keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Blogisavujen vähän laskeuduttua on nyt minun vuoroni lumoutua ja hämmentyä Marisha Rasi-Koskisen esikoisesta, Katariinasta (Avain, 2011). Odottelin tämän lukemista vähän, jotta en veisi muiden ajatuksia ja että saisin löytää ja tutustua itse.

Katariina jättää jokaiseen taloon kirjeen, ujuttaa kirjeen väliseinän koolinkien väliin, kun kipsilevyt on jo asetettu paikoilleen mutta seinä yhä täynnä aukkoja valokatkaisijoille tai sähköjohdoille tai rakoja odottamassa listaa, saumausteippiä ja karmia. Tyhjiä kohtia, joiden kautta voi kurkistaa samanaikaisesti menneeseen ja tulevaan. 


Katariinan juonesta ei voi sanoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa. Sanotaan nyt sentään se, että kirja koostuu kuudesta episodista, joiden kertojat vaihtuvat. Episodeista, joissa Katariina on läsnä tai sitten ei.

Tarina kulkee polveilevana ja kutkuttaa mielikuvitusta. Mitä nyt tapahtuu, mikä on totta. Missä todellisuudessa ollaan tällä kertaa. Kuva Katariinasta rakentuu vähitellen muuttoautojen, pihistettyjen tupakka-askien, siivilöidyn vadelmahillon ja puhelinsoittojen seasta. Ja silti ei voi olla ihan varma.

Siinä mielessä tämä olisi varmasti äärimmäisen mielenkiintoinen kirja esimerkiksi lukupiireihin, sillä tulkintoja voi olla monia. Itse ainakin jäin pohdiskelemaan ja miettimään että mikä, miten. Jotain solmitaan, kaikkea ei.

Lukukokemuksena Katariina oli kaunis ja surullinen. Todentuntuinen ja myös kipeä. Etenkin muuttamiset tuntuivat minusta surullisilta, itsekin kun on joskus joutunut kotiutumaan monta kertaa suhteellisen lyhyessä ajassa. Rasi-Koskinen kirjoittaa hyvin, välillä jalat maassa ja toisinaan käytävät venyvät reunoistaan tai lattia on niin kaareva että sillä pitää kävellä hitaasti. Ihmisen päänsisäisiä ajatuksia kuvaillessaan on myös psykologina työskentelevä Rasi-Koskinen mielestäni parhaimmillaan, avatessaan sitä kaikkea kummaa sotkua mitä pään sisältä nyt löytyykään.

Aamulla hän ei ole kukaan. Aamulla hän on vain jäykkä niska ja vieras katto. Ensimmäisen sekunnin aikana hän tietää juuri ja juuri sen, että on olemassa niska ja on olemassa katto, mutta ei sitä missä tai kenen ne ovat tai mitä tekemistä niillä on keskenään.

Suosittelen Katariinaa teen kanssa, sohvalla. Tilanteisiin, joissa ajatuksille on tilaa. Myös pieneen realistissävytteiseen arkipakoiluun

Mainittakoon vielä, että Satu Ketolan suunnittelema kansi on mielestäni erittäin kaunis ja kirjalle sopiva. Kävin tutkimassa asiaa ja Ketola on tehnyt muitakin kauniita kansia, mm. Claudie Gallayn Tyrskyihin ja Seija Vilénin Mangopuun alla - teokseen.

Koska tätä on luettu niin paljon, linkittelen tässä nyt viisi ensimmäistä löytynyttä eli Katariinan matkassa kulkeneet myös ainakin Morre, Susa, Karoliina, Hanna ja Katja sekä anni.M ja Paula.

Katariinan sain arvosteltavaksi Avain-kustantamolta, kiitos.

12 kommenttia:

  1. Katariina oli kaikessa hämmentvyydessään nerokas ja ihana lukukokemus. Tuo on totta, että juuri tällaiset kirjat olisivat tosi hyviä lukupiirikirjoja!

    VastaaPoista
  2. Minä haluan lukea tämän jossain vaiheessa, mutta olen myös odotellut blogisavujen tasaantumista jotta saisin ihan oman lukukokemuksen;)

    VastaaPoista
  3. Ihanan osuvasti olet tuon kuvan liittänyt tähän. Katariinaa lukiessa tosiaan tulee kerättyä johtolangoista pientä lankakerää. :)

    Satu on huikean hyvä graafikko ja hänellä on mahtavia kirjan kansia.

    Toinen, jonka kansia aina ihailen on Jenni Noponen, joka on tehnyt ainakin Gummerukselle kansia.

    VastaaPoista
  4. Oikein hyvä suositus Katariinan lukemiselle; sohvalla teen kera!

    VastaaPoista
  5. Katariina on siitä jännä kirja, että se jää mieleen pitkäksi aikaa. Luin kirjan elokuussa ja Katariinan tunnelma on edelleen jossain takaraivossani.

    Sinun ottamasi kuva on ihana. Samoin tosiaan kirjan kansi.

    VastaaPoista
  6. Katariina-arvosteluja lukiessani mielessäni pyörii Maaria Päivisen Silja ja Mai. Sekin on salaperäinen ja pistää miettimään. Katariinaa en ole (vielä) lukenut, joten en tiedä minkä verran näissä oikeasti on samaa. Katariina on luettavien listalla :)

    VastaaPoista
  7. Ehkä Katariinalle voisi perustaa samantapaisen juonikeskusteluketjun kuin Susa teki Vieras kartanossa -romaanille? Hieno arvio joka tapauksessa, Linnea!

    VastaaPoista
  8. Hyvä arvio ja hyvä kirja! Minä pidin välillä ihan hurjasti, mutta sitten taas toiset osiot eivät olleet niin mieleeni. Mutta pidän yleensä episodikerronnasta niin romaaneissa kuin elokuvissa, ja tässä oli myös hauska seurata niitä langanpäiden solmiutumisia. Ja minäkin pidän kannesta kovasti!

    VastaaPoista
  9. kiva blogi tämä kujerruksia, olen iloinnut tämän löytämisestä! mukavasti kirjoitat Katariinasta. monen arvion jälkeen ei useinkaan ole enää helppoa kirjoittaa. on myös hyvä ettei kaikki arviot tule kerralla kun silloin kirja voi myös nopeasti unohtua.

    (minäkin kirjoitin katariinasta, täällä http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/2011/08/marisha-rasi-koskinen-katariina-arvonta.html

    VastaaPoista
  10. Susa, sanopa muuta. Todella kiinnostava, ehdottomasti.

    Sanna, ymmärrän. ;> Sinun tekstiäsi sitten odotellessa!

    Hanna, kiitos! Ja oi, Noposella tosiaan on ihania kansia, kävin juuri kurkkimassa.

    Morre, eikö? Itse luin kirjan eilen loppuun sohvalla kamomillateen kera. :)

    Katja, tätä on tässä muhittu ja varmaan muhitaan vielä lisää. Hämmentävä tunne kun Kafka rannalla ja Katariina möyhentävät pään sisuksia samanaikaisesti! Ja kiitos!

    Villasukka kirjahyllyssä, pistänpä tuon teoksen muistiin, jos vaikka tajuaisi katsella kirjastosta Kuulostaa kiinnostavalta!

    Maria, hyvä idea. Makustelenpa tätä asiaa hetken.. :)

    Karoliina, kiitos! Minäkin olen ehdottomasti episodikerronnan ystävä. Ja vähän sama, muutama kohta kirjassa oli sellainen että vähän nirpistelin mutta yleisvaikutelma kuitenkin ehdottoman positiivinen.

    anni.M, voi kiitos! Kommenttisi ilahdutti paljon! :) Ja sepä, on hyvä että bloggaajien joukossa on sekä pioneereja että perässähiihtäjiä!

    VastaaPoista
  11. Monitulkintainen Katariina kyllä on. Aukkoisuudessaan se haastaa miettimään, mikä on sen ehdottomin etu. Syvällisyyttä olisin kaivannut lisää. Katariina olisi voinut olla ihan hyvin paksumpikin.

    Minunkin blogistani löytyy lukutunnelmia, jos haluat lukea: http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/10/katariina.html

    VastaaPoista
  12. Minullakin on tämä odottamassa, ja saakin odottaa vielä jonkin aikaa. Kirja kiehtoo kovasti, mutta haluan ensin unohtaa tästä lukemiani arvosteluja, antaa suurimpien savujen laskeutua kuten sinäkin olet tehnyt. :)

    Siksi vain silmäilin arviosi, palaan tänne kun saan Katariinan itsekin luettua.

    Aurinkoista loppuviikkoa Linnea! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...