sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lavalta: Invaasio! (Kansallisteatteri)

 Kuva : Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Puskaradion kautta kuulin, että Kansallisteatterin Omapohjassa pyörivä Invaasio! olisi varsin mainio komediallinen näytelmä. Päätimme siis testata huhujen paikkaansapitävyyden ja porhalsimme lauantaina Kansiksen lipunmyyntiin kyselemään lippuja ja niitähän oli, joten liput kouraan ja Omapohjaan.

Invaasio! on ruotsalaisen kirjailijan Jonas Hassen Khemirin esikoisnäytelmä vuodelta 2006. Esitys on kerännyt kiitosta niin Ruotsissa kuin ulkomaillakin ja nyt se on saanut kantaesityksensä Suomessa. Ohjaajana toimii TeaKin Eljas Liinamaa, jonka taiteellinen opinnäytetyö esitys on. Myös lavalla nähdään TeaKkilaisia, nimittäin Karoliina Niskanen, Asko Vaarala ja Marko Virtanen. Tunnetumpana nimenä näyttelijäkaartissa vaikuttaa Janne Reinikainen.

Esityksen jälkeen olo oli hieman hämmentynyt, en ollut aivan varma mistä oli kyse. En kuitenkaan ollut ärsyyntynyt, sillä esitys oli äärimmäisen viihdyttävä, pohdituttava ja monitahoinen. Eipä sitä kai tarvitse aina ymmärtää.

Invaasio! alkaa klassisella esityksellä näytelmästä Signora Luna, joka kuitenkin keskeytyy muutaman teini-ikäisen hypätessä lavalle keskeyttämään esityksen. Näytelmän eräs hahmo, Abulkasem, alunperin tuhannen ja yhden yön tarinoista tunnettu, jää elämään nuorien kielenkäyttöön. Mikä tahansa voi olla abulkasem. Toisaalla ollaan baarissa, jossa turkkilainen nuorukainen yrittää iskeä kaunista teatteritiedettä opiskelevaa neitoa, jota puolestaan yritetään ymmärtää kuoliaaksi syntyperän takia. On myös asiantuntijapaneeli, joka pyrkii määrittämään Abulkasem-nimisen terroristin liikkeitä ja tarkoitusperiä. Ja lopulta laiton maahanmuuttaja, jonka puhelimeen tulee jatkuvasti soittoja Abulkasemilta. Abulkasem on kaikkialla ja ei missään.

Kuva : Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Minua ilahduttaa erityisesti se, että tuntuu kuin TeaKkilaiset olisi toivotettu hyvin tervetulleeksi Kansallisteatteriin ja se, että esitys oli kaiken lisäksi mainio. Erikoinen, muttei liian, ja sopivalla tavalla hämmentävä. Voidaanko kaikki maahanmuuttajat tai yleistäen he, joilla on erilainen syntyperä kuin sinulla, niputtaa johonkin mystiseen lokeroon? Ovatko kaikki abulkasemeita? Samanlaisia? Vai eivät?

Riipivin kohtaus lieni se, kun Janne Reinikaisen esittämä laiton maahanmuuttaja puhui musiikista ja siitä, miten hän pitää Abbasta. Tai ainakin luullakseni. Tulkkauksen mukaan kyse ei ollut lainkaan musiikista, vaan itsemurhapommituksista, terrorismista, vihasta. Tahattoman tahallista vai tahallisen tahatonta väärinymmärrystä?

Suosittelen Invaasiota! lämmöllä. Vaikka esityksestä lähtisikin hieman pöllämystyneenä, on ainakin päässyt näkemään taitavia näyttelijänalkuja lavalla ja nähnyt jotain erilaista. Esityksen tiedot täältä.

Ja mainostanpa tässä vielä noita Kansallisteatterin Samanillanlippuja: saman päivän esitykseen saa liput puoleen hintaan, eikä tarvitse olla edes opiskelija. Tykkään!

Tekstiä kirjoittaessani luin myös osittain tämän mainion Peter Leonardin tekstin Identity and its Discontents : Corporeal Indexicality in Swedish and Danish Literature.

2 kommenttia:

  1. Oi, lippuja puoleen hintaan! Täytyykin tsekata ohjelmisto, että olisko siellä jotain kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, Velma! Patriarkkaa ainakin on kehuttu meillä töissä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...