lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lavalta: We Will Rock You


Minusta on pääsääntöisesti hienoa, että isoja musikaaliproduktioita maailmalta tuodaan myös Suomeen, kaikilla kun ei ole aina mahdollisuutta matkustaa sinne Lontooseen. Hartwall Areenalla olen ollut aikaisemmin katsomatta Catsin ja Mamma Mia!n (kiitos äiti!).  Siksi olin kesällä kovasti ilahtunut, kun ilmoitettiin että hyväksi kehuttu Queenin kappaleisiin perustuva ja Ben Eltonin kanssa käsikirjoitettu We Will Rock You olisi tulossa seuraavana maaliskuuna Suomeen.

Arvoimme itse asiassa melko pitkään, että menemmekö katsomaan ja kaksi viikkoa ennen esitystä hankimme vihdoin liput. Omat paikkamme olivat katsomossa 113, siis käytännössä suoraan lavaa kohti ja rivillä 3 joten hieman lavaa alempana. Aluksi vähän hirvitti että näkeekö sieltä mitään, mutta loppupeleissä paikat osoittautuivat tosi hyviksi: koreografiat näki kokonaisuudessaan hyvin, samoin valoshow't ja musiikki kuului sopivalla volyymilla.

We Will Rock You sijoittuu tulevaisuuteen iPlanetilla, joka on aikaisemmin ollut maa. Rock-musiikki, tai ylipäätänsä kaikki musiikki, on kuollut ja elämää eletään virtuaalimaailmassa Globalsoftin alaisuudessa. Vielä on kuitenkin joukko boheemeja, jotka toivovat musiikin paluuta ja laulavat vanhoja kappaleita. Ainut jonka he tarvitsevat on luvattu johtaja.

Tällainenn johtaja tietysti löytyy, nimittäin nuori Galileo Figaro joka kuulee ääniä ja sanoja päässään mutta ei osaa selittää niitä. Galileo pidätetään yhtäaikaa Scaramouchen kanssa, joka on joukkoon sopeutumaton nuori nainen. Kaksikko päättää lähteä etsimään kapinallisia ja paeta Globalsoftin kahleista.

Aluksi täytyy myöntää, että We Will Rock Youn juoni on varsin ohut, mutta annettakoon se sille anteeksi. Pointtina on kuitenkin ollut saada Queenin kappaleita limitettyä juonen osaksi ja siinä on onnistuttu todella hyvin. Musiikillisesti koko esitys oli todella upea, sillä näyttelijät vetivät osansa viimeisen päälle ja koreografioita katsoi ilokseen.

Juoneen oli myös ängetty kasakaupalla hauskoja ja mukahauskoja musiikkivitsejä. Osa vitseistä oli niin kömpelöitä että hävetti, mutta toisaalta niitä oli selvästikin myös tehty kieli poskella. Kiertueella olevaan esitykseen oli myös laitettu Suomi-viittauksia, joita omasta mielestäni ei kyllä välttämättä olisi tarvinnut ollenkaan. Lisäksi pieni miinus siitä, että käsiohjelmia ei ollut tullut myyntiin (mutta myyntitiskillä sen sijaan oltiin todella ystävällisiä).

Kokonaisuudessaan We Will Rock You oli hieno spektaakkeli ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Produktion sivut löytyvät täältä ja lipunmyynti täältä. Esityksen kesto oli väliaikoineen vajaat kolme tuntia.

***

Tähän loppuun vielä itse musikaaliin liittymättömiä seikkoja. Täytyy myöntää, että Hartwall Areena ei ole se ihanteellisin paikka esittää musikaaleja. Toki ymmärrän, että jos on tarkoitus saada kansainvälinen produktio esille lyhyessä ajassa mahdollisimman laajalle yleisölle, ovat tilan edut kiistattomat. Tila ja produktion saama "oi kuinka hienoa ja kansainvälistä"-status aiheuttaa kuitenkin myös ongelmia.

Isoon spektaakkeliin nimittäin myydään selvästi paljon lippuja yrityksille, jotka sitten jakavat niitä yhteistyökumppaneilleen, työntekijöilleen ja asiakkailleen, joita ei itse musikaalin katsominen voisi kiinnostaa pätkääkään. Tämä johtaa siihen, että permannolle (koska siellä ovat tietysti kalleimmat liput, joita on hienoa lahjoittaa) ramppaa porukkaa ihan mihin aikaan sattuu ja myös sieltä pois kesken esityksen. Lisäksi aitioissa oli turhankin äänekäs meno ja esimerkiksi hienoon Who Want to Live Foreveriin oli hankala keskittyä kun yläpuolelta kuului naurunräkätystä ja lasienkilistelyä.

Lyhyesti: yritykset, älkää ostako firmalippuja näihin, jättäkää ne niille joita oikeasti kiinnostaa (ellei We Will Rock Youta ole erityisesti toivottu). Viekää ne jonnekin, jossa saa puhua ja rampata. Kiitos. 

12 kommenttia:

  1. Kiva lukea mietteitäsi, me käytiin katsomassa tämä pari vuotta sitten Lontoossa, mikä kyllä oli kulttuurishokki sekin. Ihmisillä ulkotakit ja eväätkin mukana - vähän erilainen meno kuin Suomessa oltiin totuttu. Juoni oli tosiaan ohut, mutta esiintyjät tekivät hienon työn ja biisithän olivat loistavia. Lopussa katsomoissakin jorattiin seisaaltaan!

    Tuo firmalippuidea on tylsä! Jotenkin toivoisi että ihmiset osaisivat kuitenkin kunnioittaa toisten katselunautintoa vaikkei show kauheasti kiinnostaisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Norkku! Itse koin saman kulttuurishokin kun olimme katsomassa Lontoossa Lion Kingiä, juuri nuo ulkotakit ja hattaran syöminen. Mutta siellä sentiin osattiin istua katsomassa eikä hiulattu edestakaisin.

      Ja kiva kuulla, että on samaa mieltä olevia. Tällaista fiilistä aisti myös eilen samassa katsomossa olleilta kun salakuuntelin keskusteluja poistuessamme. Harmillista, että tuonne tullaan vain ns. viettämään aikaa eikä oikeasti katsomaan. Mutta onneksi oli muuten hieno show.

      Poista
  2. Itse kävin tämän musikaalin katsomassa Lontoossa 2010. Oltiin luokan kanssa opintomatkalla siellä ja joku teatteriesitys haluttiin käydä kattoon ja päädyttiin sitten tähän.

    Vaikka osaankin ihan suht hyvin englantia, niin mulla oli ongelmana että juoni jäi hämärään. Sielläkään ei saatu käsiohjelmia, joten ei voitu lukeakaan sitä. Vuorosanoista en muistaakseni saanut kunnolla selvään kun ne ei oikein kuulunut kunnolla siihen missä olimme. Mutta laulut oli kyllä upeita ja nautiskelin sitten niistä :D

    Lontoossa oli kyllä upea se teatteripaikka. En muista yhtään sitä nimeä tai missä se oli, mutta siellä oli tosi hieno sisustus yms.

    Kyllä minäkin tätä musikaalia suosittelen, tykkäsin vaikka juonesta olisi voinut vähän paremmin saada tietoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mira, luulen että juonen hämäryys johtuu osittain siitä että se on aika ohut ja hieman hyppelehtivä. ;) Hartwallilla oli todella hyvä miksaaja ja repliikit kuuluivat hyvin myös meidän paikoillemme, mikä oli todella mukavaa.

      Tämä olisi varmasti vielä hienompi teatterissa, harmi että Suomessa ei taida olla sellaista teatteritilaa jossa tämän olisi voinut järjestää.

      Poista
  3. Just niin! Minä olin katsomassa tänään lauantaina päivänäytöksessä! Sama kävi mielessä, että joku toinen "teatterimaisempi" tila olisi ollut parempi. Tampere-talo tuli ekana mieleen... No, itse näin tämän puolivahingossa Lontoossa vuonna 2007. Menin Lontooseen katsomaan The Lord of the Rings-musikaalia ja halusin nähdä jotain muutakin, lippukassan poika suositteli tätä ja huh huh. Siellä vasta meno oli, kuin rockkonsertissa. Dominion Theatre oli se paikka. Ostin silloin käsiohjelman ja siinäkään ei ollut kuvia juur lainkaan itse esityksestä.
    Komiasti kyllä lauloivat. "Seilaajia" ja muita ei ollut ainakaan lähistöllä, kännyköitä toki räpellettiin ja valonaamoja siis näkyi. Olin katsomossa 108.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talle, itse en olekaan käynyt Tampere-talossa. Oi että, Dominion Theatressa on varmasti ollut todella hienoa. Kiva että teidän näytöksessänne ei ollut seiloreita. :)

      Poista
    2. Ja se vielä että kuinka hankalaa on pysyä siitä puhelimesta erossa sen esityksen verran jos on kerran lipustaan maksanut..

      Poista
  4. Oli kiva lukea ajatuksiasi tästä, harkitsin hiukan lippujen ostoa ennen kuin tajusin ettei varmaan rahat riitä. En sitä paitsi hirveästi välitä näistä jukeboksimusikaaleista juuri tuon juonen ohuuden takia. Tuntuu, että biisien väliin tungetaan vain jotain höttöä kun on pakko. Varmasti hieno kokemus tämä silti olisi, Queen kun on yksi lemppareistani.

    Ikävää, että noita häiritsijöitä oli tuollakin. Kuulin tutulta, että kun olivat yhdessä musikaalissa Lontoossa, niin eräässä herkässä kohdassa edessä istuneet tyypit päättivät sitten rapistella sipsipussia ja naureskella (aika kovaan) ääneen näyttelijöiden puvuille. Hämmentävää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Suvi! Liput olivat tosiaan melko tyyriit, me ostimme halvimmat mitkä sai. Tuo teatterissa tapahtuva häiriökäyttäytyminen on mielestäni todella aika hämmentävä ilmiö ja sama juttu myös elokuvateattereissa. On harmillista, että joillakin on niin paljon pokkaa pilata toisten katselunautinto tai ehkä siitä ei vain yksinkertaisesti välitetä.

      Poista
  5. Olen itse joutunut ystävineni Ryhmiksessä, siis ihan tavallista näytelmää katsellessani, jonkin firman pikkujouluporukan terrorisoimaksi. Useapi kymmen hlökuntaa oli katsomossa ympärillämme, eikä juuri ketään voinut näytelmä vähempää kiinnostaa, piti ottaa pohjia, flirttailla ja tekstata samaan aikaan, kun toiset koettivat seurata tapahtumia näyttämöllä. Tuskaa! Onneksi lähtivät väliajalla koko sakki!!! Vielä homman kruunasi se, että joku ihan yksittäinen tyyppi päätti lähteä kolme minuuttia ennen näytelmän loppua naulakkojonoon toisen rivin keskeltä... Kyllä ajattelin, että eivät pääkaupunkilaisetkaan (?) aina niin kultivoituneesti käyttäydy. Mutta firmat voisivat tosiaan miettiä, mihin väkensä kustantavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kauhea juttu, Kirsi! Todella ikävää että noin on käynyt ja ei sitä kyllä voi rajata mitenkään kaupunkikohtaisesti, törppöjä taitaa valitettavasti löytyä kaikkialta. :< Mielestäni on myös naurettavaa lähteä ryysimään naulakolle juuri ennen näytelmän loppua. On varsin epäkohteliasta lähteä kesken esityksen tai taputusten, ainut tapaus missä ymmärrän on se että asuu kauempana ja täytyy ehtiä liikennevälineeseen. Kännyköiden takavarikointi ja porttikielto teatteriurpoille, kiitos.

      Poista
  6. Tiedän tunteen! :) http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2012/09/se-se-selah.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...