maanantai 10. helmikuuta 2014

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu


Timo K. Mukan esikoisteos Maa on syntinen laulu (Gummerus, 1964) onnistui ikään kuin vahingossa hurmaamaan minut. 19-vuotiaan nuoren miehen kynästä syntyneessä tarinassa onnettomat tapahtumat seuraavat toisiaan eivätkä toivonkipinät jaksa loistaa kovin kauaa. Siitä huolimatta karu kuvaus pienen kylän elämästä ja Lapin luonnosta piti lempeästi otteessaan.

Lappalaisen silmät olivat mustat - pyöreät mustat napit, jotka virkeinä liikkuivat ihmisestä toiseen, yli kuusennäreitten muodostaman seinän ikkunaan. Hän hymyili silmiään väläyttäen Martalle, kun tyttö kulki ohi ikkunan kuparipannu kädessään.

Nuori Martta elää perheensä kanssa pienessä kylässä Siskonrannassa. Marttaa riiataan useampaankin taloon, mutta ihastuksen kohteena on saamelainen poromies. Parin välille syttyy rakkaus, jota ei kylässä välttämättä niin lämpimin tuntein katsota.

Elämä kylässä on rumaa. Kyläilyreissuilla juorutaan, tansseissa puukotetaan ja sekä seksuaalisuus että uskonnollisuus ovat vahvasti läsnä. Seurojen aikana vaivutaan hurmokseen ja kamariin viedään niin alaikäiset pojat eikä saarnamieskään jätä tilaisuutta impien kanssa käyttämättä. Ainoastaan luontoa kuvataan kauniisti.

Tuntuu jotenkin hämmentävältä myöntää pitäneensä tästä kirjasta. Lähtökohtaisesti Maa on syntinen laulu sisältää paljon sellaisia elementtejä, joista en välttämättä kirjallisuudessa kovasti pidä eli rujoa naturalismia ja onnettomia ihmisiä. Mutta niin vain kävi, että jotain lumoavaa tässä opuksessa oli, sillä luin sen muutamassa päivässä suurella kiinnostuksella ja onnistuin välttymään ahdistukselta, joka minuun yleensä tällaista tekstiä lukiessa iskee.

Kerro joutsenen laulu mihin on vietävä nainen
jonka sieluun on tullut himo
kuin suurena mustana kukkana
laulaja laulaa

Kirjassa esiintyvä lapin murre tuntui ensin hieman haastavalta, mutta onneksi jo tuntemalla edes yhden seudulta kotoisin olevan on oppinut sanan jos toisenkin. Kieleen totuttuani lukeminen sujui sutjakkaan ja vieraatkin termit avasivat vihdoin merkityksensä. Kläpit ja pörröt suhisivat vain ohi mennessään. Täytyy myös mainita, että Markus Pyörälän kansi sopii kirjaan mitä parhaiten.

Maa on syntinen laulu on ruma ja karu kirja, mutta samalla siinä on jotain poikkeuksellisen puoleensavetävää. Pienen ja sisäänpäinlämpiävän kylän elämään sopeutuu ja samalla siitä hämmennyksekseen lumoutuu.

Piille teos antoi paljon pohdiskelemisen aihetta, Anna J.:lle teos tarjoili synkän ja ikävän maailmankuvan.

Kiitokset kustantamolle arvostelukappaleesta.

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Gummerus, 1964. Luettavana uusintapainos vuodelta 2013. 229 s.
Kansi: Markus Pyörälä

11 kommenttia:

  1. Tämän teoksen kohdalla on minulle käynyt (onneksi hyvin harvinainen) ns. "Hohto-ilmiö", eli mestarillisen filmatisoinnin näkeminen on imuroinut viimeisetkin rippeet halusta lukea alkuteos. Yritän kyllä jonain päivänä saada Mukan klassikon luettua, mutta pään tyhjentäminen mollbergiaanisesta ennakkokäsityskuvastosta ennen lukemisen aloittamista tulee olemaan todella vaikea tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, Janne! Minä en ole filmatisointia tästä nähnyt, Mukka-kokemukseni rajoittuvat muutenkin näkemääni (mainioon) näyttämöversioon Kyyhkystä ja unikosta. En osaa sanoa haluaisinko nähdä tästä elokuvaversiota, en ainakaan heti, mutta ehkä myöhemmin.

      Poista
    2. Minusta Mukan kirjoissa on niin oma kieli, ne ovat niin omia taideteoksiaan, ettei haittaa yhtään, jos on nähnyt elokuvan tai kirjojen pohjalta tehtyä teatteria.
      Maa on syntinen laulu on minusta kirjana kauniimpi, paljon runollisempi kuin elokuvana.

      Poista
    3. Hienoa kuulla, Marjatta! Pitänee sitten jossain vaiheessa se elokuvakin katsoa.

      Poista
    4. Mie taisin katsoa elokuvan liian nuorena.

      Poista
    5. Tiedän Hanna tunteen, mulle taisi käydä sama Irvingin Garpin maailman kanssa ja siksi vierastan tuotantoa vieläkin.

      Poista
  2. Juu, en epäile yhtään, etteikö alkuperäisteos olisi kauniimpi ja runollisempi kuin Mollbergin tinkimätön näkemys, jonka meininki on forssalaisittain ilmaisten hyvinkin taakia, mutta jota on kyllä kieltämättä näinä poliittisesti ylikorrekteina aikoina hyvinkin ikävä.

    VastaaPoista
  3. Mukka on luettavien listallani, mutta kummasti kirjastoreissulla unohdan kurkata M-hyllylle olisiko kirja paikalla. Kyllä minä tämän kirjan vielä jossain vaiheessa luen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tätä varmasti sieltä hyllystä tulee löytymään, Villasukka kirjahyllyssä, sitten kun sen aika tulee.

      Poista
  4. Oli ilo olla avuksi. Minun pitäisi lukea kirja uudelleen, haluaisin myös hyllyyni teoksen nimenomaan tällä uudella kannella. Se on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä uusi kansi on kyllä hurjan kaunis ja vielä hyvin kirjaan sopivakin, Hanna! Ja kiitos vielä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...