maanantai 10. lokakuuta 2011

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Olin viime perjantaista eilisiltaan hyvin läheisissä suhteissa Haruki Murakamin teoksen Kafka rannalla (Tammi, 2009; Umibe no Kafuka 2002, suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Kafka on the Shore 2005) kanssa. Maagista ja lumoavaa 639 sivuista tiiliskiveä ei ihan noin vain jätettykään kesken.

Kafka istuu rantatuolissaan,
miettii mikä panee maailman liikkumaan.
Kun sydämesi sulkeutuu,
sfinksi liikkumaton
uniasi puhkoo veitsivarjollaan.


Kafka rannalla on nuoren pojan, maailman kovimman 15-vuotiaan, Kafka Tamuran tarina. Kafka karkaa kotoa ja lähtee Takamatsuun, Shikokuun, tietämättä aivan varmasti miksi. Kafkan tarinaan limittyy vanha herra Nakata, mies, joka ei ole ihan viisas. Mies, joka kantaa mukanaan sateenvarjoa ja puhuu kissoille. Se, miten kahden henkilön matkat limittyvät toisiinsa, jääköön Murakamin kerrottavaksi, koska tässä tarinassa kyse on hyvin paljon löytämisestä.

Kafka rannalla on enemmän kuin tarina. Se on matka ja maalaus. Ajatus. Murakamin maailmassa on jotain kiehtovalla tavalla kammottavaa. Kuin silkkinen musta variksen sulka, herätessä unohtunut uni, hiljainen varjo. Kammottavuutta, joka saa niskakarvat pystyyn ja kaikki vastaanottimet auki; mitä seuraavaksi tapahtuu ja haluanko minä edes tietää sitä?


Jos pystyisinkin nyt heti pyyhkäisemään olemattomiin tämän, joka on minä. Pohdin asiaa aivan vakavissani. Jos minä nyt tämän paksun puiden seinämän sisällä tällä poluttomalla polulla lakkaisin hengittämästä, tietoisuuteni hautautuisi hiljaa pimeyteen, viimeinenkin synkän ja väkivaltaisen vereni pisara valuisi ulos ja DNA:ni maatuisi heinikkoon. Silloin taisteluni olisi ohi.


Kafka rannalla oli kummallinen ja hämmentävä lukukokemus ja tuntuu vähän hassulta kirjoittaa tekstiä kirjasta, jota ei taida vielä itsekään ymmärtää. Luulen, että tulen vielä lukemaan tämän uudestaan joskus, sitten kun se on saanut hautua. Ehkä ymmärrän sitten enemmän. Ymmärrän enemmän taivaalta satavia kaloja, kynnyskivistä, pitkän matkan rekkoja, vanhoja vinyylejä ja pelottavia metsiä.

Murakami kirjoittaa eteenpäinvievästi ja älykkäästi. Tarinan lomaan on nivottu viittauksia niin kirjallisuuteen, antiikin taruihin kuin populaarikulttuuriinkin. Kafkan tarina ei ole pelkkä matka kasvamiseen, se on myös matka omaan identiteetiin. Ja se on matka myös monelle muulle tarinan henkilölle. On kuolematonta rakkautta, surua, iloa, löytämistä ja kadottamista.

Minä mietin, onko tässä kirjassa tapahtunut lost in translationia. Ei siis sillä, kirja on käännetty mielestäni todella hyvin, mutta se on kuitenkin käännetty englanninkielisestä käännöksestä eikä alkuperäisestä tekstistä. Mietin vain.

Joka tapauksessa Kafka rannalla on ehdottoman vaikuttava lukukokemus ja varmasti yksi tämän vuoden mieleenpainuvimmista minulle. Hämmentävä ja kaunis. Pelottava ja palkitseva. Ehdottoman suositeltava, jos etsii suurta ja kuitenkin pientä maagista tarinaa höystettynä salaisuuksilla ja niin kovin erilaisilla kohtaloilla.

Kafkan kanssa rannalle päädyin Katjan arvion perusteella ja ovat tästä kirjoittaneet myös ainakin Jenni ja Zephyr.

14 kommenttia:

  1. Kafka rannalla on kyllä tosi hyvä ja saa pään surisemaan ajatuksenpuolikkaita ja kysymyksiä. Hieno kirja ja hieno kirjoitus siitä!

    VastaaPoista
  2. Hmm, jännittävän kuuloinen kirja! Lisättäköön se siis ikuisesti kasvavalle listalle ;) Symbioosi hyvän kirjan kanssa on yksi huippujutuista elämässä, itse harrastin sitä lauantaiyönä Juniorin erikoisen elämän kanssa.

    Niin ja onnittelut sämpylöistä! Itse tein äsken aika hyvää pastaa ja vadelmakiisseliä, vaikka itse sanonkin...

    VastaaPoista
  3. Voih, minulla on ollut tämä jo viikkoja lainassa kirjastosta, mutta en vain saa näin paksuja kirjoja luettua. Kirjoitit todella upeasti kirjasta!

    VastaaPoista
  4. Olen niin iloinen, että luin tämän. Koetan miettiä, että mikä olisi oman koko kirjavuoteni voimakkain lukukokemus ja Kafka rannalla on pääsee kyllä aika korkealle. Luin kirjan touko-kesäkuussa ja edelleen se tuntuu hämmentävältä, mieleenpainuvalta, ihmeelliseltä ja nimenomaan palkitsevalta. Tällaisia kirjoja ei ole olemassa kovin montaa.

    (Ja onnea täydellisistä sämpylöistä :))

    VastaaPoista
  5. Oi voi, sämpyläsi kuulostavat herkullisilta! Vesi nousee kielelle.

    Lurun luvuissa on sinulle tunnustus!

    VastaaPoista
  6. Oi, minulta on täydellisten sämpylöiden onni vielä saavuttamatta, onnittelut siis siitäkin. Ruis ja karpalot kuulostavat ihanalta yhdistelmältä.

    Blogissani on sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
  7. Tämä kirja on yksi niistä kirjoista, jotka ovat oikeasti jääneet mieleen. Minulle käy nimittäin usein niin, että selaan blogin vanhoja juttuja ja hämmästyn, että olen lukenut jonkin kirjan. :D Mutta tätä en ole unohtanut, vaan ajattelin itse asiassa sitä juuri vähän aikaa sitten.

    Mariaa voin lohduttaa, että vaikka kirja on fyysisesti paksu, se ei ollut silti sellainen hidaslukuinen tiiliskivi. :)

    VastaaPoista
  8. Oi, Kafka rannalla kuuluu omiin lempparikirjoihini! <3 Vaikka vähän välttelen tiiliskivimäisiä kirjoja, tämä teos ei tuntunut yhtään kangertelevalta lukea, vaan sen olisi voinut lukea yhdellä ahmaisulla, jos sellaiseen aika riittäisi :-D Komppaan siis Marjista tässä samalla.

    Tämä kuuluu niihin harvoihin kirjoihin, jonka myös minä voisin joskus kuvitella lukevani monien vuosien päästä uudelleen. En vieläkään ole päässyt pökerrykseni yli tämän kirjan hämmennyksestä ja mahtavuudesta.

    Pst, minunkin blogissani on sinulle jotakin. :-)

    VastaaPoista
  9. Rooibos, sanopa muuta! Ja kiitoksia. :>

    Suketus, ehdottomasti listalle ja vaikka tämä on niin paksu niin meni hämmentävän nopeasti.. Onnittelut pastasta ja kiisselistä!

    Maria, täällä on moni jo tämän sanonutkin mutta tämä todellakin menee nopeasti!

    Katja, ilo on molemminpuolinen. Tämä oli ehdottomasti hieno kokemus ja hyvin pähkäilyttävä myös! Ja kiitos! ;>

    Luru, ne tosiaan olivat hyviä vaikka itse sanonkin. Ja oi kiitos!

    Norkku, voi, kiitos sinullekin! Olen varma että sinullekin se sämpyläpäivä koittaa. :>

    marjis, uskon, että tämä jää minullekin mieleen. Ja on melkein pakko ehkä lukea tämä vielä joskus, sillä tuntuu että minulta on saattanut mennä jotain ohi. Tai sitten ei. Mutta saattaisin silti ymmärtää enemmän.

    Kaisa, hauskaa kuulla että Kafkalla on faneja. :) Tämä olisi kyllä voinut mennä tosiaan yhdellä istumalla jos sitä aikaa olisi ollut. Ja voi, kiitos sinullekin!

    VastaaPoista
  10. Onnea onnistuneista sämpylöistä! Olen tehnyt sämpylöitä vain yläasteella köksässä ja koska niissä on jotenkin olevinaan niin suuri riski epäonnistua, niin en ole sen jälkeen kokeillut. Pitäisi kyllä, sämpylät on niin ihanaa herkkua ♥

    VastaaPoista
  11. Jannina, kiitos! Kyllä tämä näköjään tumpeloltakin onnistuu kun jaksaa tarpeeksi sinnikkäästi kokeilla. :)

    Suketus, kiitos <3

    VastaaPoista
  12. Hmm, kyllä tämä edelleen melkoisen houkuttelevalta kirjalta vaikuttaa, mutta ehkei kuitenkaan taida olla se paras mahdollinen joulukirja minulle. :) Toinen vaihtoehtoni on ollut Nichollsin Sinä päivänä, taidan vaihtaa siihen! :)

    Kiitos Linnea hyvästä kirjoituksesta ja kirjan esittelystä! <3

    VastaaPoista
  13. Sara, voi miten hauskaa koska minäkin ajattelin lukea Sinä päivänä jouluna jos vain ehdin saada sen käsiini jostain. :) Ja kiitos itsellesi kommentista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...