torstai 25. heinäkuuta 2013

Lukumaratonin jälkimainingit

Maratonkirjat ja sohvannurkka, jossa lähes kaikki lukeminen tapahtui.

Maratonista on nyt selvitty hengissä ja lähes täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Väsymys painaa hieman, mutta Pöly herätti ystävällisesti tänään vasta kuuden aikaan ja suostui nukkumaan vielä seitsemään asti. Tänä aamuna en ole vielä lukenut mitään, mutta ajatus ei tunnu myöskään vastenmieliseltä. Kunhan pääsen tänään hetkeksi junaan jatkan varmaankin Anna Kareninan parissa.

Maratonilla kului
* kolme kuppia teetä (2 x lakritsi, yksi sitruuna-inkivääri)
* kupillinen kahvia
* kaksi palaa fetaparsakaalipiirakkaa
* kaksi ruisleipää
* pussillinen Pätkis-minibiteseja
* pistaasipähkinöitä (joista osa ei auennut)
* yksi toblerone-pala
* noin 2/3 pussillista pop cornia

Lukeminen keskeytyi kun
* kävin Pölyn kanssa pihalla
* tein piirakkapohjan
* katsoin yhden jakson Modern Familya Tuomaksen kanssa
* lähdin Pölyn ja Tuomaksen kanssa metsäkävelylle
* otin kahdet torkut, yhdet tunnin ja yhdet puolen tunnin

Lukeminen itsessään oli mukavaa ja sain jotenkin hillittyä viimeisen lomaviikon angstia ja keskityttyä puuhaan. Jaksoin hyvin lukea kirjoja niiden itsensä puolesta, olin näköjään aika sopivasti valinnut lyhyehköjä ja riittävän kevyitä tai selkeitä kirjoja. Ongelmana oli lähinnä oma vireystila, sillä olen nukkunut nyt vähän lyhyempiä yöunia ja se selvästi haittasi keskittymistä. En myöskään jaksanut aivan keskiyöhön saakka, sillä Miniän loputtua en yksinkertaisesti kyennyt aloittamaan novellia saati sitten uutta kirjaa.

Maratonilla luin seuraavat kirjat:
Frank B. Gilbreth & Ernestine Carye Gilbreth : Tusinoittain halvemmalla
Carlos Maria Dominguez : Paperitalo
Jukka Parkkinen : Karhukirjeitä Karhumäestä
Tove Jansson : Kesäkirja
Katja Kallio : Elokuvamuisti
Antti Karumo : Männyt
Tuomas Kyrö : Miniä


Ehdittiin myös treenata Pölyn kanssa. Tässä vauhdikas luoksetulo.

Pisin edellisistä kirjoista oli Gilbrethin ja Careyn Tusinoittain halvemmalla, joka osoittautui sekä hyväksi aloituskirjaksi että kivaksi tarinaksi. Omaelämäkerrallinen kertomus kaksitoistalapsisen perheen omalaatuisesta arjesta viihdytti ja myös kosketti.

Paperitalo ja Männyt edustivat lukulistalla hämmentävää kirjallisuutta. Paperitalo esitteli hienoja ajatuksia kirjojen lukemisesta ja niiden omistamisesta ja uskon palaavani sen pariin myöhemmin. Männyt puolestaan oli hieman omituinen, tai en aivan saanut siitä kiinni. Oli kantarelleja, kameleita ja perheriitoja. Se oli itse asiassa aika surullinen kirja. Jäi joka tapauksessa hieman etäiseksi. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että luin sitä illalla mutta en tiedä jaksanko palata sen maailmaan enää uudelleen.

Tove Janssonin Kesäkirja puolestaan oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Sophian ja isoäidin seikkailut ja keskustelut saarella lämmittivät sydäntä ja saivat olon kovin haikeaksi. Minäkin haluaisin kokea Sophian myrskyn, kuunnella alleja ja nukkua teltassa rotkossa. Kesäkirja on toinen Janssonin ns. aikuisten kirja jonka olen lukenut, yläasteella luin kirjailijaesitelmää varten Kunniallisen petkuttajan. Uskoisin, että nyt saisin siitäkin irti enemmän joten palaan varmasti Janssonin tuotantoon uudelleen. Bildhuggarens dotter itse asiassa odottaakin kirjahyllyssä.

Myös Katja Kallion Elokuvamuistista olin kuullut paljon kehuja eikä sekään pettänyt. Kallio kirjoittaa helppolukuista tekstiä ja hänen mukanaan oli mukava uppoutua elokuvien maailmaan. Olin myyty viimeistään siinä vaiheessa, kun Kallio oli tunnustanut pitävänsä sekä Sound of Musicista että Leijonakuninkaasta.

Jukka Parkkisen Karhukirjeitä Karhumäestä oli lukupinossani ainoa kirjaston kirja. Se oli pyörinyt yöpöydälläni niin pitkään että päätin nyt vihdoin lukea sen. Opus olikin oikein viihdyttävä, mutta ei noussut harmillisesti edeltäjänsä tasolle. Kirjassa oli hieman liikaa tinttausta ja harmittelua. Aion silti jatkaa Karhumäki-sarjan parissa, koska kaikesta huolimatta Parkkinen kirjoittaa hyvin ja käyttää mahtavia vertauksia.

Kyrön Miniä päätyi maratonin viimeiseksi kirjaksi. Kyrön lempeä huumori ja melkoisen sympaattinen tarina lämmittivät sydäntä, mutta väsymys painoi jo niin kovasti päälle että meinasin nukahtaa kirjaa lukiessani useamman kerran. Mukava oli joka tapauksessa palata mielensäpahoittajan seuraan, pitäisiköhän tänään keittää perunoita?

Pöly kirittää. Tässä menossa Karumon Männyt.

Kitalaenpuhdistunovelleina luin vielä Miina Supisen Apatosauruksen maasta kuusi ensimmäistä. Novellit olivat absurdeja ja paikoin hauskoja, paikoin itse asiassa melkoisen surullisia. Tuntui, että moni oli novelleissa onneton. Pidin kuitenkin Supisen tyylistä ja odotan kiinnostuksella mitä loppukokoelma tuo tullessaan.

Kirjoitan myöhemmin pitemmin ainakin Kesäkirjasta ja Elokuvamuistista, ehkä muistakin. Olo on uupunut mutta onnellinen. Hieman myös tunsin itseni paheelliseksi vain lukiessani koko päivän. Tänään aion paikata ja imuroida sekä hieman siivota juoksevien asioiden ohella.

Kävimme myös äsken Pölyn kanssa aamukävelyllä kirjastossa. Minulle oli tullut kolme varausta, menin siis hakemaan vain yhtä. Saattaa siis olla, että Anna Karenina joutuu jäämään tänäänkin kotiin ja mukaan lähtee ehkä Jonas Konstigia tai Magdalena Haita. Voihan eräpäivä.

Kiitos vielä kerran kaikille kirittäjille, kommentoijille ja seuraajille eilisestä! Hauskaa oli!

14 kommenttia:

  1. Hieno suoritus. Ihana tuo sinun lukuseuralaisesi!

    VastaaPoista
  2. Tuollainen kainalokaveri olisi kyllä ihanaa maratonseuraa. :) Minulle puolestaam pompsahti tänään kirjastoon Sydäntorni, joten sitä kipaisemaan seuraavaksi (Anna Karenina-projektini taitaa olla ikijäässä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydäntornin haluaisin minäkin lukea, Pihi nainen. Kainalokaveri on mainio, etenkin silloin kun se nukkuu eikä yritä syödä kirjaa tai lukijan käsiä. <3

      Poista
  3. Ihana kasa kirjoja, toki myös seuralaisesi on ihana. Ja ihan mahdottomasti sivuja, hienoa!

    VastaaPoista
  4. En ehtinyt seurata maratoniasi livenä, mutta kävin nyt jälkikäteen lukemassa raportit. Hyvin oli mennyt. Ja ihania kirjoja oli mukana. Ihailtavan järjestelmällistä, että olit listannut myös ravinnonkulutuksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan tää luonnontieteilijäpuoli joka listaa, Liisa. :) Ja kiitos! Elokuvamuisti oli ehdottomasti suosituksensa ansainnut.

      Poista
  5. Mainio maraton sinulla! :)
    Hauskaa että luit Tusinoittain halvemmalla, minustakin se on herttainen ja lämminhenkinen. Muistaakseni jatko-osakin on hyvä, vaikkakin vähän haikea ja vakavampi. (Äidin tusina on muistaakseni sen kirjan nimi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Ajattelin lukea myös Äidin tusinan, mutta tämän kirjan lopusta päätellen en yhtään ihmettele sen olevan vakavampi.

      Poista
  6. Piti tulla huikkaamaan näin jälkijättöisesti, että seurasin kesälomamatkalta mm. sinun lukumaratooniasi innolla! Huikeeta ja koukuttavaa :), refreshasin bloglovinia huolella Viron saaristoa kierrellessä viime keskiviikkona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos HeidiBee! Ihana kuulla! Ja oi, joskus tahdon Viron saaristoon myös!

      Poista
  7. Olen hieman kateellinen tuosta sinun lukukaveristasi - siis Pölystä ;). Meillä tuollainen olisi mahdollista ainoastaan pihalla. Toki hyvällä ilmalla mekin olemme pötkötelleet nurmikolla, meidän koiruus keskittyi nuuskuttamaan korvaani ja minulla ei ollut kirjaa mukana :D Vaatii selvästi uusintayritystä meiltä, kirja ulos ja koira kainaloon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniina kesäpäivänä pihalla lukeminenhan on ihanaa, Villasukka kirjahyllyssä, eli ensi kerralla koira kainaloon ja kirjat tosiaan mukaan. <3

      ps. Meidän koira ei nuuskuta korvia, vaan pureskelee niitä hellästi. Vaatii totuttautumista :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...