22.11. Jarkko Martikainen esiintyi Korjaamon Tarinankertojat-lauluntekijäklubilla, joka mainostaa itseään Suomen rennoimpana unplugged-klubina. Tarinankertojat-klubin järjestettiin nyt kolmatta kertaa Helsingissä. Vähän harmiteltiin miehen kanssa, että edelliset kerran olivat menneet ohi, mutta ainakin itselleni Martikainen on tähänastisista vieraista kiinnostavin. Siitäkin huolimatta, että Edu Kettusen Lentäjän poika saa minulle edelleen tipan linssiin sillä se kappale yhdistyy vahvasti pikkuveljeni syntymään ja siihen aikaan.
Korjaamo kuvaa tapahtumaa näin:
Tarinankertojat-klubin vieraaksi saapuu kerran kuukaudessa suomalainen lauluntekijä. Illan aikana kurkistetaan vierailevan tähden sielunmaisemaan ja tarinoihin hänen kappaleidensa takana artistin biisien siivittämänä. Tarinankertojat-klubi on myös tunnettu ainutlaatuisesta vuorovaikutuksesta: yleisöllä on mahdollisuus kysyä artistilta kysymyksiä tämän uran vaiheista ja biisien synnystä.
Taustabändissa vaikuttavat maamme eturivin muusikot: Marzi Nyman, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Kalle Alatalo, Jani Wilund ja Mikko Siltala. Talon bändi ja vieraileva artisti tekevät yhdessä artistin kappaleista uusia, puoliakustisia sovituksia – rokkaavan hilpeää meininkiä unohtamatta. Klubi-illat aloittaa vierailevan artistin kappalevavalinnoista koostuva houseband-setti.
Ja sehän toimi. Vaikka ei siellä kyllä niitä kysymyksiä juuri ollut, mutta mitäpä odotatte helsinkiläisyleisöltä tiistai-iltana, kysyn vaan? Ja hyvä se oli näinkin. Musiikki oli hyvää, sovitukset raikkaita, meininki hilpeä; se on aina ilo katsoa kun lavalla olevilla on mukavaa. Välispiikitkin rullasivat ja hymisyttivät yleisöä.
Kaipaamaan jäin vain Terroristin häitä, kappaletta joka niin epäkorrektisti soi aina nykyään lentoasemilla korvissa. Toisaalta siellä soitettiin Rakkaus on pesti hulluuteen ja ihana Valssi tanssitaidottomille joten olen iloinen. Oli mukavaa istua keikalla rauhassa ja kuunnella. Kiitos.
ps. Klubi muuten jatkuu ensi vuoden puolella Korjaamolla joten silmät ja korvat auki mikäli tällainen sytyttää.
Ja sehän toimi. Vaikka ei siellä kyllä niitä kysymyksiä juuri ollut, mutta mitäpä odotatte helsinkiläisyleisöltä tiistai-iltana, kysyn vaan? Ja hyvä se oli näinkin. Musiikki oli hyvää, sovitukset raikkaita, meininki hilpeä; se on aina ilo katsoa kun lavalla olevilla on mukavaa. Välispiikitkin rullasivat ja hymisyttivät yleisöä.
Kaipaamaan jäin vain Terroristin häitä, kappaletta joka niin epäkorrektisti soi aina nykyään lentoasemilla korvissa. Toisaalta siellä soitettiin Rakkaus on pesti hulluuteen ja ihana Valssi tanssitaidottomille joten olen iloinen. Oli mukavaa istua keikalla rauhassa ja kuunnella. Kiitos.
ps. Klubi muuten jatkuu ensi vuoden puolella Korjaamolla joten silmät ja korvat auki mikäli tällainen sytyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.