perjantai 29. maaliskuuta 2013

William Golding: Lord of the Flies (suom. Kärpästen herra)


William Goldin klassikkoteokseen Lord of the Fliesiin (Faber & Faber, 1954) eli Kärpästen herraan tulee törmänneeksi milloin missäkin yhteydessä. Se myös keikkuu usein koulujen lukulistoilla, mutta itse en ollut sitä koskaan tullut lukeneeksi. Viimeksi törmäsin siihen nähdessäni elokuvan Silver Linings Playbook, jossa teos tiivistettiin oivallisesti muutamalla lauseella. Nyt kuitenkin päätin tarttua kirjahyllystämme löytyvään opukseen lukudiplomisuorituksen merkeissä.

They had guessed before that this was an island: clambering among the pink rocks, with the sea on either side, and the crystal heights of the air, they had known by some instinct that the sea lay on every side. But there seemed something more fitting in leaving the last word till they stood on the top, and could see a circular horizon of water. 
Ralph turned to the others.
"This belongs to us."

Lyhykäisyydessään Lord of the Fliesin idea on seuraava: joukko poikia päätyy lento-onnettomuuden seurauksena autiolle saarelle keskelle merta. Aikuisia ei ole mailla halmeilla, joten nuorukaiset tietysti nauttivat olostaan uimalla, syömällä hedelmiä ja leikkimällä rannalla.

Kirjan päähenkilöinä ovat Ralph, Piggy ja Jack. Ralph on urheilullinen poika, joka päätyy johtamaan poikajoukkoa tavoitteenaan tietysti saada pelastusjoukot saapumaan saarelle. Piggy puolestaan on astmaattinen ja paksu poika, joka saa kaikki parhaat ideat mutta jota muut pojat eivät juurikaan arvosta. Jack on kuoropoikien johtaja, joka päättää ryhtyä metsästämään saarelta löytyviä sikoja ja parantaa joukkion ravinnonsaantia.

Once more that evening Ralph had to adjust his values. Piggy could think. He could go step by step inside that fat head of his, only Piggy was no chief. But Piggy, for all his ludicruous body, had brains. Ralph was a specialist in thought now, and could recognize thought in another.

Juonen erityispiirteitä en viitsi ihan hirveästi eritellä, sillä en itsekään tiennyt lukiessani niitä kaikkia ja hyvä niin. Voinette kuitenkin kuvitella mihin suuntaan poikien ensin iloinen oleskelu alkaa muuttua kun kaikenlainen kontakti sivistykseen katkeaa eikä kukaan ole enää kertomassa mitä tehdä ja milloin. Auringonpaisteessa koettu ilonpito muuttuu yön pimeydessä peloksi näkymättömistä vaaroista.

Oikeastaan Lord of the Flies oli kammottava lukukokemus nimenomaan siksi, että se voisi ihan hyvin olla totta. Ihminen ei toden totta ole kovin mukava eläinlaji ja se, että kirjan henkilöt ovat nimenomaan lapsia tekee siitä karmivamman. Golding kirjoittaa hyvin ja aidosti, kuvaillen saarta kauniisti ja poikien kokemuksia jotenkin neutraalilla kertojanäänellä ja ehkä siksi niin vahvasti.

Lyhyesti sanottuna tämä Goldingin klassikko oli äärimmäisen kiinnostava lukukokemus, antoi ajattelun aihetta ja sai vähän pelkäämään kanssaihmisiä. Bonuksena tajusin vihdoin erään Fables-sarjakuvissa olevan viittauksen tähän kirjaan.

Lukudiplomitehtävä (Ihmisiä): Valitse muutamia musiikkikappaleita, jotka sopivat päähenkilön elämään. Perustele valintasi kirjoittaen.

Ensimmäinen kappalevalinta oli ilmeinen, mutta jouduin silti pyytämään siihen miehen apua. Tuomas Peurakoski Ensemblen kappale Jarkko on saanut inspiraatiota nimenomaan tästä kirjasta. Kappaleessa nuori, karismaattinen Jarkko johdattaa ystävänsä metsään perustamaan uutta ihmiskuntaa, mutta kaikki ei menekään aivan niin kuin pitäisi. Tämä kappale sopisi parhaiten ehkä Ralphille.

Jackille valitsisin Rage Against the Machinen kappaleen Killing in the name of. Raivoisa kappale sopii hyvin Jackin vaiheittaiselle muodonmuutokselle hienostuneesta kuoropojasta metsästäjäksi.

Piggy saa itselleen kappaleen Mr Cellophane musikaalista Chicago. Mr Cellophanen kertojanääni muistuttaa Piggyä, sillä molemmat pyrkivät tulemaan kuulluiksi ja huomatuksi, mutta onnistuvat siinä harvoin.

Haasteet: Yksi askelma kirjavuorelle.

William Golding: Lord of the Flies
Faber & Faber, 1954.
Oma painokseni: Penguin Classics, 2006. 336 s.
Kansi: Ben Gibson

12 kommenttia:

  1. Jeah, luin tämän joskus ikuisuus sitten, aika samanikäisenä kuin mitä kirjan pojat ovat. Saisi varmaan erilaisen lukukokemuksen nyt mutta kiehtova se oli silloin.
    Ja tosiaan, tähän kirjaan viitataan paljon, tietynlainen perusteksti sivistyksen hauraudesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kirjaan suhtautuminen muuttuu varmaan aika tavalla iän karttuessa, veikkaisin. Kiehtova todennäköisesti kyllä joka ikäluokalle. Kiitos hdcanis!

      Poista
  2. Oi että, tämä on niin hyvä, että diktaattorina määräisin tämän pakolliseksi lukemiseksi jokaiselle kansalaiselle sopivan yhteiskuntatieteellisen ja filosofisen opetuksen kera. Totta, todella kammottava kirja, voin fyysisesti pahoin sitä lukiessani. Mutta niin todenmukainen ja yhteiskunnallista järjestäytymistä oivallisesti kuvaava, samoin ryhmädynamiikkaa ja ihmisen pahuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, Amma! Ei olisi kyllä yhtään hassumpi kirja luettavaksi jokaiselle, hieno opus.

      Poista
  3. Kiitos tästä. Olen lukenut tämän vuosia sitten, mutta tämän sietäisi kyllä lukea uudelleen. Todella mieleenpainuva tarina ja viittauksia tähän tulee tosiaan vastaan vaikka missä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä, Salla! Tämä on onneksi vielä niin lyhyt, että pituuden ei pitäisi olla este monellakaan tämän lukemiseksi (en siis tarkoita että sinulla olisi :).

      Poista
  4. Minullekin tämä on luetettu kouluaikana, olisi ehkä hyvä kirkastaa hämärät muistikuvat lukemalla uudelleen.

    Luin juuri Kunderan Naurun ja unohduksen kirjan, siinäkin on mielenkiintoinen tarina lasten saarelle joutuvasta Taminasta, Lord of the flies tuli hakematta mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erja! Pitääkin käydä kurkkaamassa tuo Kundera-juttusi!

      Poista
  5. Olen lukenut Kärpästen herran kaksi kertaa, hyvin eri ikäisenä, ja molemmilla kerroilla se teki suuren vaikutuksen. Kuuluu kaikkien luettaviin, kuten jo edellisissä kommenteissa sanotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, tosiaan, tämän vaikutus tuskin ikää katsoo. Ja joka kerralla varmaan löytää kirjasta jotain uutta. Kiitos kommentista!

      Poista
  6. Mukavaa, miten aina tunnut saavan paljon irti erityyppisistä klassikoista. Itse koin tämän(kin) hieman puuduttavaksi, vaikka idea teoriassa oli todella mielenkiintoinen. Taidan osittain olla liian juonipainotteinen lukija enkä aina jaksa pysähtyä miettimään kirjan syvällisempää antia, vaikka välillä se kai tekisi hyvää, niin saisi klassikoistakin useammin jotain irti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sonja ilahduttavasta kommentista! Minulla vaihtelee aika paljon, että haluanko juonipainotteista vai mitä.Tämän jälkeen meni kyllä sitten hyvällä lukuhalulla esimerkiksi Simukan Punainen kuin veri, jossa ei niinkään menty rivien väliin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...