Lavalta: Verta kynnen alla (Cirko)

Kuva: Jouni Ihalainen

Tutustumiseni nykysirkuksen ihmeelliseen maailmaan jatkui matkatessani katsomaan Agit-Cirkin Verta kynnen alla -esitystä Cirkoon. Esityksen luvattiin yhdistelevän klovneriaa ja animaatiota, mutta mitään hattarankevyttä viihdettä en kuitenkaan odottanut. K15-merkintä ja lupaus siitä, että esitys on suunnattu nimenomaan aikuisille asetti jännittäviä ennakko-odotuksia.

Saliin saapuessamme homma on jo täydessä käynnissä. Klovnit siirtelevät lavalla arkkuja, virittävät valkokangasta, antavat toisilleen ohjeita. Toinen siirtyy katsomoon tarkistamaan, että kaikki on paikoillaan. Esitys alkaa kuin huomaamatta, ensimmäinen numero on Klovni yleisössä. Tunnelma on hämmentynyt, mutta vapautuu vähitellen.

Inga Björn ja Pekka Laamanen ovat hurmaavia klovneja. Laamasen valkoinen klovni on hillitympi, mutta kurittomuuteen taipuva, kun taas Björnin Augusta-klovni säätää, sählää, laukoo räävittömyyksiä ja on hurmaavan hauska. Molemmat osaavat selvästi asiansa. Liikekieli on hallittua, huumori paikoin osuvaa ja toisinaan hämmentävän suoraviivaista ja härskiä. Parhaimmillaan klovnit olivat omasta mielestäni fyysisemmissä numeroissa.

Esityksen neljä klovnerianumeroa on poimittu Tristam Remyn Clown Scenes -kirjasta ja muokattu omanlaisiksiin. Mimiikkaa hyödyntävä Hissi oli ehkä suosikkini, mutta pidin ehdottomasti myös alun nopeatempoisesta Klovnista yleisössä sekä hurmaavasta Rakkauden julistuksesta. Unissakävelijä, vaikka olikin hienosti nukketeatterina esitetty, sai minut hieman vaivaantuneeksi subuhuorineen sun muineen. Se tosin saattoi olla tarkoituskin.

Myös yleisöä osallistettiin, mutta melkoisen lempeästi. Yksi vapaaehtoinen sentään raahattiin lavalle asti, mutta hänkin näytti osaansa ihan tyytyväiseltä vaikka tilanne omituinen olikin. Osallistumisesta ahdistuvien ei kuitenkaan kannata vetää liinoja täysin kiinni, sillä mitään noloa ei yleisössä joudu tekemään.

Numeroiden välissä nähtiin myös kolme lyhyttä animaatiota. CHRZUn Laulu Suihkussa, Elli Vuorisen Sukkavartaankatu 8 ja Jan Anderssonin Illustrated City sopivat kaikki esityksen absurdiin tunnelmaan. Eniten pidin Anderssonin animaatiosta ja sen visuaalisuudesta, sympaattisin oli Sukkavartaankatu 8. Toisaalta Laulu Suihkussa kirvoitti yleisössä eniten hämmentynyttä naurua.

Verta kynnen alla oli hämmentävä kokemus. Ehkä se on kuin nimensä: hieman vaivaannuttava, mutta silti pohjattoman kiinnostava. Esityksiä on Cirkossa tämän viikon ajan.

Kiitokset Cirkolle kutsusta esitykseen.