tiistai 11. syyskuuta 2012

Suzanne Collins: Catching Fire (Hunger Games #2)


Yöpöydälle majoittunut huojuva kirjapino lykkäsi Suzanne Collinsin kirjoittaman The Hunger Gamesin jatko-osan, Catching Firen (Scholastic Inc, 2009) lukemista tähän asti. Miesparkaa armahdin sen verran, että hän sai tarttua kirjaan ensin ja sen jälkeen toisaalta kärvistellä kun ei voinut puhua kirjasta kanssani. Minäkään en viitsi pilata kenenkään lukukokemusta spoilaamalla, joten yritän pysyä juonesta käytännössä hiljaa.

If it were up to me, I would try to forget the Hunger Games entirely. Never speak of them. Pretend they were nothing but a bad dream. But the Victory Tour makes that impossible.

Sen verran nyt lienee kuitenkin selvää kun toinen osa sarjassa on, että Katniss on selvinnyt nälkäpelistään hengissä. Elo ei kuitenkaan ole auvoista ruusuilla tanssimista, sillä Capitol ei ole lainkaan tyytyväinen Katnissin puuhiin ja alkaa laittaa kapuloita rattaisiin. Tahtomattaan Katniss päätyy osaksi suurempaa kuviota, josta hänellä ei aiemmin ollut aavistustakaan. Valtion tarjoama uhka ei myöskään ole ainut ongelma nuoren naisen elämässä, sillä samalla hän joutuu myös pohtimaan omaa asemaansa ystäviensä ja perheensä keskellä.

"I didn't mean to start any uprisings," I tell him. 
"I believe you. It doesn't matter. Your stylist turned out to be prophetic in his wardrobe choice. Katniss Everdeen, the girl who was on fire, you have provided a spark that, left unattended, may grow to an inferno that destroys Panem,", he says.

Minäkään en aloittaessani tiennyt kirjan juonesta mitään, ainoastaan sen että toista osaa oli moitittu ensimmäistä huonommaksi. Tavallaan ymmärrän. Lainaan nyt miestäni sanoessani, että ensinnäkin tätä toista osaa ei voisi olla ilman ensimmäistä ja kolmatta, vaan sille on lykätty tämä keskimmäisen lapsen osa. Lisäksi opus ei enää keskitykään Katnissin kiivaaseen taisteluun elämästä (vaikka sitäkin tässä on), vaan painopiste siirtyy enemmän politiikkaan ja siihen, mitä Capitolin kulissien takana tapahtuu.

Tästä huolimatta ja tämän vuoksi minä pidin Catching Firesta paljon. Olennaisinta oli ehkä ymmärtää, että sen on välttämättä oltava erilainen kuin edeltäjänsä. Collins kirjoittaa taitavaa ja eteenpäinvievää tekstiä ja hahmot ovat kiinnostavia, Katniss edelleen pippurinen ja vilpitön kuten ensimmäisessäkin osassa. Kirja myös osasi yllättää minut monta kertaa, mitä pidän erittäin positiivisena piirteenä.

Ihan pikkuisen tosin harmittaa, että näin Hunger Games -elokuvan ennen tämän lukemista. Elokuva nimittäin on selvästi tehty jatko-osat mielessä ja siinä näytetään jo sellaisia juttuja, jotka lukijalle realisoituvat vasta tässä toisessa kirjassa.

Mockingjay on minulla nyt kesken ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

Myös ainakin Marjis on lukenut tämän mainion jatko-osan.

Suzanne Collins: Catching Fire.
Scholastic Inc, 2009. 472 s.

10 kommenttia:

  1. Minä pidin ensimmäisestä osasta, mutta tämä toinen osa oli pettymys. Ymmärrän kyllä tuon "väliinputoajan" roolin tämän kirjan osalta; silti minun makuuni tässä kirjassa oli liikaa toistoa. Enemmän pohdintojani löytyy oman blogini puolelta, mielipiteitä löytyy moneen junaan! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, pitääkin käydä kurkkaamassa sinun arviotasi. Totta, tämä oli tavallaan aika samanlainen kuin ensimmäinen osa, mutta mielipiteitä tosiaan monia, onneksi. :)

      Poista
  2. Minulla on tämä juuri kesken, itse asiassa aikomuksissani on nyt heti blogikierroksen jälkeen rojahtaa lukemaan teosta. Enpä siis uskalla ihan vielä lukea arviotasi, palaan siihen luettuani kirjan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Kaisa, odotan kiinnostuksella mitä pidät tästä.

      Poista
  3. Tähän ei voi sanoa muuta kuin että: Katniss presidentiksi!! (ja kuinka kauan siihen oikein menee, että tämä toinen osa saadaan elokuviin?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, anni.M! Imdb lupailee elokuvaa ensi vuodeksi, mutta tarkkaa päivää ei ole vielä julkaistu.

      Poista
  4. Minä itseasiassa pidin tästä osasta enemmän kuin edellisestä! Ehkä siksi, että koko Nälkäpelin konsepti on mielestäni kiehtova ajatus, ja tässä tulivat mukaan myös edelliset voittajat ja Nälkäpelit. Sivuhahmoja tosin oli ehkä hieman liikaa, monet mielenkiintoisetkin henkilöhahmot hukkuivat muiden sekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla täällä, π! Itsekin pidin tämän osan tarjoamasta taustatiedoituksesta kovasti, vaikka hulinaa olikin hahmojen puolelta.

      Poista
  5. Minusta tämä kierrätti turhaksi vain ensimmäisen kirjan ideoita, eikä tuonut sinänsä mitään hirveän uutta. Lukemisesta on kyllä jo aikaa, mutta tämä on jäänyt päällimäisenä mieleen. Vaikka kaikelle onkin tarkoituksensa.

    Itse ajattelin katsoa elokuvan nyt viikonloppuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, totta, tuota kierrätystä oli aika paljon. Minulla oli ekan ja tämän lukemisen välillä useampi kuukausi ja siinä välillä niin paljon muuta ettei ehkä siksi tympäissyt. Mutta totta kyllä puhut, se oli tässä ongelma vaikka tykkäsinkin.

      Toivottavasti tykkäät leffasta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...