lauantai 6. joulukuuta 2014

Lavalta: Juha Valkeapää 50 yrs

Kuva: Juha Valkeapää

Itsenäisyyspäivänä sataa vettä ja arvomme jalkakäytävällä, uskallammeko vielä soittaa ovisummeria. Tai oikeastaan minä arvon, miehen mielestä voisimme mennä jo sisään. Olemme menossa katsomaan esitystä Juha Valkeapää 50 yrs, joka esitetään Valkeapään kotona. Uskaltaudumme vihdoin ja matkustamme hissillä kohti oikeaa kerrosta.

Keittiöstä saa mukaansa kuohujuomaa, olohuoneessa istumme pehmeille matoille koska tuolipaikat on viety. Jännittää vähän, esitystila on intiimi. Katse harhailee kirjahyllyssä, löydän ainakin Daniil Harmsia ja Volter Kilpeä. Valkeapää astuu esiintymään, aloittaa esittelemällä esiintymisasunsa vaiherikkaine kenkineen ja teryleenipukuineen.

Totta puhuen Valkeapään esityksestä tuntuu kummalta kirjoittaa, sillä kokemus ei tunnu teatterin katsomiselta. Toki Valkeapää on käytännössä ainut joka puhuu ja toimii, mutta siitäkin huolimatta ystävän sanoin kotoisa tunnelma on niin vahva, että taiteellisen pönöttämisen vaikutelma unohtuu.

Valkeapää on tavattoman karismaattinen esiintyjä. Omista tuntemuksista ja tarinoista muokattu esitys rakkaudesta, odottamisesta, särkyvistä sydämistä ja nukkatyräkeistä resenoi omien tunnemuistojen kanssa. Omat rakastumisen tunteet muistaa, samoin pettymykset. Tunnelma on lämmin, välillä vähän itkettäväkin mutta hyvällä tavalla. Lisäksi sitä osasi arvostaa viittauksia eläinmaailmaan ja siellä tapahtuvaan pariutumiseen, lavastajalinnuista orankeihin.

Ja kuten kaikki kunnon syntymäpäivät, päättyy tämäkin kakkuun kynttilöiden kera. Viisikymmentä kynttilää loimottavat iloisesti, laulamme kaikki Juhalle, Valkeapää puhaltaa kynttilät. Ennen kakunsyöntiä osallistumme vielä kaikki tanssilliseen hetkeen, mutta sen yksityiskohdat jätän kertomatta. Sen sanon, että mieli jäi iloiseksi ja kaikkia tuntui hymyilyttävän. Kakkukin oli hyvää, steariineineen päivineen.

Juhlien jälkeen on mukava lähteä kotiin, kurkata laukun taskussa odottavaa nukkatyräkin siementä, todeta ettei ainakaan tällä hetkellä tarvitse itse odottaa ja avata yhtä aikaa toisen kanssa kirjat junassa.

Esityksen ehtii nähdä vielä ensi viikon sunnuntaina klo 15.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...