain Noran & Alician, mutta varmasti jossain välissä vuotta haen Samartinin aikaisemman kirjankin käsiini.

    Kiitos linkityksestä. :)

    VastaaPoista
  5. Tässä kirjassa on mielenkiintoinen aihe. Olen aina unelmoinut matkasta Kuubaan, ja sieltä paenneiden ajatuksetkin kiinnostavat.
    Senor Peregrinosta pidin paljon. Teinityttärien äitinä päähenkilön pohdinnat omasta ulkonäöstä kävivät sydämeen, ja se, mitä vanhempi nainen opetti nuoremmalle kauneudesta, oli mielestäni aika huikean viisasta. Kirjassa oli kyllä myös jotain heppoisen viihdelukemistomaista, mutta toisaalta tyylillä oli leikitelty aika jännästi.

    VastaaPoista
  6. Leena: Hmm, pitää siis tässä jossain vaiheessa kaivaa se Peregrino käpäliini. Kiitos kommentista!

    Hanna: Kiitos ja ole hyvä! Ja kiitos sinulle kun hankit minulle tämän kirjan, se oli hieno lukukokemus yhtä kaikki <3

    Susa: Ahaa, pitääkin pitää silmät auki arviosi varalta!

    Katja: Kiitos ja ole hyvä sinullekin! :) Kiinnostava kyllä tämä sinun ja Leenan mainitsema seikka.. Saapi nähdä kuinka käy!

    Erja: Kuuba on kyllä ehdottoman kiinnostava tapaus! Peregrinoa on kehuttu minulle useasta suunnasta joten kaipa se on luettava! Mutta ei ihan vielä, tässä on niin paljon kaikkia muitakin välissä..!

    VastaaPoista
  7. Niin, minä pidin tästä aika paljon, joskin selvästi ns. viihdekategoriassa, eli nautin lukemisesta, mutten odottanut tai saanut siitä mitään älyllisesti kovin haastavaa. Senor Peregrino minulta jäi kesken, mutta ajattelen yhä joskus palaavani siihen. Alku ei ollut huono, mutta se oli niin erilainen kuin Nora & Alicia, että ehkä siksi petyin siihen. Peregrino on eri tavalla kevyt, humoristisempi. N&A on taas kevyt siten, että on paatoksellinen, ja tunteellisuudessaan vähän naiivi, minun mielestäni.

    VastaaPoista
  8. Karoliina, Peregrino on syvällisempi!!!

    VastaaPoista
  9. Se voi hyvin olla, Leena. En uskalla sanoa, kun en ole lukenut kirjasta kuin noin sata sivua. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...