Liikkuvaa kuvaa: Joululoman elokuvat

Paramount Pictures

Mean Girls (2004)
Kaivettiin NetFlixistä esiin höpöä ja Mean Girls kömpi vastaan. Se oli sopivan lyhyt joten päätimme katsoa sen. Ja olihan se ihan viihdyttävä, mutta ihan pöhkö. Jos elokuvan teemana on kertoa, että ei kannata olla ilkeä, niin ei ole kauhean hyvä että leffa itsessään on oikeastaan aika ilkeä. Ja että siinä vihjailtiin asioita, joista ei sitten puhuttu mitään. Mutta ihan jees kolmekauttaviisi höpöksi.

Dreamworks

She's the Man (2006)
NetFlix ehdotti tätä Mean Girlsin jälkeen ja koska ei nukuttanut aloimme katsoa sitten tätä. Tämä höpöhöpöleffa nosti aikanaan Channing Tatumin yleisön tietoisuuteen ja täytyy myöntää, että olihan se Tatum sitten loppupeleissä ihan symppis. Leffa itsessään oli ennalta-arvattava (tosin olin kyllä nähnyt sen aiemmin), mutta ilahduttava. Huumoria oli revitty roppakaupalla siitä, mitä vaikeuksia aiheuttaa vaihtaa roolia tytöstä poikaan ja takaisin. Mutta kuka ihme on Paul?

Silver Pictures

Road House (1989)
Pitihän sitä jouluun nyt hetki Patrick Swayzea mahduttaa. Swayze on kuuluisa portsari Dalton, joka päätyy syrjäiseen kaupunkiin siistimään kapakan eloa. Homma ei sitten tietenkään suju ihan niin helposti ja näin pois päin. Elokuva oli ihan kamala, mutta ansainnee paikkansa listalla "100 most enjoyably bad movies". Kauheinta olivat kamelinvärinen slipoveri, mystiset pahat katseet ja vaikka mikä. Mutta Sam Elliott oli aika kiva.

Carolco Pictures

Chaplin (1992)
Svenska Teaternin Chaplinin näkemisen jälkeen päätettiin katsoa tämä elämäkertaelokuva jouluna - ja ne olivat ihan samanlaiset! Tai no eivät aivan, mutta melkoisen, toisaalta olihan niissä käytetty samaa kirjaa lähteenä. Robert Downey Jr. oli kyllä loistava Chaplin. Mutta ei tämä elokuva mikään elämäämullistava kokemus ollut. Pitäisi kyllä katsoa se Nykyaika ja Diktaattori jossain välissä.

Dionysos Films

21 tapaa pilata avioliitto (2012)
Vessapaperipaketin mukana tuli joku Lotus+Makuuni-koodi, jolla sai vuokrata leffan ilmaiseksi netistä. Koodi meni tietysti uuden vuoden aattona vanhaksi, joten päivällä ryhdistäydyttiin ja loggailtiin sisään. Tämä tuli vastaan ja oltiin että ookoo, katotaan vaan. Ihan viihdyttävähän tämä sitten oli, nauratti ja Pamela Tola ei näyttänyt yhtään Pamela Tolalta. Kiva että kotimainen komedia oli komedia. Olihan siinä ihan kauheita juttuja mutta tänään nauratti.

Unifilm

Tavarataivas (2013)
Olin lukenut tästä kiinnostavasta dokkarista jo aiemmin, joten kun se nyt oli Areenassa katsottavana niin mehän uuden vuoden päivänä katsottiin. Pointtina siis se, että päälle kaksikymppinen mies vie kaikki tavaransa varastoon ja saa hakea sieltä vuoden jokaisena päivänä vain yhden. Kokeilu on kiinnostava ja sen herättämät ajatukset elämästä ja sen laadusta ajattelemisen arvoisia. Jollain tavalla dokumentti on myös kasvutarina, sillä sen tekoaikaan liittyi myös monia "sankarin" elämän käännekohtia. Varsin mainio dokkari.

Jurow-Shepherd

Breakfast at Tiffany's (1961)
Ystävän kanssa olimme sopineet aikoja sitten katsovamme yhdessä tämän elokuvan ja nyt kun kummallekin sattui yhteinen lomapäivä niin mehän katsottiin. Olen nähnyt Tiffanyn joitakin vuosia sitten, mutten muistanut siitä oikein mitään. Positiivisena yllätyksenä elokuva oli parempi kuin muistin, Audrey Hepburn ihana ja kaikessa kaoottisuudessaan elokuva oli mukava katsoa (etenkin hyvässä seurassa).