maanantai 7. toukokuuta 2012

Caj Westerberg: Yönmusta, sileä


Lainasin joskus vuoden alussa innoissani runokirjoja, mutta sopivaa hetkeä ei tuntunut löytyvän. Lainasin uudelleen ja uudelleen, kunnes ilmoitus tuli: liikaa uusimisia. Teokset kuitenkin houkuttelivat niin paljon, että päätin ahmia ne. Toinen teoksista oli Caj Westerbergin Yönmusta, sileä (Otava, 2011), toisesta kirjoitan myöhemmin.

Ja onneksi ahmin, koska etenkään Westerbergiä en olisi halunnut jättää välistä. Westerberg kirjoittaa ilmavia, pääosin lyhyitä runoja. Runoja, jotka eivät ole hankalia, vaan ovat pikemminkin kuin kuvia johonkin lyhyeen hetkeen. Kuten tämä:

Hiljaisuudessa
kellon tikityksen kaktus.
osiosta Talvi

Ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan.

Westerberg muistuttaa minua ikisuosikistani Risto Rasasta. Runon ei tarvitse aina olla monimutkainen, kielikuviltaan hämärä, riimitykseltään tarkka. Se voi vain olla.

Samaa tunnelmaa hehkuu koko kirjan taitto. Teos on miellyttävän neliömäinen, kanneltaan kaunis, sivuilla on tilaa sanoille, runot saavat olla valkoisella paperilla ruuhkautumatta. Outi Oittinen sanoo Savon Sanomissa ilmestyneessä arviossaanVaatii rohkeutta ja kokemusta käyttää kokonainen valkoinen sivu yksinkertaisesti sanoille: "Yönmusta, sileä".

Hippiäinen
piirtää männikön hiljaisuuteen
hiushalkeaman
osiosta Kesä I

Ainut, mikä kokoelmassa jäi harmittamaan, oli se että sen osioihin ei kuulunut Syksyä. Talvi, Kevätkunnostus ja Kesä kyllä löytyivät, mutta minä olisin halunnut nähdä Westerbergin syksyn.

Tämän kokoelman aion hankkia sitten uuteen kotiin, rakkaan Rasan Tuhat purjetta -teoksen vierelle, että ehdin tutustua siihen vielä rauhassa.

Westerbergiin ovat tutustuneet myös Jenni (jonka jutusta teoksen löysin ja joka kirjoittaa muutenkin kiinnostavasti runojen lukemisesta) ja Maria.

Caj Westerberg : Yönmusta, sileä.
Otava, 2011. 71 s.
Kannen kuva: Marjatta Nuoreva.
Sarja-asun suunnittelu: Päivi Puustinen.

8 kommenttia:

  1. No johan. Tätähän voisi kokeilla. "Kuvia lyhyistä hetkistä" kuulostaa sellaiselta runoudelta, jota saattaisin tajuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä taitaa olla parasta nimenomaan se, että aivojaan ei tarvitse virittää johonkin korkeakulttuurisen runolliseen tilaan ymmärtääkseen näitä (ei sillä, on niillä korkeakulttuurisemmillakin oma paikkansa). :)

      Poista
  2. Hei Linnea! Muistin sinua juuri haasteella, käyhän kurkkaamassa blogiani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pihi nainen! Tartun siihen mahdollisimman pian!

      Poista
  3. Aivan uusi nimi minulle, jolla sentään on runoblogi;-) Kiitos vinkistä!

    Runokirjat pitää omistaa! Minä sain juuri sakkoja ja sen jälkeen sain anelemalla pitää vielä kuukauden unkarilaista runoutta Yhteisessä sateessa. Tuota, että 'liikaa uusintoja' ei ole tapahtunut - vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä Leena!

      Ja tosiaan pitää, ei näitä voi laina-aikojen puitteissa lukea. Minä jo löysin yhdestä antikvariaatista tämän. :)

      Poista
  4. Minäkin saattaisin ihastua tuollaiseen runouteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota Villasukka kirjahyllyssä, eikun kokeilemaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...