maanantai 28. huhtikuuta 2014

Daniel Katz: Kun isoisä Suomeen hiihti


Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti (WSOY, 1969) oli ensimmäinen lukuvalmentajan minulle suosittelemista teoksista, jonka ehdin lukemaan. Suomenjuutalainen kirjailija oli minulle tuntematon, vaikka romaanin nimi joitain kelloja soitti, mutta valmentajan kirjasta kertomat jutut saivat kiinnostuksen syttymään. Katz lähti siis kirjastosta mukaan ja osoittautui pian mainioksi valinnaksi.

- Benno puhalsi innoissaan fanfaarin. Upseerit toisella puolella asemaa luulivat sitä lähtömerkiksi ja alkoivat hätäillen koota plutooniaan. Sekavat komentohuudot kaikuivat laiturilta laiturille, miehet etsivät ja törmäilivät sinne tänne, äidit ja vaimot riippuivat heidän kaulassaan kiinni, ja miesten kiroiluun sekoittui lasten ja naisten itkua ja hevosten hirnuntaa.
- Seis...seis...älkää hätäilkö...en minä tätä tarkoittanut, huusi Benno huomatessaan erehdyksensä ja yritti pysäyttää pari korpraalia mutta nämä sysäsivät hänet syrjään ja samalla alkoi soittokunta soittaa Keisarivalssia, ja Benno joka oli kumartunut suutelemaan nuorinta tytärtään Tanjaa temmattiin pois kornetti kädessään ja nostettiin juuri liikkeelle lähtevän juann viimeisen vaunun askelmille.

Kun isoisä Suomeen hiihti on mielikuvituksellinen juutalaisen suvun tarina, joka kuljettaa lukijaa niin Suomessa kuin Neuvostoliitossa, sotatantereilla ja kaupungissa. Paikasta riippumatta isoisä Benno joka tapauksessa polttaa sikareitaan ja on myös usein tapahtumien keskipisteessä. Kertojana on kuitenkin Bennon pojanpoika, joka jutunomaisesti kertoo isoisästään ja suvustaan, ei välttämättä kronologisesti tai edes totuudenmukaisesti, mutta kertoo kuitenkin.

Paikoin vakavista puitteistaan huolimatta Katzin teoksessa on paljon huumoria ja magiaa. Porojen vetämä reki nousee yllättäen ilmaan ja huolimaton kornettiin puhallus saa sotatantereella aikaan hyökkäyksen vihollista vastaan. Juutalaisten vainot toisen maailmansodan aikana tuntuvat taustalla, vaikka eivät Suomeen aivan täysimittaisina yltäneetkään vaikka yritettiin. Evakkoon lähtemistä pohditaan ja pelätään, samalla syntyy lisää tarinoita.

Kun isoisä Suomeen hiihti ei ole kuitenkaan kertomus vain miehistä, sillä myös suvun naiset ovat esillä toimien tapahtumien taustalla ja keskiössä. Erityisesti Bennon topakka vaimo Wera saa suun hymyyn, aivan kuka tahansa pikkurouva ei varmasti uskaltaisi lähteä hakemaan haavoittunutta miestään rintamalinjojen takaa. Tai vaivautuisi kuljettamaan parhaita astioita evakossa mukanaan.

Katzin sukukronikka oli miellyttävä, omanlaisensa lukukokemus. Isoisän kertomuksiin sekoitetaan sopivasti mukaan magiaa ja erikoisuuksia. Kolmeen osaan jaetun kirjan kertomukset eivät välttämättä muodosta selkeää saati sitten totuudenmukaista kuvaa suvun vaiheista, mutta se ei ole tarkoituskaan. Tavoitteena on hyvä tarina ja se saadaan kerrottua oivallisesti.

Hanna analysoi kirjaa kiinnostavasti ja kertoo lisää kirjailijasta.

Daniel Katz: Kun isoisä Suomeen hiihti
WSOY, 1969. 145 s.
Kansi: Raimo Raatikainen & Ilkka Kärkkäinen

2 kommenttia:

  1. Hmmm. Tämä kirja pulpahtelee vastaan niin omassa kirjahyllyssä (en tiedä mistä on tullut), mökin kirjahyllyssä (kuka lie sinne jättänyt) ja putkiremppaevakon aikana kiinnitin siihen huomion useammassakin paikassa. Hmmm. Katz kutsuu, mutta miksen vastaa? Jokin pidättelee, ja pidättelee vielä blogauksesi jälkeen. Ehkä tämä odottaa oikeaa aikaa vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bennon tenhoon kypsytään hiljalleen, HeidiBee. Ehkä joskus löydätte yhteisen hetken. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...