maanantai 4. maaliskuuta 2013

Mike Carey & Peter Gross: The Unwritten #1-3

Kuva ensimmäisestä albumista, Tommy Taylor and the Bogus Identity. (Carey & Gross, DC Comics, 2010)

Olin jo useamman kerran nähnyt The Unwrittenin vilahtelevan blogistaniassa etenkin Booksyn ja Sallan suosittelemana. Kun kolme ensimmäistä osaa tulivat sattumalta vastaan vierailulla Sellon kirjastossa, oli ne tietysti otettava mukaan. Unwrittenia oli nimittäin verrattu esimerkiksi Fablesiin ja 18. osaa odotellessa sarjakuvannälkä on kova.

The Unwritten kertoo Tom Taylorista. Tom on kuuluisan Tommy Taylor -sarjan kirjoittaneen kirjailijan poika, joka isänsä katoamisen jälkeen tienaa elantonsa erilaisissa kirjaan liittyvissä tilaisuuksissa. Homma kuitenkin kääntyy päälaelleen, kun haastattelutilanteessa Tomille kerrotaan hänen olevan tosiasissa kirjojen Tommy.

Sarjan ensimmäiset kolme osaa ovat melkoista ryöpytystä. Tomin lisäksi seikkailuun saadaan mukaan mystinen Lizzie Hexam, ovela Savoy, paha kreivi Ambrosio.. Lista kasvaa koko ajan ja tarina syvenee kutkuttavasti. Itse Tommy Taylor -kirjat vaikuttavat kumartavan jossain määrin Rowlingin Pottereiden suuntaan, mutta intertekstuaalisuus ei lopu siihen.

Lukija saa nimittäin nauttia myös lukuisista muista kirjallisuusviittauksista, sillä niitä tuodaan eteen käytännössä kottikärryittäin. Lisäksi itse sarjakuva leikittelee formaatillaan; esimerkiksi kolmannessa kirjassa osa tarinasta on muodossa, jossa itse valitaan tarinan jatko ja siirrytään sen mukaan valinnan määräämälle sivulle. Pätkän lukemisessa meni aikaa, sillä tokihan kaikki mahdolliset tarinavaihtoehdot oli käytävä läpi.

Muutenkin The Unwritten on melkoisen hidaslukuinen, sillä tarina on todella täysi. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä tarina on äärimmäisen kiinnostava. Ja julma. Mies seurasi vierestä kun luin toista osaa ja totesi että sarjis on selvästi luettava jos minä reagoin siihen niin vahvasti. Tarina myös pitää todella tiukasti otteessaan, sillä kolmatta osaa lukiessani en kuullut tai nähnyt mitään muuta.

Peter Grossin piirustustyyli vaihtelee minusta jonkin verran tarinoiden sisällä, mutta pääosin pidin Grossin perinteikkäästä kynänjäljestä kovasti. Kolmannessa albumissa piirtäjänä vierailee myös Careylla sen sijaan todella sanan säilä hallussa ja tarina muuttuu koko ajan kiinnostavammaksi.

Nyt on sitten Helmetistä varattu ja haalittu kolme seuraavaa osaa, sarjan seitsemäs osa ilmestyy ensi kuussa.

Haasteet: Pokkaan näillä kolmella albumilla yhden pisteen Seitsemän sarja -haasteeseen.

Mike Carey & Peter Cross: The Unwritten (DC Comics)
1: Tommy Taylor and the Bogus Identity, 2010. 144 s.
2: The Inside Man, 2010. 168 s.
3: Dead Man's Knock, 2011. 160 s.

4 kommenttia:

  1. Sait vakuutetuksi, nää pitää haalia luettavaksi! (sarjakuvannälkä, kuinka tuttu fiilis ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, Disa! Tervetuloa taas kerran sarjakuvannälkäisten joukkoon!

      Poista
  2. Loistavaa - käännynnäinen! Tunnen itseni välillä ihan lähetyssaarnaajaksi kun olen niin innostunut näihin sarjakuviin vanhoilla päivilläni :-) The Unwritten on tosiaan 'täysi'. MInunkin pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja tilata The Book Depositorysta tuo kuutonen... mutta ehkä odotan ensi kuuhun kun seiskakin on ilmestynyt.

    P.S. Fables 18 on raaka... melkein itketti. Pläräsin sivuja välillä taaksepäin siinä toivossa että sitä voisi tulkita jotenkin toisin...

    VastaaPoista
  3. Ah ihanaa kun luit ja tykkäsit! Nää on tosiaan sairaan hyviä. Fennica Comicsin setä lupaili, että seitsemän osa saapuisi heille jo maaliskuun 27. päivä - aion olla haukkana kyyläämässä hyllyjä silloin. :)

    Ja tässä on tosiaan paljon julmia käänteitä. Minua kiinnostaa esimerkiksi epätäydellisen ystävyyden kuvaus - ja toki sarjassa kuvatut perhesuhteetkin ovat yleensä olleet kaikkea muuta kuin täydellisiä...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...