torstai 17. toukokuuta 2012

Jonathan Franzen: Freedom (suom. Vapaus)

Odotus palkittiin, kun Jonathan Franzenin kehuttu Freedom (2010) vihdoin saapui varausjonon syövereistä minulle. Kirjan lukeminen alkoi vähän takkuisasti: lukuisat kehut nostivat odotuksia, kirja on painava joten sen kuljettaminen oli oma haasteensa ja en heti ollut varma, että pidänkö vai enkö. Jossain vaiheessa osasin viimein päästää irti ja nauttia tarinasta.

"That's nice to hear, but it's not my point. My point is we all think we know the answer to the question. Parents are programmed to want the best for their kids, regardless of what they get in return. That's what love is supposed to be like, right? But in fact, if you think about it, that's kind of a strange belief. Given what we know about the way people really are. Selfish and shortsighted and egotistical and needy. Why should being a parent, just in and of itself, somehow confer superior-personhood on everybody who tries it? Obviously it doesn't. I've told you a little bit about my own parents, for example --"

Walter ja Patty Berglund ovat keskiluokkainen pariskunta. Avioliitossa on periaatteessa kaikki hyvin, Patty kotiäitinä, pyörällä töihin kulkeva Walter ympäristön asialla, kaksi lasta ja talo. Ulkokuori kätkee kuitenkin sisäänsä paljon konflikteja, kaipausta, rakkautta, ylimielisyyttä. Perhe-elämän sekaan punotaan ajatuksia politiikasta, luonnonsuojelusta, itsenäisyydestä, musiikista, aikakausista.

Kirjaa on vaikea kuvata, sillä minulle sen lukeminen ei tuntunut lukemiselta. Olo oli vähän kuin olisi ihan oikeasti tirkistellyt Berglundien perheen elämään verhojen takaa tai katsonut tätä tv:stä. Outo tunne, hyvä sellainen. Franzen näyttää meille tapahtumia milloin kenenkin näkökulmista, Pattyn, Walterin, heidän poikansa Joeyn, perheen elämään tiivisti liittyvät Richard Katzin.

Minä mietin pitkälle kirjaan, pidänkö näistä henkilöistä todella. Franzenin hahmot eivät ole täydellisiä, vaan jollain tavalla todella aitoja heikkouksineen, menneisyyden taakkoineen, ideologioineen. Pattysta aloin pitää viimeistään silloin, kun hänen kerrottiin kuuntelevan salaa Dixie Chicksiä. Walterin jokseenkin avuton mutta silti vahva luonne kiehtoi, olisin halunnut puhua hänen kanssaan. Joeysta en juuri pitänyt, mutta ymmärsin häntä, samoin Katzia hänen nuoruuden tavoittelussaan. Kaikki he olivat jotenkin todella eläviä, eivät vain sanoja paperilla.

His nervous giggle, his too-readily reddening face, his very niceness: these attributes were dear to her in the larger context of the man. A source of pride, even. But the unkind part of her, which exposure to her family always seemed to bring out in force, couldn't help regretting that he wasn't six-foot-four and very cool.

Freedom käsittelee nimensä mukaisesti monia erilaisia vapauden muotoja ja sen rajoitteita, mutta minä olin loppujen lopuksi kiinnostuneempi kirjassa esiintyneistä rakkauden muodoista. On riippuvaista rakkautta, tyytyvää rakkautta, seksuaaliseen haluun perustuvaa, hukassa olevaa rakkautta. Niin paljon erilaista, kaikki yhtä satuttavaa ja vaikeaa. Romanttista rakkautta, rakkautta lapsiin, rakkautta paikkoihin. Franzen osaa käsitellä teemaa niin monelta kantilta, että minua ihan huimaa.

Kaiken kaikkiaan Freedom oli varsin tyhjentävä lukukokemus. Kirja on pitkä ja junnaa välillä paikoillaan politiikan syövereissä, mutta Franzen osaa siitä huolimatta pitää lukijan mukanaan ja saada hänet kiinnostumaan aina uudestaan. Berglundien tarinaan voi upota, eläytyä ja hämmentyä. Freedom ei ole kaunis kirja, mutta se on todellinen kirja.

Vapaudesta ovat nauttineet myös Suketus (joka mietti tuntuuko mikään kirja enää miltään tämän jälkeen), Valkoinen kirahvi (joka pohtii kirjan erilaisia vapauden ilmentymiä), Karoliina (joka jäi hölmistyneeksi ja onnelliseksi), Päkä (joka pohti lukemisen aikana että "aivan ihanaa, että mulla on vielä monta sataa sivua Vapautta jäljellä"), Minna (jonka lapsi sai kirjan lukemisen aikana katsoa poikkeuksellisen paljon Muumeja), Susa (joka koukuttui ja lumoutui), Katja (jolta lukeminen vaati paljon mutta antoi enemmän) sekä anni.M (jolle tämä oli järisyttävä kokemus).

Lisäksi pojo So American -haasteen Dirty Realism-kategoriaan ja osavaltiopiste Illinoisista ja yksi kirja TBR-listalta pois.


Jonathan Franzen: Freedom
Fourth Estate, 2010. 562 s.
Kansi: Claire Scully.
Alkup. painos: Farrar, Straus & Giroux, 2010.

Suomennos: Vapaus
Siltala, 2011, 643 s. 
Suomentanut: Raimo Salminen.

11 kommenttia:

  1. Olipas ihanaa palata tämän kirjan tunnelmiin tekstisi myötä! Minulle tämä oli lopulta se vuoden 2011 Kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa! Kirja oli kyllä hieno, vähän jäin kaipaamaan hetkeä jolloin olisin ehtinyt keskittyä tähän paremmin yhtäjaksoisesti, nyt lukeminen venyi useammalle viikolle.

      Poista
  2. Minulle tuli sama olo kuin Susalle: palasin heti takaisin Vapauden tunnelmaan kun luin tätä tekstiäsi! Oih, se oli niin hieno lukukokemus, että vieläkin värisyttää.

    Olennainen huomio tuo rakkaus. Sen muodot tosiaan näkyvät tarinassa olennaisesti ja laidasta laitaan. Ei kaunis, mutta todellinen - olen ihan samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Suketus! Kyllä tämä sykähdytti useampaa kohtaa lukijan syrämmessä.

      Poista
  3. Olipas mainio kirjoitus ja tuo rakkauspohdintaasi jäin oikein miettimään. Jotenkin henkilöt eivät oikein osanneet rakastaa, riippuivat, repivät ja omistivat sen sijaan. Minä en ollut kirjasta yhtä innostunut. Koin nimen omaan lukevani kirjaa, mutta monitahoinen kirja oli.

    Kiitos myös linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä ja kiitos, Valkoinen kirahvi! Tähän oli saatu mahdutettua monta suurta teemaa. En ollut tästä ihan yhtä fiiliksissä kuin moni muu, mutta ehdottoman vaikuttunut silti.

      Poista
  4. Hieno ja innostava kirjoitus, kyllä minunkin pitäisi tämä jossain vaiheessa lukea :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, toivottavasti aikanasi tartut tähän!

      Poista
  5. Hieno kirjoitus minustakin :) Aion lukea Franzenia, mutta todennäköisesti suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villasukka kirjahyllyssä! Ainakin Karoliina oli kehunut tämän suomennosta ja niin moni on tästä pitänyt että uskon olevan mainio myös niin. :)

      Poista
  6. Olen ollut huonosti blogeissa tämä kuun, mutta huiskuttelen täältä, että ihana kun sait tämän luettua ja kuitenkin pidit! Ja kiitos vielä siitä minua häiritsemään jääneen suomennoskohdan avaamisesta. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...