torstai 22. maaliskuuta 2018

Lavalta: Nature Morte (Honkasalo-Niemi-Virtanen/Mad House)

Kuva: Saara Autere

Ihminen ihmiselle ihmisestä

Mad Housen viidennen kauden viimeinen viikko on nyt käsillä, itse kävin katsomassa viimeisen esitykseni lauantaina. Työryhmä Honkasalo-Niemi-Virtasen Nature Morte kuljettaa katsojat Levänluhdan lähteelle, josta on löydetty yli sata rautakaudella sinne haudattua ihmistä, lähinnä naisia ja lapsia. Teoksessa kuullaan muun muassa pätkiä asiantuntijoiden haastatteluista, joissa pohditaan millaisia nämä ihmiset ovat kenties voineet olla, mitä kieltä he ovat puhuneet, miksi heidät on haudattu sinne. Toisaalta lähestymistapa on myös pehmeä ja liikkeellinen, kun pohditaan voiko toista kauan sitten elänyttä ihmistä saati nyt aivan lähellä olevaa todella tavoittaa tai määrittää.

Emilia Kokko ja Elina Pirinen saapuvat esitystilaan lähes huomaamatta. Heidän saapumistaan on edeltänyt mystisen äänimaiseman luonti, samalla olen ihmetellyt näyttämöllä olevia pieniä muovisia vesipulloja, pyöreitä säiliöitä, punaisia muoveja ja pulputtavaa valaistua lähdettä. Mutta niin, sieltä he saapuvat, toisiaan kantaen, lempeästi koskettaen. Ja sitten tapahtuu kaikenlaista, puhutaan paljon, naksutetaan hampaita, kirjoitetaan kirjeitä menneisyyden ihmiselle.

Teoksen asiajärjestys on päässäni puuroa, mutta ehkä sillä ei ole väliäkään. Mieleen on jäänyt paljon sekä kauniita että huvittavia näyttämökuvia. Puhetta julkisista dissektionäytöksistä historiassa. Naksuttavat hampaat ja tuijottavat silmät. Välillä naurattaakin, esityksessä on myös paljon huumoria, jotain sellaista kun puhuja ei aivan tavoita kysymystä vaan lähtee tangentille, merkitys ei välity. Milloin ihmisen ruumis ei ole enää hänen, menetetäänkö omistusoikeus kun aivot eivät enää toimi? Kokon ja Pirisen läsnäolo esitystilassa on valloittava, puolitoistatuntinen esitys ei tunnu pitkältä, olo on keskittynyt ja hyvä.

Teoksen äänimaiseman luovat Akuliina Niemi ja Ilkka Saastamoinen. Lasiset, kiekuraiset torvet soivat hypnoottisesti ja en voi olla ihmettelemättä, miten niistä saa aikaan sellaisen äänen. Vastapainona torvien ikiaikaiselle äänelle on konemusiikin jytkettä, se toimii yllättävän hyvin. Mystistä tunnelmaa lisäävät Valdemar Virtasen pehmeät valot.

Nature Morte on erikoisen rauhoittava esitys, vaikka sen keskiössä onkin epävarmuutta ja hapuilua. Ajatukset toisen ihmisen saavuttamisesta, mielen ja kehon yhteydestä, kuolemastakin, saavat oman mielen hyrisemään miellyttävästi. Koko kotimatkan olen edelleen jonkinlaisessa transsissa, kuljen automaattivaihteella, ja ajattelen. Onko sielulla massaa, voiko menneisyyden ihmistä tuntea? Tämä oli ehdottomasti kaunein Mad Housen tämän kauden esityksistä, kiitos.

Teos on osa kolmiosaista teoskokonaisuutta. Toinen osa, installaatio Chimera, on esillä Galleria Sinnessä 8.4. asti. Kolmas osa, paikkasidonnainen ääniteos, toteutetaan Levänluhdan lähteelle syksyllä 2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...