maanantai 26. maaliskuuta 2018

Lavalta: Ice (Klockriketeatern/Von Krahli Teater)

Riina Maidre, Matti Raita ja jää. Kuva: Herkko Labi

Epämiellyttävien ihmisten lukupiiri

En tiennyt Klockriketeaternin ja Von Krahli Teaterin yhteisproduktiosta ICE, etukäteen muuta, kuin että se on monikansallinen ja -kielinen projekti ja perustuu Vladimir Sorokinin romaaniin Ice. Tätä myöten esityskokemus oli varsin hämmentävä, epämiellyttäväkin, sillä en ollut aivan varma ollaanko tässä nyt tosissaan ja mitä ihmettä oikein tapahtuu. Jälkikäteen selvisi toki kyseessä olevan satiiri, mutta erikoista oli silti.

Esityksen keskiössä on lukupiiri, joka suhtautuu harvinaisen ihtohimoisesti Sorokinin romaaniin ja siinä esiteltyyn kulttiin. Ajatus siitä, että vain pieni osa maapallolla elävistä ihmisistä on harvinaisia valittuja ja loput ovat uhrattavissa parempien tieltä resonoi tässä ajassa. Kyseenalaistajia ei sallita. Kuusihenkinen, suomalaisista ja virolaisista näyttelijöistä koostuva ensemble eläytyy kirjan hahmoihin ja uppoutuu romaanin hengessä syleilemään ajatusta omasta erinomaisuudestaan.

Kielellisesti esitys on kylläkin kiinnostava. Näyttämöllä kuullaan suomea, ruotsia, viroa ja englantia sekaisin, tekstitystä ei ole. En tiedä millaisen kuvan esityksestä saa, jos osaa kielistä vain esimerkiksi yhtä. Itse selvisin kaikista muista paitsi virosta, vaikka sitäkin osaa tai ainakin kuvittelee osaavansa tulkita edes vähän.

Katsoessa olo on vaivaantunut, en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Esityksen ihmiset ovat niin syvällä kuplassaan, että pahaa tekee. Lisäksi minua ahdistaa näyttämöllä olevan veden kanssa läträäminen, kaikki tuntuu niin tavattoman epähygieeniseltä ja infektioherkältä. Yleisön osallistaminenkin hämmentää, olin helpottunut kun hurmostilaiset kulttilaiset eivät tulleet mikrofonin kanssa kysymään minulta mitään. Sinänsä voi siis kiitellä näyttelijäntyötä, sillä omaan ideologiaansa uponneisiin tyyppeihin ei todellakaan halunnut sekaantua. Kirjan aion kuitenkin jossain vaiheessa lukea, olisi kiinnostava tietää minkälaisesta alkutekstistä Iida Hämeen-Anttilan dramaturgia ja Essi Rossin ohjaus ovat peräisin.

Poistuessa esityksestä minua puistatti, kokemus ei ollut miellyttävä. Kotimatkalla kelat alkavat vähitellen avautua, etenkin kun teatteriseuralaiseni alkaa kertoa mistä Ice-romaani todella kertoo ja millainen se on. Ennen nukkumaanmenoa pää käy jo ylikierroksilla tulkinnoista ja alan ehkä ymmärtää esitystä tai ainakin olen löytänyt siihen näkökulman. Minulle ICE oli esitys epämiellyttävistä ihmisistä ja yhteen ideologiaan fakkiutumisen vaaroista. En voi sanoa pitäneeni, mutta kiinnostavat kelat tästä ainakin sai.

Esityksiä on Viiruksen tiloissa vielä huhtikuun alussa ja Kansallisteatterissa toukokuussa, lisätietoja täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...