sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lavalta: The 24 Hour Plays (Q-teatteri)


Ihan varmasti lähdettiin ajoissa kotoa. Töölössä sitten etsitään vimmatusti parkkipaikkaa, kello näyttää jo 18.54. Viimehetkellä esijoulun ihme, paikka vapautuu, juostaan liukkaita katuja Q:n ovelle. Juuri ehditään ja saadaan vielä viimeiset paikat ja kaiken lisäksi niin että mies sai jalkatilaa. Huh. Sitten vaan istutaan, luvassa The 24 Hour Plays.

Homman nimihän oli siis se, että lauantai-iltana klo 21 Q:lla kokoontui joukko teatterialan ammattilaisia. Aikaa käsikirjoittaa, ohjata ja esittää pienoisnäytelmät olisi 24 tuntia eli kaiken pitäisi olla paketissa viimeistään sunnuntaina klo 21. Siinä sitten kirjailijat töihin, aamulla ohjaajille näyttelijät, treenit alkamaan ja klo 19 esitykset. Luvassa kuusi pienoisnäytelmää, kesto noin 10 minuuttia per esitys. Aika huimaa vai mitä?

Ja olihan se, huimaa. Lähes käsittämätöntä, miten hienoja, hauskoja ja erilaisia esityksiä oli saatu aikaan. Tunnelmat vaihtelivat koomisista traagisiin, ehkä myös tragikoomisiin. Nähdyt esitykset olivat esittäjineen ja käsikirjoittajineen seuraavat (jäätiin ilman käsiohjelmaa, nyyh, mutta onneksi ystävällinen herrasmies antoi siipan kuvata sen meille mukaan):

Veikko Nuutinen: Apoteoosi (Pasin muistolle)
ohjaus: Linda Wallgren
näyttelijät: Minna Puolanto, Eeva Soivio, Pyry Äikää

Marko Järvikallas: Makea syyllisyys
ohjaus: Susanna Kuparinen
näyttelijät: Elina Hietala, Juha-Pekka Mikkola, Susanna Mikkonen

Ari-Pekka Lahti: Taivas ja maa yhtä aikaa
ohjaus: Riko Saatsi
näyttelijät: Pelle Heikkilä, Nina Palmgren, Helena Ryti

Jari Juutinen: Ihmisiä suviyössä
ohjaus: Piia Peltola
näyttelijät: Teijo Eloranta, Tarja Heinula, Vilma Melasniemi

Marie Kajava: Pussycat
ohjaus: Juha Jokela
näyttelijät: Oona Airola, Lotta Kaihua, Paul Olin, Leena Rapola

Saara Turunen: Tekis mieli itkee, en tiedä miks
ohjaus: Anne Nimell
näyttelijät: Minerva Kautto, Mona Kortelampi, Tapio Liinoja, Eero Ritala

Yritä tässä nyt sitten miettiä, että mikä noista olisi ollut se paras, kilpailuhan tämä ei missään nimessä ollut. Ehkä parempi nyt sanoa, että eniten juuri meikäläisen mieleen. Että esimerkiksi tuosta Ihmisiä suviyössä pidin hirvittävän paljon, ihanan absurdi ja repliikit laulaen nyt vaan on hieno juttu. Pussycat oli varmaan miehen suosikki (mies: ihastuttavan nimbylle ideaaliperheelle oli kaikessa vastenmielisyydessään mahtava nauraa), minäkin tykkäsin ja Lotta Kaihuasta tykkään kyllä myös hirveästi näyttelijänä. Erikoisimmaksi jäi itselleni ehkä tuo Makea syyllisyys, se oli jotenkin irtonainen mutta vaihtelevassa tunnelmassaan aika hypnoottinen. Apoteoosi oli ihanan symppis ja jotenkin aito, ja hauska ja överi. Helena Ryti oli tavattoman ihana Karita Mattila Taivas ja maa yhtä aikaassa ja jotenkin tää Janne Sibelius jäi mieleen. Tekis mieli itkee, en tiedä miks oli myös jotensakkiin aito ja jollain tavalla rehellinen. Muun muassa Mona Kortelammen katse lavalta poistuessa, oi oi. Ai että.

Että tällaisia fiiliksiä tässä nyt. Ja pysyttiin muuten siinä aikatavoitteessa, 24 minuuttia jäi vielä aikaa ennen klo 21. Mahtavaa! Siellä sitä aloitettiin jo karonkkaa, rispekt sanon, en pysyis itse hereillä. Tässä istun nyt kotona ja mietin josko söisin muroja ja on tää teatteri kuulkaa hieno asia ihmisen elämässä.

2 kommenttia:

  1. Rispekt! Mä jo aattelin, että te ette tuu paikalle ollenkaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meinasi kyllä käydä nolosti Talle! Onneksi ehdittiin, olisi harmittanut! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...