tiistai 10. maaliskuuta 2015

Antti Holma: Järjestäjä


Olen tällä hetkellä hieman kauhuissani. Satuin löytämään Antti Holman esikoisromaani Järjestäjän (Otava, 2014) kirjaston bestseller-hyllystä ja kaappasin sen mukaani kirjasta kuultuja kehuja muistellen. Odotin pääseväni lukemaan jotain ratkiriemukasta ja teatterimaailmaa hilpeästi ruotivaa. Ennuste ei kuitenkaan aivan pitänyt paikkaansa.

Todellisuudessa teatterissa kaikki oli aina kaukana, näyttelijät rumia ja harmaita, he huusivat lakkaamatta tai sitten heillä oli mikrofonit, joiden takia ei koskaan tiennyt mistä suunnasta ääni tuli. Lavasteetkin näyttivät pahvisilta, vaikka ne yrittivät olla näyttämättä. Aina minua hävetti näyttelijöiden puolesta. Minua hävetti katsojien puolesta. Illan paras hetki oli aplodit. Sitä odotin, se oli yhteinen, purkautuvan huojennuksen hetki: tämä on ohi. Kenenkään ei enää tarvitse teeskennellä. Keksityt jännitteet laukeavat, kaikki pääsevät kotiin kakalle. 

Järjestäjässä noin kolmikymppinen Tarmo kyllästyy työhönsä kirjastossa, hän ei halua enää olla yksi meistä naisista ja pyöriä Lillukka-pomon pompoteltavana ympäriinsä. Eteen tarjoutuu työtilaisuus Suomalaisen teatterin järjestäjänä ja kun teatterissa sattumoisin vielä näyttelee upea Daniel, johon Tarmo on täysin ihastunut, on uuden työpaikan valinta siinä. Tarmo tarttuu uuden työpaikkansa naruista tiukasti kiinni, opettelee luovimaan teatterin kulisseissa ja samalla toteuttaa omaa miehistymisprojektiaan.

Periaatteessa Järjestäjä on erittäin mainio teos. Herkullisimmillaan se piirtää teräviä karikatyyreja tunnistettavista tyypeistä työelämässä ja teatterissa, näistä kohdista nautin todella. Toisaalta teos on samalla väkivaltainen niin henkisesti kuin fyysisesti, eritteinen ja jopa manipuloiva. Ahdistavimmat kohtaukset luin lähes pakolla ja toivoin, että tunnelma muuttuisi jo kevyemmäksi, päästäisi minut nauramaan kunnolla. Mutta ei se päästänyt.

On hyvinkin mahdollista, että luin tämän teoksen aivan väärään aikaan. Raadollinen työelämäkuvaus ei tämän hetken stressitasoilla jaksanut sytyttää ja Tarmon maaninen käytös sai lähinnä palan kurkkuun. Pahaa oloa oli myös Tarmon ympärillä runsaasti, toisilla rakkaushuolia, toisilla identiteettikriisiä ja alkoholismia. Huumori kyllä räiskyy, paikoin jopa takakannen lupaamalla räävittömyydellä, mutta itse en päässyt hommaan nyt mukaan.

Kirjan suljettuani olen hämmentynyt ja vähän ahdistunut. Joudun toteamaan, että lukeminen olisi voinut olla järkevää keskeyttää ja palata kirjan pariin joskus toiste. Holma kuitenkin kirjoittaa tavattoman hyvin, runsaalla kädellä sanoja viljellen ja ihmisluontoa terävästi analysoiden. Rakennekin kirjassa on hieno ja se on tiukasti kiinni tässä päivässä ja sen ilmiöissä. Mutta ei, ei minulle, ei tällä kertaa. Ennakko-odotuksetkin olivat ehkä vähän vääränlaiset.

Onneksi voin nyt linkittää teille tähän loppuun innostuneempia tekstejä:

Kirsi viihtyi oivallisesti teoksen parissa, Amma ihastelee kirjan kieltä ja Tämän kylän homopoika kuvaa kirjan lähes täydelliseksi. Jos et pelkää eritteitä ja musta huumori iskee, niin suosittelen kirjaa kyllä erittäin lämpimästi.

Antti Holma: Järjestäjä
Otava, 2014. 383 s.
Kansi: Elina Warsta

7 kommenttia:

  1. Minä tosiaan pidin tästä tavattoman paljon ja annoin Blogistanian Finlandiassa täydet. Mutta mielestäni markkinointikoneisto on tehnyt Järjestäjälle tepposet. Holma tunnetaan hauskana miehenä ja kirjan takakansi kyllä ratsastaa aika estottomasti sillä maineella. Kirjahan on tosiaan lopulta aika synkkä vaikka siinä hauskat hetkensä onkin. Minulla oli ennen lukemista vihiä etukäteen siitä, että mukana on aika heviä tavaraa, eikä se siis tullut yllätyksenä, mutta moni on pettynyt väärien ennakko-oletusten vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla näin, Amma! Itse en myöskään ollut tuosta synkkyydestä tiennyt, mutta se ei kuitenkaan ollut tässä se yllätysmomentti vaan huono lukuajoitus. Tavattoman hieno kirjahan tämä oli, Finlandia-pisteensä ansainnut varmasti. :) Tuntuu itse asiassa että nyt kun lukemisesta on jo hetki niin tämä tuntuu yhä paremmalta kirjalta, siihen hetkeen ei vain se raskaus iskenyt.

      Poista
  2. Mulla oli Järjestäjä teatterireissujen matkalukemisena ja voi että toimi mainiosti! Kieli oli niin elävää kyllä ja välillä tuli "oho!"-fiiliksiä kun oli aika roisia tekstiä paikoitellen. Tykkäsin!

    VastaaPoista
  3. Minulla oli onni lukea tämä 'puhtaalta pöydältä', ts. en tiennyt Holmasta mitään ennen kirjan kansien sulkemista. Odotukset olivat siis neutraalit ilman mitään julkisuuspyöritystä ja 'hauskan miehen' ennakkopainetta. Hyvä niin. Pidin työelämäkuvauksista, vaikka aika kauheaa joka paikassa olikin! Ahdistuin toisista asioista myös. Pidin.

    VastaaPoista
  4. Kirja on ollut kirjaston varauslistalla jo ikuisuuden. Minua kiinnostaa erityisesti Holman persoona ja komediapuoli. Hyvä, kun varoitit kirjan ajoittaisesta synkkyydestä. Mitä tarkoitat, että kirja oli "manipuloiva"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä lukemisen arvoinen, Tuija, toivottavasti jono etenee. Manipuloivuudella tarkoitin sitä, miten lukijan (tai siis tässä tapauksessa) suhdetta Tarmoon heitellään säälistä inhoon ja tsemppaukseen ja miten koin että teksti tavallaan pakottaa tai houkuttelee minua hyväksymään asioita joita en allekirjoittaisi.

      Poista
  5. Minä pidin tästä kovasti ja mulle taas oli positiivinen yllätys ettei tämä oli rankempaa kuin odotin :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...