torstai 23. kesäkuuta 2011

Italo Calvino: Paroni puussa

-toistaiseksi olemme vielä ensimmäisessä aamussa, johon hän heräsi huomatakseen olevansa rautatammen latvassa räkättävien kottaraisten joukossa, kosteana kylmästä kasteesta, jäykkänä, luut kivistäen, jalat ja kädet pistellen, ja niin hän lähti onnellisena tutkimaan uutta maailmaa.


Italo Calvinon Paroni puussa (Tammi, 1981; Il barone rambante 1957) on kaunis kirja kaikessa vähäeleisyydessään. Tarina alkaa, kun vuonna 1767 Cosimo Piovasco di Rondó, kaksitoista vuotta, ei suostu syömään päivällisellä etanoita, suuttuu ja kiipeää pihalla kasvavaan rautatammeen. Ja sinne Cosimo jääkin, puiden latvuksiin, asumaan ja elämään.

Tarinaa kertoo Cosimon nuorempi veli, Biagio, joka toisaalta ihaillen ja toisaalta hämmennyksissään seuraa isoveljensä elämää maan pinnan yläpuolella. Elämässä puiden latvassa on monet puolensa; taitava kiipelijä pääsee paikkoihin jonne muut eivät, ja kekseliään mielen avulla voi elämänsä järjestää kaikin puolin mukavaksi. Toisaalta on myös kinkkisempiä asioita pohdittavaksi ruoan valmistuksesta peseytymiseen ja ongelmia aiheuttaa myös kaikenlaiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.

Nuoren paronin elämä puissa on jännittävää ja silti niin samankaltaista kuin meidän täällä maan päällä. Vaikka Cosimo fyysisesti onkin ylempänä muita, on hänen henkisessä elämässään samat kaipuut ja ilot; rakkaus oikukkaaseen Violaan ja ystävyys mäyräkoira Ottimo Massimoon muutamia mainitakseni.

Vaikka tarina keskittyykin Cosimoon, koin jotenkin läheisemmäksi tarinamme kertojan, Biagion, joka kertoo lämmöllä veljensä seikkailuista ja elämästä. Biagiossa, vaikka hänestä ei paljon kerrottukaan, oli jotain sellaista joka veti minua sanomattomasti puoleensa.

Paroni puussa kuljetti minut johonkin ihmeelliseen maailmaan, jossa kaikki kulki hitaammalla temmolla kuin muualla. En tohdi ruveta pohtimaan syvimpiä ajatuksiani tästä, sillä totta puhuen ajatuksen eivät ole vielä edes kunnolla muodostuneet sanoiksi. Olen joka tapauksessa vaikuttunut jollain hiljaisella tavalla Calvinon pelkistetystä ilmaisusta. Ja tyytyväinen siitä, että äitini jaksoi suositella minulle tätä kirjaa vuodesta toiseen.

Lyhyesti sanottuna häneen oli tarttunut tarinankertojan intohimo, jonka vallassa ei koskaan tiedä kummat tarinat ovat kauniimpia, nekö jotka todella ovat tapahtuneet ja nostavat mieleen menneiden hetkien meren, pienet tunteet, kyllästymisen, onnen, epävarmuuden, turhuuden, itseinhon, vai ne jotka itse on keksinyt, ne joissa edetään suurin linjoin ja kaikki näyttää helpolta, mutta mitä enemmän tarinaa kehittelee sitä enemmän huomaa rupeavansa puhumaan asioista, jotka on kokenut tai ymmärtänyt elävässä todellisuudessa.


***

Näillä sanoin toivotan teille kaikille myös mitä ihaninta juhannusta! Minä matkaan tänään mökille ja oli sää mikä oli aion saunoa ja uida järvessä, ehkä soutaa ja käydä luontopolulla.

12 kommenttia:

  1. Sait kirjan kuulostamaan varsin houkuttelevalta! :) Kirjan nimi oli kyllä tuttu jo ennestään, mutta tarina ei - ja nyt haluaisin lukea kirjan heti. En kuitenkaan lue, sillä minulla on jo ihan liikaa kesäkirjoja... Mutta joskus.

    Ihanaa mökkijuhannusta! Jos menisin mökille, minäkin saunoisin ja uisin, oli sää mikä hyvänsä. Toivottavasti pääset soutelemaankin!

    VastaaPoista
  2. Mistähän olen saanut ihan väärän kuvan tästä, olen kuvitellut että tämä olisi jonkinlainen pikareski, siis tyylilajia josta en ole koskaan erityisemmin innostunut.

    Nyt kiinnostuin, tuo hitaus varsinkin tuntuu hienolta.

    VastaaPoista
  3. Niin ja piti tietenkin toivottamani myös hauskaa juhannusta, suunnitelmat meillä aika samansuuntaiset!

    Ja kuvasi on suloinen!

    VastaaPoista
  4. Paroni puussa on ihana kirja! Luin sen joskus, kun muistaakseni Kirsi Piha sanoi jossain sen olevan yksi suosikkikirjoistaan. :-) Ihanaa juhannusta!

    VastaaPoista
  5. Jenni: Tämä sopi kyllä alkukesään hyvin mutta uskoisin että tämä on vuodenajaton kirja kaikesta huolimatta. Kiva jos kiinnostuit! Minä olin vähän epäileväinen aloittaessani mutta pidin Calvinon pidättyväisestä tyylistä paljon ja se oli mukavaa vaihtelua lähiaikoina lukemiini kirjoihin. Ihanaa juhannusta!

    Erja: Piti ihan tarkistaa tuo pikareski-termi! :> Ja en tiedä onko tämä sellaiseen luokiteltu mutta en minä tätä kuitenkaan veijariromaaniksi sanoisi vaikka Cosimo välillä melkoinen tarinaniskijä olikin.

    Ja kiitos, ihanaa juhannusta sinulle Erja!

    Absolutely white: Ihanaa juhannusta myös sinulle! :>

    VastaaPoista
  6. Kirjoitit todella kiehtovasti! Calvino on TBR-listallani; joskus koetin lukea Jos talviyönä matkamies, mutta jäi kesken. Nyt taidan kokeilla ensin Paronia :).

    VastaaPoista
  7. Mari: Voi kiitos kaunis! :) Ihastuttavaa juhannusta myös sinulle!

    VastaaPoista
  8. Luin Italo Calvinoa lukiolaistyttönä. Tykkäsin kovasti, mutta nyttemmin olen unohtanut jo paljon. Suosikiksi on jäänyt varmaankin Kosmokomiikkaa -kokoelma. Kirjoituksesi toi mieleen Paronin puussa. Kiitos tästä tuulahduksesta! :-) Hyvää juhannusta! Juhannuksena on aina oikeanlainen sää uimiseen.

    VastaaPoista
  9. Paula: Hyvää juhannuksen jälkeistä! :) Pistänpä korvan taakse tuon Kosmokomiikan!

    VastaaPoista
  10. Ei oikein sytyttänyt ainakaan minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calvino taitaa olla niitä kirjailijoita, josta joko viehättyy tai sitten ei, Movielunatic.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...