lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ulla-Lena Lundberg: Is

Vielä hallitsevasta talvesta huolimatta kaipaan jo vapaita vesiä.

Ulla-Lena Lundbergin uusimmasta romaanista Is (Schildts & Söderströms, 2012; suomennettu Jää) kuuli viime vuonna paljon hyvää. Ensin se viehätti blogeissa, sitten se palkittiin Finlandialla ja lopuksi vielä sai toisen sijan Blogistanian Finlandia 2012 -äänestyksessä. Olihan se siis luettava ja koska olin sitkeästi lukenut ihanat Bargumitkin ruotsiksi päätin yrittää myös tämän kanssa.

Prästen har stått ute ete bra tag fast prästfrun här ryckt honom ett par gånger och sagt att han förkyler sig. Men han står kvar, och när han ser sin kyrka klättra upp på berget och signalera med sitt röda tak blir han högtidlig och samtidigt stort leende, och när vi kommer in i viken ser han så glad ut att alla tänker att set här kommer att gå bra. Han vinkar på långt håll och de vinkar och ropar välkommen. Han ropar tack och här är vi, och snälla människor, ni har stigit upp mitt i natten för att ta emot!

Nuori pastori Petter Kummel saapuu vaimoineen ja tyttärineen eristyneeseen saaristoon. Tänne hän haluaa jäädä, saada oman seurakunnan sitkeistä saaristolaisista, jakaa heille uskoa ja lohtua. Perhe alkaa tehdä pappilasta omaansa. Petter tutustuu seurakuntalaisiinsa ja viehättää heitä vilpittömyydellään ja innollaan. Mona puolestaan on rautainen työntekijä, joka haluaa välttämättä hoitaa omat lehmänsä, hoitaa heinäpeltonsa ja valmistaa siinä sivussa kasoittain voileipiä pappilan lukuisille vieraille.

Lundberg kuvaa elämää saaristossa kauniisti, mutta ei liikoja runoillen. Jäät tulevat, merituuli pyörii nurkissa, vuodenajat vaihtuvat. Pappilassa toivotaan paljon tulevaisuudelta, uskotaan siihen että kaikki sujuu. Pariskunnnan lapset kasvavat vanhempiensa erilaisten luonteiden, isän iloisuuden ja äidin napakan käytännöllisyyden, koulimina. Jokaisella persoonalla on paikkansa. Persoonia kirjasta löytyykin: itse olisin lukenut mielelläni enemmän postilaivaa ajavasta Antonista sekä lääkäri Gyllenistä.

Ruotsin kielen taitoni ei ole päätähuimaava, mutta koin sen riittävän kirjan lukemiseen. Sanakirjaa en jaksanut käyttää kertaakaan. Vaikka osa merenkulkuun ja kirkkoon liittyvistä sanoista oli vieraita, välittyi tarinan tunnelma silti ja joidenkin sanojen merkitys valkeni lukiessa.

Ute mot det öppna havet ligger stråk av svart och grönt och violett som dras ihop och expanderar medan istäcket går i vågor och knakar och jämrar sig, brister och ryter. Längre ut hörs dånet av stora havet sor frigör sig. Vid synraden ligger det ett guldstråk efter dagens solsken, men den djupnande skymningen låter landen svartna. Silvrig och vit törnar isen mot svärtan. Fader Leonard har tårar i ögonen. Petter står andäktig.

Jää on kirjassa monessa osassa. Saaristossa se yhdistää ihmisiä tehden kulun saarien välillä helpommaksi, mutta toisaalta jäähän ei myöskään tule suhtautua leikiten. Kirkas jää voi milloin tahansa pettää varomattoman kulkijan alla ja vaatia omansa.

Keskustelin Lundbergin teoksesta eilen kollegan kanssa. Hän puhui siitä, kuinka tarina on sellainen että ei ole aivan varma pitääkö siitä vai ei. Olen samaa mieltä. En vieläkään ole varma, olenko enemmän viehättynyt vai suhtaudunko teokseen neutraalimmin.

Toisaalta tarinan lukeminen tuntui hieman kuin kävelisi meren jäällä. Se on nautittavaa, mutta samalla täytyy kuitenkin olla varovainen ja hereillä, kuunnella päästääkö jää ääniä askelten alla. Täytyy pitää itsensä valppaana, vaikka nauttiikin hetkestä.

Haasteet: Kolmas uusi kotimainen kirjailija koettu.

Ulla-Lena Lundberg : Is
Schildts & Söderströms, 2012.
Kansi : Helena Kajander

14 kommenttia:

  1. Hienoa kun luit alkukielisenä!

    Oih, minä edelleen muistelen Jäätä suurella tunteella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa! Täytyy myöntää, että itsekin koin tunnekuohuja lopussa vaikka en ihan niin voimakkaasti kuin sinä :)

      Poista
  2. Minä rakastin Jäätä, vaikka en ehkä pitänyt sen tarinasta ainakaan täysin. On vaikea selittää, miksi niin on. Mutta kirjasta vaikutuin niin, että aion lukea lisää Lundbergiä tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Lundbergillä on kyllä mielettömän kiinnostava tapa kirjoittaa. Löysin kotoa erään Lundbergin vanhemman teoksen suomeksi, voisin kokeilla sitä seuraavaksi.

      Poista
  3. Mielenkiintoista, nämä teidän epäilyt saa minut sittenkin vähän kiinnostumaan tästä ;) Ehdin jo ajatella jättää tämän suosiolla sivuun, jotenkin kyllästyttää ajatus sankaritarinasta saaristossa, mutta ehkä tämä ei olekaan mikään suoraviivainen Myrskyluodon Maijan jatko-osa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Erja! Myrskyluodon Maijasta en osaa sanoa, mutta ei tämä varsinaisesti mikään sankaritarina ole vaikka saaristolaiselämä keskiössä onkin. :)

      Poista
  4. Upeaa että luit tämän ruotsiksi! Minäkin muistelen tätä upeana lukukokemuksena, vaikka ei tarinakaan mikään suosikkini ollut. Ehkä tarina onkin sne verran traaginen ja surullinen, että se ei ihan suosikki voikaa olla (ainakaan minulle), mutta että tämä sitten kirjana on kuitenkin upea. En tiedä... ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Hieno kirja kyllä ja surullinen, mutta jotenkin jännällä tavalla. Ja ihan totta, se on hankala sanoa pitävänsä jostain kirjasta jos se on ollut todella traaginen.

      Poista
  5. Ihanat nuo lainaukset: muistuttivat taas siitä, kuinka huiman kauniisti ruotsin kieli parhaimmillaan soi.

    Minähän rakastin Jäätä, ja nautin siitä suunnattomasti, vaikka lukeminen ja tarina toisaalta välillä tekivät aivan fyysisesti kipeää. Jotenkin kirja tuntui niin todelta ja samalla suurelta taiteelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Ruotsi on kyllä hieno kieli. <3 Ja ihan totta, Lundberg kirjoittaa jotenkin todella, no, todenoloisesti ja samalla niin hienovireisesti.

      Poista
  6. Minulle Jää oli vapisuttavan hieno lukukokemus. Ihailen, kun uskalsit tarttua alkukieliseen versioon ja kiitos sitaateista.

    Ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joana! On kyllä hienoa, että näin upea kirja on saanut niin paljon ansaittua huomiota. :)

      Poista
  7. Jää on mielestäni ansainnut voittonsa vuoden 2012 Suomen parhaimpana kirjana kauniin tekstinsä ja upeasta tarinastaan luonnonvoimien keskellä. *****

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! En minäkään kyllä ihmettele että tämä palkittiin, vaikka en muihin ehdokkaisiin olekaan niin tutustunut. Sillä onhan tämä hieno.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...