keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua

Huono puhelinkuva, mutta Tintin Tangon Välimuoto-aamiainen lienee yksi parhaita paikkoja, joihin voisarvi voi päätyä.

Tällä kertaa kohdalle osui kirja, joka oli pakko lainata pelkästään nimen perusteella. Bongasin Pablo Tusset'n Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (Sammakko, 2006) Lurun luvuista ja varasin kirjan samoin tein kirjastolle.

Tehtävä suoritettu. Otin kunnon henkoset jointista ja kävin laittamassa spagettiveden kiehumaan. Olin loistavalla tuulella. Sillä hetkellä en tiennyt, mitä Miralles & Mirallesissa oli tekeillä, enkä sitä, millaisen soppaan olin lusikkani kastamassa.

Pablo Miralles on rikkaan perheen nuorempi vesa, joka elelee rennosti vaalien suojatyöpaikkaansa veljen firmassa ja kinuten toisinaan rahaa arvoisilta vanhemmiltaan. Veljen antama tutkimustehtävä muuttaa kuitenkin pian muotoaan, kun veli itse katoaa. Pablo ryhtyy leikkimään jonkinlaista etsivää ja tapahtumat alkavat vähitellen muotoutua entistä monimutkaisemmiksi kuten kunnolliseen jännitystarinaan kuuluukin.

Päähenkilönä Pablo, joka rinnastaa itsensä Viidakkokirjan Balooseen, on melkoisen rasittava. Keskivartalolihava tyyppi on renttumainen ja juopotteleva ja käyttää huumeita ja alkoholia massiivisissa mitoissa. Oikeastaan jossain määrin tässä varmaan jäljitellään dekkariromaanien kovaksikeitettyjä yksityisetsiviä, mainitaanhan opus takakannessa dekkarisatiiriksi, mutta itse olisin pärjännyt vähemmillä jointeilla ja takamuksilla.

Kirjan nimen koukku paljastuu jo muistaakseni ensimmäisessä luvussa, itse mysteerin ratkomisessa kestää pitempään. Ratkontaa tehdään niin kyttäyskeikkojen kuin internettivakoilun keinoin. Pablon toverit ovat varsin mukiinmeneviä sivuhenkilöitä. Ja, no niin, ei minulla oikeastaan ole muuta sanottavaa.

Dekkarisatiirina Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua oli varmaan ihan toimiva, lukukokemuksena sopivan viihdyttävä. Välipalalukemiseksi tämä croissant sopinee oivallisesti.

Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (Lo mejor que le puede pasar a un cruasán, 2001)
Sammakko, 2006. 317 s.
Suomentanut: Einari Aaltonen
Kansi: ?

4 kommenttia:

  1. Tässäpä on kirjalla hauska nimi, ja tämä on minulle aivan uusi tuttavuus. Kuulostaa mukavalta välipalakirjalta, tai sellaiselta jonka voisi muuten vaan hotkaista jonakin joutilaana hellepäivänä pihakeinussa. Sellaisia kirjojakin tarvitaan. :)

    Nam, mikä kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, Sara! Sellaisessa kevyen kovaksikeitetyn dekkarin nälässä tämä kyllä varmasti menisi, jos ruokottomuuksia kestään, oikein mainiosti.

      Ja kiitos! Tin Tin Tangossa on kyllä hyvät aamiaiset (ja tilattavissa koko päivän, luksusta).

      Poista
  2. Mäkin luin tämän pari vuotta sitten nimen perusteella :) Mitä me tästä opimme, heh?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...