maanantai 3. syyskuuta 2012

Lavalta: Leonard Cohen


It's important to sit in the rain and listen to music. Otherwise we might grow weak. We might grow decadent.

Onneksi ei kuitenkaan satanut ja yleisö sai nauttia Leonard Cohenin musiikista viileässä syysillassa Sonera Stadiumilla. Meillä oli varsin mainiot kenttäpaikat, josta näki lavalle mutta enemmän esitystä tuli kai katseltua sivuruuduilta. Lähes nelituntiseksi venähtänyt kaksinäytöksinen konsertti tarjosi tunnelmapaloja niin vanhemmista kappaleista kuin uudelta Old Ideas -albumilta.

Useammin käyneille konsertti tarjosi ilmeisesti myös paljon tuttua. Itse olin herra Cohenin keikalla ensimmäistä kertaa ja iloinen jo pelkästään paikallaolostani. Oli hienoa kuulla niin Suzanne, Hallelujah kuin First We Take Manhattankin. Herra Cohenin sympaattisen lavakarisman lisäksi myös koko soitinosasto oli hieno. Erityispisteet saa kitaristi Mitch Watkins, jolla oli parhaimmat ilmeet. Hienoa oli myös kuunnella upeaa viulunsoittoa ja Hammond B-3:sen rouheaa poljentoa.

Parhaimmillaan Cohen lienisi jossain intiimissä tilassa, kuten esimerkiksi Lavaklubilla tai miksei vaikkapa itse Kansallisteatterissa. Niin pienet puitteet eivät kuitenkaan taida olla realistisia ajatellessa maailmanluokan tähden esiintymistä. Harmi.

Kaiken kaikkiaan konsertti oli hieno elämys ja oli upeaa katsella, miten liki kahdeksankymppinen Cohen tulkitsee lavalla kumealla äänellään. Lauluvuoronsa saivat myös Cohenin taustalaulajat Sharon Robinson sekä Hattie ja Charley Webb.

Minulle konsertin paras hetki oli kuulla Take This Waltz ja saada tanssia siitä kolme säkeistöä ennen järjestysmiehen (kohteliasta) keskeytystä. Kerrankos sitä pääsi kolmitahtista itse herran laulamana. Mitä minä tästä osaan muuta sanoa kuin että tuli hyvä mieli.

Kiitos siis koko Old Ideas -kiertuetiimille siitä, että saavuitte Suomeen ja loitte tämän mainion illan.

Heartfelt thank you to the whole crew behind the Old Ideas -tour for coming to Finland and making this great night possible.

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että kirjoitit tuosta konsertista. Olisin nimittäin mieluusti ollut siellä itsekin, mutta säikähdimme hieman lippujen hintoja. Toisaalta kokemus olisi takuulla ollut enemmänkin kuin hintansa väärti. <3

    Minulle Leonard Cohen on syys- ja talvimusiikkia. Nyt alkusyksystä olen taas alkanut kuunnella häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Liput olivat melkoisen hintaiset, mutta kun ne oli ostettu jo silloin ennen kesää niin ei enää tuntunut niin pahalta. Cohen on ehdottomasti parhaimmillaan pimenevinä iltoina. <3

      Poista
  2. Oli se kyllä ihan älyttömän hyvä. Minusta se oli hauskin näkemäni Cohenin konsertti, mutta se saattaa kyllä johtua omasta mielentilasta. On niissä huumoria ennenkin piisannut - hyvällä tavalla, ei alleviivaavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, hauskaa kyllä oli. Viehätyin kovasti siitä encoren "I'm trying to leave you"-aloituksesta.

      Poista
    2. Mä hykertelin fraseerausta (onkohan toi oikea sana) Tower of Songin aikana: So stick your little pins in that voodoo doll I'm very sorry baby doesn't look like me AT ALL" ... joka oli koko lailla erilainen kivahdus kuin aiemmin kuulemani :D Ja muutenkin se syntsan soitto; itse asiassa koko biisi on pilke silmäkulmassa kirjoitettu ja esitetty. Menenkin kuuntelemaan sen oitis.

      (Livelevy Lontoosta on muuten hyvä. Välispiikkejä myöten.)

      Poista
    3. Käsittääkseni (miehen laulutuntihöpinöitä kuunneltuani) fraseeraus on juurikin oikea sana. Tower of Song oli kyllä supersympaattinen.

      Ja sitä livelevyä on kuunneltu myös meillä, todella mainio.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...