perjantai 14. syyskuuta 2012

Suzanne Collins: Mockingjay (Hunger Games #3)


Mockingjay (Scholastic Inc, 2010) päättää Suzanne Collinsin mainion Hunger Games -trilogian. Kuten niin monella muullakin kolmososalla (kuten esimerkiksi Sormusten herra tai Inheritance Cyclen [poikkeuksellisesti] neljäs osa), sen tehtävänä on toimia sarjan päättävänä sotakirjana. Kaikki, mikä ensimmäisessä ja toisessa kirjassa on tapahtunut, on johtanut kohti tätä hetkeä.


Another force to contend with. Another power player who has decided to use me as a piece in her games, although things never seem to go according to plan. First there were the Gamemakers, making
me their star and then scrambling to recover from that handful of poisonous berries. Then President Snow, trying to use me to put out the flames of rebellion, only to have my every move become
inflammatory. Next, the rebels ensnaring me in the metal claw that lifted me from the arena, designating me to be their Mockingjay, and then having to recover from the shock that I might not want the wings. And now Coin, with her fistful of precious nukes and her well-oiled machine of a district, finding it‘s even harder to groom a Mockingjay than to catch one. But she has been the quickest to determine that I have an agenda of my own and am therefore not to be trusted. She has been the first to publicly brand me as a threat.


Mockingjayssa kapinalliset ovat saaneet rivinsä kuntoon ja valmistautuvat hyökkäämään Capitoliin ja syöksemään presidentti Snow'n alas vallasta. Katniss palaa halusta päästä mukaan taisteluun, mutta johtajilla on muita suunnitelmia: hänestä leivotaan kovaa vauhtia Mockingjayta, kapinan symbolia. Ja koska symbolia ei myöskään ole syytä menettää, ei Katniss juurikaan pääse niihin paikkoihin joihin haluaisi vaan päätyy tekemään mainoksia tv-ryhmän kanssa.

Sodan lisäksi käsitellään toki myös päähenkilöiden kasvamista. Katniss on siitä mielenkiintoinen hahmo, että hän on edelleen yhtä reipas ja omapäinen kuin edellisissäkin osissa, mutta myös harvinaisen inhimillinen ollessaan erehtyväinen ja haavoittuvainen. Tämä henkilösuhteiden kehittyminen lienee myös yksi syy, miksi kirja ei ole nauttinut niin suurta suosiota kuin edelliset osat. Collinsilla olisi mahdollisuus käyttää helppoja (ja toivottuja?) ratkaisuja, mutta ottaakin toisen reitin.

Lisäksi kun kahdessa ensimmäisessä kirjassa keskityttiin enemmän ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa, on kolmannessa osassa päähenkilönä koko Panemin tulevaisuus. Jos lukija ei perusta strategisisista palavereista tai hitaista etenemisistä kaupunkien raunioissa, ei tämä kirja luonnollisestikaan sytytä.

Collinsin teksti vetää myös tässä viimeisessä osassa, vaikka tyylilaji onkin hieman erilainen. Erityisesti lopun lukeminen unenpöpperöisenä (kun kesken ei voinut jättää) oli hieman haastavaa, kerronta kun oli hyppelehtivää ja hektistä eikä henkilömenetyksiltä säästytty.

Vaikka loppu ei ollut ehkä sellainen kuin minä(kään) haluaisin, on se varsin ovela. Sen kun voi, ainakin minun ja miehen mielestä, tulkita useammalla tavalla.

Opuksen lukeneet myös mm. Jossu ja KatriRiina pohtii tekstissään koko trilogiaa (sisältää muutamia spoilereita).

Yläkuvan on ottanut Tuomas.

Suzanne Collins : Mockingjay
Scholastic Inc, 2010. 458 s.
Suomennettu : Matkijanärhi (WSOY, 2010)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...