tiistai 5. marraskuuta 2013

Stephen Fry: The Fry Chronicles


Jos ajattelen sympaattista brittiä, ajattelen Stephen Fryta. Osa tästä mielikuvasta johtuu varmasti esimerkiksi hänen roolistaan Jeevesinä sekä siitä, että hän lukee Hitchhiker's Guide to the Galaxyn mitä mainioimmin. Joka tapauksessa toivoin tuossa joku vuosi sitten hänen elämäkertaansa joululahjaksi ja niinhän se veli sitten kolautti konttiin The Fry Chroniclesin (Michael Joseph, 2010).

'You remember Hugh Laurie?'
'Er...remind me.'
She flung an impatient cushion at my head. 'You know perfectly well who I mean. He was in Nightcap.'
'Oh, the tall chap with the flushed cheeks and the big blue eyes?'

The Fry Chronicles käsittelee Fryn elämää hänen Cambridge-vuosistaan kohti mainetta sekä A Bit of Fry and Laurien ensiesityksiä. Vauhdikkaan nuoruuden elänyt nuorukainen pääsee opiskelemaan Cambridgeen ja viettää vuotensa siellä lähinnä osallistuen erilaisiin esityksiin kuin opiskellen. Opiskeluaikanaan Fry myös tutustuu muun muassa Emma Thompsoniin sekä lopulta tietysti myös Hugh Laurieen. Samalla kerrotaan paljon brittiläisen komedian kehityksestä, Monty Pythonista, oivallisesta Rowan Atkinsonista ja komedian taipaleesta tv-ruuduille.

Fry kirjoittaa aidosti, hauskasti, traagisesti osaten draaman kaaren. Tapahtumia kuvataan, niitä analysoidaan ja pohditaan. Nostetaan omat viat esille ja vatvotaan niitä, mutta ei liiaksi. Olo ei tunnu siltä kuin tirkistelisi vaan kuin istuisi pehmeässä nojatuolissa pubissa ja kuuntelisi elämäntarinaa. The Fry Chronicles on huvittava, sydämeenkäypä ja myös surullinen. Vaikka tarina onkin pääpiirteiltään jonkinlainen ryysyistä rikkauteen -kertomus, on pohjavireenä silti yksinäisyyttä ja epävarmuutta, masennusta ja hämmennystä. Näitäkin käsitellään hienosti. Ja vaikka Fry opuksessaan toteaa että kyllä, ostin muuten monta autoa ja talon ja näin niin silti en osaa tuntea kateutta tai muuta, kunhan kuuntelen. Ja jotenkin ymmärrän, tai kuvittelen ymmärtäväni, tätä kuuluisaa mutta varsin introvertin oloista miestä.

From that day on I have only agreed to review a book, film or television programme if one proviso is understood and accepted by the editor: the review will be favourable or, if the product is so dreadful that even I cannot find a good word to say about it, there will be no article.

Joinain hetkinä tuntui, että tämä kirja olisi pitänyt kuunnella äänikirjana tai lukea e-kirjaversio, johon on upotettu videopätkiä. Toisaalta Fryn ääni on niin tuttu, että kirjan kuuli lähtökohtaisestikin hänen äänellään luettuna ja olen edelleen hirvittävän huono kuuntelemaan äänikirjoja, joten tämä lieni silti minulle paras ratkaisu. Mutta varmasti on loistava myös äänikirjana, aivan varmasti.

Pidin muuten tästä elämäkerrasta huomattavan paljon enemmän kuin sketsimäisestä Mrs Fry's Diarysta. Vaikka siinä olikin välipalakirjana puolensa, huomasin arvostavani todenmukaisempaa kerrontaa enemmän. Toki tässäkin on huumoria, luonnollisesti, mutta ei niin läpinäkyvästi ja ehkä jopa päälleliimatusti. Aidoista tilanteista syntyvä huumori on yleensä loppupeleissä hauskempaa.

Hieman minua jäi harmittamaan, että en ollut sisäistänyt tämän olevan omaelämäkertojen toinen osio ensimmäisen ollessa Moab is My Washpot, suomennettuna Koppava kloppi. Onneksi mies oli fiksu ja hankki sen minulle syntymäpäivälahjaksi, nyt voin lukea senkin.

Suosittelen siis lämpimästi The Fry Chroniclesia ja oikeastaan tähän samaan syssyyn myös sitä ainutta (aidosti) fiktiivistä Fryn kirjaa jonka olen lukenut, Making Historya.

Stephen Fry: The Fry Chronicles
Penguin Books, 2011. 425 s. (ensin julkaistu Michael Joseph, 2010)
Kannen kuva: David Eustace

10 kommenttia:

  1. Stephen Fry on kyllä sen verran rakastettava engelsmanni, että tuo kirja on hapuiltava kätösiin. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, LittleDreamer! Fry on ihastuttava.

      Poista
  2. Minä ostin aivan omaksi asti tuo Moab is My Washpotin, tosin sen suomennettu nimi on Koppava kloppi. Olisiko Virtahepo joku muu kirja...? Anyway, tykkäsin Moab is My Washpotista tosi paljon ja harmittelin, kun sille ei ollut jatko-osaa. Mutta tässähän se nyt on! Pitääpä ottaa tämäkin hankintalistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos MarikaOksa, nyt oli mennyt minulla kirjat aivan sekaisin ja korjasinkin sen tuonne juttuun. :) Suosittelen kovasti myös tätä, itse pääsen toivottavasti pian lukemaan tuota "ykkösosaa".

      Poista
  3. Olen odottanut arviotasi tästä! :)
    Minä kuuntelin sen ekan osan lopulta äänikirjana, vaikka aloitin ihan paperiversiona. Tämäkin jo hyllyssä odottaa vuoroaan. Stephen Fry on ihana mies. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! :) Ja ah, tämän voisi kyllä aivan hyvin kuunnella uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

      Poista
  4. Minulla on molemmat kirjat hyllyssä. Pidin Moabista paljon enemmän kuin jatko-osasta. Moabin suomennettu nimi on kyllä ihan pöljä. Tuo alkuperäinenhän on Raamatusta - mikä ihmeen koppava kloppi, kuulostaa joltain Aapelin pakinalta. Tuntuu, että lapsuus- ja nuoruusvuosien kuvaukset ovat aina elämäkertojen parasta antia. Kurt Nuotio selitti sitä kirjamessuilla niin, että lapsena ihmiselle tapahtuu, mutta myöhemmin hän on enemmän itse vastuussa, mikä tekee asioista kuivempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla Marjatta että Moab voisi olla vieläkin parempi! Ja fiksulta kuulostaa myös tuo Nuotion kommentti, näin se varmaankin menee. Silti toivon vielä tällekin jatkoa, sillä kyllähän tämä vähän cliffhangeriin loppui tämä opus.

      Poista
  5. Fry vaikuttaa hirveän herttaiselta ja pidin kovasti hänestä Jeevesinä :) Kerran pyörittelin kirjastossa jotakin Fryn kirjaa, mutta ennestään horjuvat kirjapinot saivat minut jättämään sen hyllyyn. Ehdottomasti "luen joskus" -lista-ainesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänestä saa jotenkin aivan huikea sympaattisen kuvan, Villasukka kirjahyllyssä! Laita ihmeessä lue joskus -listalle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...