sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Lavalta: Frankenstein (Kansallisteatteri)

Kuva : Stefan Bremer / Kansallisteatteri

Kansallisteatterin uutta, Mary Shelleyn romaaniin perustuvaa Frankensteinia mainostettiin paljon jo syksyllä. Vuonna 2011 Lontoossa kantaesityksensä saanut Nick Dearin uusi käsikirjoitus oli kerännyt paljon kiitosta ja nyt tämä uudistettu versio klassikosta oli tulossa myös Suomeen. Kun kaiken lisäksi aloin kuulla esityksestä kehuja monelta taholta oli päätös yksinkertainen: tämä on nähtävä.

Niinpä päätimme lauantaina, että tänään menemme teatteriin. Saavuimme lippumyymälään puoli seitsemältä ja hankimme liput, noin vain. Samanpäivänlippu kustansi T:lle ainoastaan 18,50 euroa ja minä pääsin Stage-passilla (ks. jutun loppu) ensimmäiselle parvelle veloituksetta. Ei hassumpaa.

Tarina vetää sisäänsä heti alkaessaan. Lavalla hehkuu kymmeniä lamppuja ja kyntteliköissä palaa tuli. Tapani Rinteen musiikki nostaa karvat pystyyn ja saa aavistamaan, että nyt tapahtuu jotain ihmeellistä ja samalla vähän pelottavaa. Nuori tiedemies Viktor Frankenstein (Antti Luusuaniemi) on laboratoriossaan ja onnistuu herättämään henkiin Olion (Esa-Matti Long). Frankenstein kuitenkin kauhistuu luomustaan ja Olio pakenee pimeyteen.

Olio löytää turvapaikan vanhan sokean miehen luota, joka opettaa tämän lukemaan ja ajattelemaan. Onni ei kuitenkaan kestä, sillä muut ihmiset eivät siedä rujoa Oliota. Niinpä Olio päättää kääntää kelkkansa ja lähtee etsimään luojaansa, vaatimaan että Frankenstein luo hänelle vaimon jotta olisi edes joku jota rakastaa.

En perehdy juoneen sen enempää, mutta käsittääkseni se on kirjalle hyvin uskollinen. Tarinan loppupuoli vuorottelee toiveikkuuden ja synkkyyden välillä. Hämmentävintä lieni se, että oli vaikea päättää oliko Frankensteinin vai Olion puolella. Kumpi on tehnyt enemmän väärin, ketä tulisi rankaista? Kumpi heistä on enemmän inhimillinen? Luusuaniemi ja Long ovat hieno vastapari, peilaavat hahmojensa ominaisuuksia toisiinsa ja käyvät hurjaa kilpajuoksua inhimillisyydestä.

Myös muut näyttelijät ovat upeita. Minka Kuustonen intohimoisena ja älykkäänä Elizabethina, Ismo Kallio viisaana sokeana miehenä. Muissa rooleissa Olli Ikonen, Katja Salminen, Maria Kuusiluoma, Petri Liski ja Heli Haltia luovat tunnelmaa niin keskeisinä henkilöhahmoina kuin kyläläisinä ja soittajinakin.

Kuva : Stefan Bremer / Kansallisteatteri

Kati Lukan lavastus on upea, synkkäsävyinen ja kekseliäs. Mies ihastui erityisesti siihen, miten eri elementtejä käytettiin. Lavalla oli tulta, jäätä, tuulta ja sadetta. Tunnelma on samanlainen kuin Mr Vertigossa, taianomainen ja hieman pelottava. Oikeastaan ensimmäisen parven paikat olivat ihanteelliset esityksen seuraamiseen, sillä sieltä näki koko lavan ja pystyi arvostamaan valon, äänen ja liikkeen yhdistymistä joksikin ihmeelliseksi. Kiinnostava lavastuksellinen keino oli myös jatkaa lavaa käytävällä, joka halkaisi permantokatsomon. Käytävän kautta tehtiin hienoja sisääntuloja ja permannolla istujista lienee jännittävää istua aivan Olion jalkojen juuressa.

Frankenstein on helposti visuaalisesti upeimpia näytelmiä, joita olen nähnyt. Se on upea myös tarinallisesti, sillä se herättää ajatuksia moraalista ja vastuusta, rakkaudesta ja kostosta. Kellä on oikeus luoda elämää, voiko ihminen leikkiä Jumalaa? Reilun kahden tunnin jälkeen pää on täynnä ajatuksia ja tunteita, ajattelen vain että olipa hieno.

Lippu- ja esitystiedot löydätte täältä.

Loppuun vielä kiitos ystävälliselle lippumyymälän työntekijälle, joka katsoi meille paikkakartasta mahdollisimman hyvät paikat.

***

Niin ja mikä ihmeen Stage-passi? Kansallisteatterin lippumyymälästä voi jokainen joka on joko a) alle 25-vuotias tai b) opiskelija hankkia itselleen Stage-passin. Passi on voimassa vuoden ja kustantaa 48 euroa. Sillä saa lipun neljään vapaavalintaiseen Kansallisteatterin esitykseen ja lisäksi on mahdollista päästä saman päivän esityksiin Suuren näyttämön toiselle parvelle veloituksetta (Frankensteinin tapauksessa pääsee ensimmäiselle, sillä toinen parvi ei ole esityksessä käytössä).

Ostin itselleni passin joulukuussa, nyt kun on iän puolesta meneillään viimeinen vuosi kun sen voin hankkia. Olen ollut passiin todella tyytyväinen ja aplodeeraan Kansallisteatterille mainion lippuvaihtoehdon tarjoamisesta.

4 kommenttia:

  1. Just eilen huomasin Imagesta tämän mainoksen ja kirosin kun Helsinkiin ei noin vain nyt pääse! Kiva kun kirjoitit tästä! nimim. kade :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Disa, ja voi harmi jos ei reissu onnistu! Pidän kuitenkin varmuuden vuoksi sormet ristissä että pääsisit tämän näkemään, koska eihän sitä koskaan tiedä. :)

      Poista
  2. Kiva kun kirjoitit tästä - ja muistakin teatterikokemuksista. Tämä kuulostaa hienolta, etenkin kiinnosti vertaus Mr. Vertigoon, josta olen haltioissani vieläkin. Kansallisteatteri on huippu! Joskus oli niin, että pikkuteatterit vastasivat yllätyksistä, elämyksistä ja kokeiluista, isot perinteistä. Ei ole enää.

    VastaaPoista
  3. Finnkino näytti National Theatren esityksen viime elokuussa valkokankailla, ja oli kyllä hieno kokemus. Kyseessä oli siis toiveuusinta, eli live-esityksestä ei tarkalleen ottaen ollut kyse. Kamerat lähettivät kuvaa sen verran hienosti, että välillä tuntui melkein kuin olisi ollut paikan päällä. Esitystä ennen nähtiin myös dokumentti, jossa käsiteltiin sekä alkuperäisteosta että ohjaaja Danny Boylen ja näyttelijöiden ajatuksia tarinasta.

    Harmittaa vähän, kun ei ole mahdollisuutta päästä näkemään tätä suomalaista versiota, mutta täytyy lohduttautua sitten tuolla alkuperäisen näkemisellä. Kansallisteatterilta näyttää kyllä tulevan aina todella mielenkiintoisia esityksiä, odottelen innoissani mitä keksivät seuraavaksi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...