torstai 11. joulukuuta 2014

Katri Alatalo: Kevääntuoja (Mustien ruusujen maa #3)


Olen kulkenut Dinjan ja hänen seuralaistensa kanssa maassa, merellä ja vähän ilmassakin puolisentoista vuotta. Nyt syksyllä 2014 Mustien ruusujen maa -trilogia sai päätöksensä teoksella Kevääntuoja (Vaskikirjat, 2014).

Dinjan matka kulkee kohti matkan päätä, mystistä Mustien ruusujen saarta. Kaipuu kotiin vaivaa nuorta naista jo kovasti, mutta tehtävää ei kuitenkaan tohdi jättää kesken. Mukana kulkevat onneksi uskolliset matkakumppanit Emron ja Raúg sekä Lupiini-aluksen miehistö, eikä unohtaa tule myöskään kirjan myötä tavattavia uusia tovereita. Ruususaarella Dinja on kohtaava matkansa haastavimman osuuden eikä apuvälineitä tai ohjeita tunnu löytyvän. Yritettävä kuitenkin on.

Itse ilahduin kirjan myötä siitä, että minua ensimmäisessä kirjassa risonut Dinjan asenneongelma käsiään kohtaan sai jonkinlaisen ratkaisun. Tämä ei kuitenkaan tietysti ollut se olennaisin seikka, vaan Alatalon tarina onnistui taas viemään mukanaan. Sarjan hahmot ovat epätäydellisyydessään ja empivyydessään samaistuttavia ja itse jopa hämmennyin kuinka suuresti olin hahmoihin lukemisen aikana kiintynyt.

Kokonaisuutena Mustien ruusujen maa on kumartanut vahvasti perinteisen fantasian elementeille, mutta säilynyt kuitenkin sen verran omaäänisenä ettei tarina tunnu loppuunkalutulta ja yllätyksettömältä. Alatalolla tuntuu olleen koko sarjan ajan selkeä visio tapahtumista, sillä viimeinen osa kuroo tapahtumat kauniisti pakettiin jättäen sopivasti langanpätkiä vielä kerimättä. Täytyy tosin myöntää, että osan kirjan tapahtumista osasin arvata jo vähän etukäteen, mutta en kokenut sen haittaavan lukukokemusta.

Kun kirjoittaa sarjan viimeisestä osasta, pitää pitää kieli keskellä suuta. Olennaisia juonenkäänteitä ei tahdo paljastaa, vaikka tekisi mieli mehustella muutamalla yksityiskohdalla. Jätän fiilistelyt kuitenkin toiseen kertaan ja säästän yllätykset teille. Jos sarja ei ole entuudestaan tuttu, vinkkaan tässä omat kirjoitukseni sarjan ensimmäisestä ja toisesta osasta.

Katri Alatalo on trilogiallaan osoittanut, että myös pienkustantajien riveissä osataan. Sarjan kaikki osat on huolella painettu ja pienehkö pokkarikoko sopii sarjan tyyliin hyvin. Tarina myös iski minuun perinteisyydellään ja siten tuttuudellaan.

Kiitokset kirjailijalle siitä, että olen saanut arvostelukappaleet kaikista sarjan osista. On ollut ilo kulkea matkassa mukana. Koko sarjaan voi tutustua myös kirjailijan omassa blogissa.

Katri Alatalo: Kevääntuoja (Mustien ruusujen maa #3)
Vaskikirjat, 2014. 318 s.
Kansi: Meri Siitonen

2 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, että asenne käsiä kohtaan saa ratkaisun :D

    Olen lukenut vain ensimmäisen osan ja olen ajatellut lukea toisen, kunhan vain löytyy aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Reta Anna Maria! :D Suosittelen kyllä jatko-osia jos ensimmäinen natsasi, hyviä opuksia nämä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...