tiistai 3. toukokuuta 2016

Lavalta: RKKS:2 (Teatterikorkeakoulu)

Kuva: Arja Kärkkäinen

Teatterikoulun RKKS:2 tuo rakkauden tunteita näyttämölle ruumiillisen kokemuksen kautta. Ensirakkaus, mustasukkaisuus, parisuhde ja ero näyttäytyvät äänimaisemina, sanoina, katseina ja kosketuksina. Pelkistetysti tehty esitys tulee iholle, ilahduttaa ja vähän surettaakin.

Esiintyjät edustavat monipuolisesti Teatterikorkeakoulun eri linjoja muun muassa näyttelijäntaiteen, tanssin ja valosuunnittelun osalta ja onpa mukana esiintyjiä myös Sibelius-Akatemian ja Nätyn riveistä. Antti Autio ja Aleksi Kaufmann loihtivat esitykselle musiikin laulaen ja soittaen. Lavalla puolestaan nähdään Johannes Hiltunen, Mia Jalerva, Arto-Oskar Reunanen, Arja Kärkkäinen ja Joel Neves, joka on myös esityksen ohjaaja. Hienointa oli katsoa työryhmän yhteispeliä ja keskinäistä työskentelyä, mutta mieleen jäivät erityisesti Jalervan upea hymy, mustasukkaisuus-kohtauksen järisyttävä koreografia, jossa Pulkkista riepotellaan pitkin lattiaa ja parisuhde-kohtauksen aikana valssaaminen, kiitos Reunaselle viennistä!

Tunteiden ruumiillinen kokeminen on tuotu näyttämölle erinomaisesti tai ainakin ne loksahtelivat paikoilleen oman kokemusmaailmani kanssa. Ensirakkauden pakottava tarve tutkia toista läpikotaisin, mustasukkaisuuden vihlova ja otteestaanpäästämätön synkkyys, parisuhteen parhaimmillaan valssaten käyvä rytmi ja eron repivyys ja lopullisuus tuntuvat ja näyttävät juuri siltä kuin voisi kuvitella. Kohtaukset on myös tehty niin yleispätevästi ja pääasiassa sanattomasti, jotta tunnelmaan on helppo tarttua ja samaistua.

Esitys myös keskusteli kiinnostavasti samassa tilassa viime viikolla näkemäni Hyväileminen-esityksen kanssa. Kummassakin kosketus ja ihmisten väliset suhteet olivat tärkeässä osassa, osoittelematta ja turhaan rajaamatta, mutta vaikka lähestymistapa kummassakin oli kehollinen oli tunnelma esityksissä erilainen. Hyväilemisessä tunnelman oli hyvin intensiivinen ja välillä jopa hikinen, RKKS:2:n maailma oli maanläheisempi, jollain tavalla arkisempi mutta silti lämmin.

RKKS:2 menee joka tapauksessa suorilta tämän vuoden parhaisiin kulttuurikokemuksiin. Se päästi lähelleen, oli omanlaisensa, kosketti ja avasi päästä jotain lukkoja. Tanssiminenkin oli iso plussa. Tunnelma piti otteessaan vielä pitkään esityksestä lähtemisen jälkeen.

Sääli että näkemäni esitys oli niistä viimeinen, muuten hoputtaisin teitä kaikkia katsomaan tätä. Kiitokset työryhmälle, kokemus oli täydellinen.

***

Esitys nähty TeaKin kausikutsulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...