maanantai 14. marraskuuta 2011

Grönroos & Rantio: Kaikki pienet julmat tarinat

Sarjassamme "luin sarjakuvan jonka mies lainasi" on tällä kertaa vuorossa taas kotimaista, nimittäin Grönroosin & Rantion Kaikki pienet julmat tarinat (Otava, 2003). Sarjaa on aikoinaan julkaistu Helsingin Sanomissa (ainakin vuonna 1998) ja muistan joitakin strippejä lukeneeni.

Kaikki pienet julmat tarinat koostuu yhden sivun stripeistä, joissa nimensä mukaisesti on pieniä tarinoita arkielämästä, ja joskus juhlistakin. Pääosin strippien juonet eivät jatku, mutta muutamissa esiintyy samoja henkilöitä. Ensilukemalla stripit yleensä vähän hihityttävät, ja sitten tajuaa että onhan tämä nyt oikeasti ihan hirveää. Tarinat ovat todellakin julmia ja epäreiluja kaikessa arkisuudessaan. Takakansi väittää, että kyseessä on suomalaista arkielämää surkuhupaisimmillaan. Ja on se sitäkin.

Minä en ole ihan varma, oliko tämän sarjakuvakirjan lukeminen mukavaa vai ei. Sarjakuvat ovat kyllä ehdottomasti laadukkaita ja pidin piirustustyylistä, mutta kyllä minulle yleensä jäi vähän vaivaantunut olo. Vaikka sitten toisinaan hihityttikin, että voi kun tämä on just tällaista välillä.

Ei, kyllä tämä oli mukavaa. Arkirealismiahan tämä on. Ja kaikessa kamaluudessaan Grönroosin ja Rantion stripit ovat niin oivaltavia, että ei näitä oikein voi kuin arvostaa.

Napattu täältä.

Hesarin sivuilta löytyy muutama strippi lisääkin.

Suosittelen Kaikkia pieniä julmia tarinoita synkemmän huumorin ja arkeen kohdistuvaa tarkkanäköisyyttä arvostaville, jotka osaavat olla ottamatta itseensä myös silloin jos pilkka osuu omaan nilkkaan.

ps. Olen nyt ehtinyt lukea viime viikolla kirjoittamastani Blacksadista kaksi albumia lisää, ja meno vain paranee. Panttaan neljättä albumia, kun ei vain tahtoisi vielä hurmaavan kissaetsivän seikkailujen loppuvan.

6 kommenttia:

  1. Minä olinkin ihan unohtanut tämän sarjan, kiitos kun muistutit. Luin joskus jonkun albumin tekijöiltä ja tykkäsin - juuri oivaltavuuden ja piirrostyylin ansiosta. Tuo valitsemasi strippi on aika osuva sekin :D

    VastaaPoista
  2. Tuo esimerkkistrippi on kyllä niin pysäyttävä ja satuttava :/

    tykkäsin lukea näitä hesarista, voisin lukea albumillisenkin - pieninä annoksina.

    VastaaPoista
  3. En ole ikinä ennen törmännyt tähän, mutta hui. Siis yhtä aikaa hui ihastuneella että hämmentyneellä tavalla. Selvästi koskettelee ainakin vanhemmuuden kipupisteitä. Taidan laittaa tämän kirjastosta heti varaukseen!

    VastaaPoista
  4. Ole hyvä Norkku! Piirrostyyli on tosiaan ihanan pelkistetty mutta silti todella yksityiskohtainen.

    Maria, sanopa muuta. Tässä albumissa oli monia joihin pysähtyi. Ja pieninä annoksina nimenomaan, minäkään en lukisi tätä yhteen putkeen.

    Susa, ymmärrän mitä tarkoitat. Tämä on toisaalta tosi raju ja silti jollain tavalla humoristinen. Välillä enemmän toista kuin toista.

    VastaaPoista
  5. Minunkin häätyy tämä varata, en ole näihinkään aiemmin törmännyt. Juoppis on selvästi minun sarjakuvahaukka ja täältä blogistasi aina löydän hyviä uusia kotimaisia sarjiksia.

    VastaaPoista
  6. Kiva Hanna kun toimii näinkin päin. :) Minulla on monta sinun lukemaasi sarjista kirjastossa kytiksellä, vielä en ole ehtinyt. Näiltä samoilta tekijöiltä on tullut uudempikin albumi, siitä ehkä ensi viikolla lisää. Ja Tuomas on kyllä ihan ehdoton, en minä ole varmaan ikinä lukenut näin paljon sarjiksia (siis muuta kuin Akkareita) mutta kun näitä nyt roudataan kotiin niin miksei lukisi itsekin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...