Mutta hänellä ei ollut valinnanvaraa. Hän ei enää kestänyt jäädä kotiin. Kukaan ei varmastikaan voisi syyttää häntä siitä. Ja hänen oli joka tapauksessa paras lähteä maailmalle etsimään omaa tietään. Olihan hän sentään jo kahdeksanvuotias, eikä hän totta puhuen ollut toistaiseksi tehnyt juuri mitään elämällään.
Kahdeksanvuotias Nooa Notkoniitty päättää karata kotoa. Ihan vain siksi, että hän ei ole saavuttanut elämässään vielä kovin paljon, maailmalla voisi kokea seikkailuja ja, no, yhdestä syystä josta Nooa ei oikein välittäisi puhua. Pieni poika siis hiippailee kotoaan aamuhämärissä ja lähtee etsimään itselleen seikkailuja.
Kolmannesta kylästä Nooa löytää erikoisen lelukaupan, jossa kaikki on valmistettu puusta. Lelukaupassa asustava omituinen vanha mies kutsuu Nooan lounaalle, ja he päätyvät jutustelemaan vanhan miehen elämästä veistettyjen sätkynukkejen suosiollisella avustuksella. Samalla pureudutaan hiljalleen siihen, miksi Nooa lähti pois kotoa.
Nooa Notkoniityn seikkailu käynnistyy hitaanlaisesti, enkä meinannut saada tarinasta ensin kiinni. Kolmanteen kylään päädyttäessä lumouduin lopulta Boynen satumaisesta ja yllätyksellisestä tekstistä sekä Nooan ja vanhan miehen tarinoista. Tarinat hymyilyttävät, mutta niissä on silti koko ajan läsnä jotain syvää surua, kaipuuta.
Vaikka Nooa Notkoniitty karkaa kotoa löytyy kirjastosta lastenosastolta, on tämä minun mielestäni enemmän aikuisten satu. Päällisin puolin tarina on humoristinen ja täynnä kummia sattumuksia, mutta pinnan alla velloo jotain paljon suurempaa ja surullisempaa. Asioita, joiden käsitteleminen on vaikeaa niin kahdeksanvuotiaalle pojalle kuin aikuisellekin. Minusta tuntuu, että olen vaikuttuneempi tarinasta nyt, kuin heti kirjan lukemisen jälkeen. Jollain tavalla tämä tarina pääsee ihon alle.
Tarinoiden lisäksi Boyne on luonut satumaailmaansa ihmeellisiä hahmoja; sympaattisia puhuvia ovia, poikkeuksellisen nälkäisen aasin ja erikoisia puita, näin muutamia mainitakseni. Taianomaisessa kerronnassa aistin välillä jotain roalddahlmaisuutta, ehkä Jalista ja suklaatehtaasta. Niin ja siitä mystisestä vanhasta miehestä vielä sen verran, että noudatan Katjan esimerkkiä, enkä paljasta kuka hän on. Hänen tarinansa selvittäminen ja tuttuuden löytäminen oli yksi suurimmista nautinnoista tämän tarinan syövereissä.
Hitaasta alusta huolimatta Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on kaunis satu; tarina ikävästä, rakkaudesta ja peloista joita on joskus vaikea kohdata. Tästä kirjoittaminen tuntuu vaikealta, koska minulla on yhtäkkiä pala kurkussa.
Suosittelen tarinoimaan Nooan kanssa villasukat jalassa ja kaakaomuki hyppysissä.
Luettu osana Totally British: Eirinn go Brách -haastetta.
John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa (Noah Barleywater Runs Away, 2010)
Bazar, 2011. 224 s.
Kansi ja kuvitus: Oliver Jeffers
Suomentanut: Laura Beck
Minä voitin tämän Katjan arvonnasta ja odotan innolla lukemista jo. Kiva kuulla, että tämä on vähän kuin aikuisten satu. Mietinkin, että taidan lukea tämän lähempänä joulua!
VastaaPoistaSaattaisin olla sopivassa mielentilassa tällaiselle tarinalle, kaipaan vähän melankoliaa jollain tavalla lempeässä muodossa, ja tämä voisi olla sitä.
VastaaPoistaSuosittelen Susa lämpimästi. Tämä voisi sopia joulunaikaan hyvin vaikka onkin paikoin surumielinen, tai ehkä pikemminkin haikea.
VastaaPoistaSuketus, lempeä melankolia voisi tosiaan olla tälle hyvä määrittely. Luen kiinnostuksella sinun mielipiteesi jos luet ja kirjoitat tästä.
Tämä kyllä jää mieleen pitkäksi aikaa. Boyne on selvästi sellainen armoitettu tarinankertoja, joka osaa koskettaa. Olen samaa mieltä, että tämä on enemmän aikuisten kuin lasten satu. Ja olen iloinen, että luit tämän. <3
VastaaPoistaKatja, tämä todella on ajatuksia ja tunteita herättävä kirja. Ja minäkin olen iloinen että luin, kiitos että kirjoitit tästä. :)
VastaaPoista