torstai 30. tammikuuta 2014

Liikkuvaa kuvaa: Frozen & Wolf of Wall Street

Vietettiin tuossa männäviikonloppuna sekalaista leffapäivää. Erinäisten sattumusten seurauksena päädyimme katsomaan kahta elokuvaa, ensin Disneyn uusinta eli Frozenia ja sitten tovereiden kera Scorcesen viimeisintä Wolf of Wall Streetiä.

 Disney.

Frozen epäilytti ennakkomainonnan perusteella kovasti. Julisteissa näkyi vain yksinäinen lumiukko jäälautalla ja ei siis kiinnostanut hirveästi. Elokuvan ensi-illan jälkeen alkoi liikkua huhuja, että nyt on tullut kuulkaa hieno juttu Disneyltä ja kun kaiken lisäksi Idina Menzel laulaa toista pääroolia niin pitihän se rämpiä katsomaan.

Ja hieno kuulkaa olikin. Itse elokuvasta ei parane sanoa kauheasti mitään, koska se pilaisi koko homman. Tarina perustuu hyvin hyvin löyhästi Andersenin Lumikuningatar-satuun ja hyödyntää visuaalisella ilmeessään Norjan vuonomaisemia ja arkkitehtuuria. Tykkään.

Niin siis siinä tarinassa on siis prinsessoja ja jäätä ja tosi söpö poro ja peikkoja ja kivaa siinä oli se, että se ensin tarjoili iloisesti kaikenlaisia kliseitä ja sitten ne - noin vain - heitettiin romukoppaan. Nerokasta! Kaiken lisäksi pidin kovasti siitä, että tämä oli ehdottomasti musikaali. Porukka puhkesi laulamaan ihan puskista ja kappaleet olivat lisäksi varsin hienoja. Kiitokset Disneylle ja toivotaan lisää samankaltaista settiä.

Mainittakoon vielä, että trailereiden jälkeen katsomossa tapahtui suloisia. Ruudun pimentyessä hetkeksi ennen elokuvaa pieni tyttö kysyi hädissään äidiltään "Äiti mitä telkkarille tapahtui?"

Red Granite.

Tässä välissä kaapattiin kaverit mukaan, käytiin syömässä ja paineltiin sitten katsomaan seuraavaa rainaa eli sitä Wolf of Wall Streetiä. Elokuva perustuu Jordan Belfortin, Wall Streetillä uransa luoneen pörssimeklarin, elämäkertaan. Jäätyään työttömäksi Black Mondayn (vuoden 1987 pörssiromahdus) seurauksena Belfort alkaa tienata elantoaan myymällä pörssiin rekisteröitymättömien yhtiöiden osakkeita ja on sen verran vakuuttava kaveri, että perustaa ennen pitkää oman firman joka jahtaa varakkaampia asiakkaita ja kasvaa koko ajan kasvamistaan. Toiminta ei tietenkään ole aina aivan laillista, huumeita kuluu roppakaupalla ja työpaikan perjantaibileet muuttuvat rappiollisiksi juhliksi käytännössä sekunneissa.

Käytännössä elokuva käsittelee Belfortin elämää rahan, keinottelun ja naisten parissa 80-luvulta jonnekin nykypäivän tienoilla. Elokuvan kieli on varsin siistimätöntä, samoin kuvamateriaali. Ja tämäkin oli kuulemma leikattu versio. Että terve. Mutta ei siinä sinänsä mitään, mainioita näyttelijöitä ja Leonardo DiCaprio on lääketripeissään varsin vakuuttava. Mies paranee selvästi vanhetessaan, Titanic-Leo ei meitsiä juuri lämmitä mutta nykyään kaverihan on oikein pätevä.

Wolf oli ehdottomasti katsomisen arvoinen, edes lähes kolmituntinen kesto ei puuduttanut. Treffileffaksi en kyllä tätä suosittele, voi olla kahvilla vähän vaivaannuttavaa jutella että mitäs mieltä sä olet tosta kokaiinista tai tilataankos teillekin usein töihin maksullisia naisia. Tai ei ainakaan ensitreffeille.

8 kommenttia:

  1. Meki. Tykättiin Frozenista, oikeasti nauratti ja liikutti monessa kohtaa! Ja hieno visuaalisestikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, sannabanana! Oli nätti ja kaunis ja sopivasti itkettävä. :)

      Poista
  2. Minäkin olen kuullut Frozenista hyvää, ehkäpä se pitäisi nähdä (musikaalit! <3), vaikka Disneystä en yleensä perustakaan. Hihittelin tekstisi viimeiselle kappaleelle niin, että työkaveri vieressä mulkaisi vähän kummastellen. Ei ehkä pitäisi lukea blogiasi töissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marile, kommenttisi piristi päivää huimasti! Frozenia suosittelen oikein lämpimästi!

      Poista
  3. Frozen ilahdutti sekä 5- ja 7-vuotiaita tyttöjä että minua :) Just noin, ne kliseiden romuttamiset oli oikein kivasti tehty. Vaikka kyllähän sen loppuratkaisun vähän niin kuin arvasi, ainakin tämä äiti-ihminen, tytöistä en tiedä. Elokuva herätti varsin railakkaat naurut erityisesti kuopuksessa, joka ei ujostellut nauraa silloinkaan kun muut eivät nauraneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eivätkös olleetkin, Villasukka kirjahyllyssä! Ja juu, kyllä sen vähän, mut ei onneksi liian ja tykkäsin kauheasti näistä kaikista päähenkilöistä. Hienoa kuopus, oikeata toimintaa!

      Poista
  4. Perinteisen prinsessahahmon "uudelleenkirjoitus" oli hyvä oivallus ja olipa tuossa muutoinkin mainiota asiata siitä, että parempi katsoa hieman pitempään kuin katua myöhempään. Pidettiin siis, minä ja 11-vuotias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottapa tuo, Omppu! Meillä naureskellaan edelleen sille, kuinka Sven ei "syystä tai toisesta" voinut luottaa Annan arvostelukykyyn. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...