tiistai 6. maaliskuuta 2018

E.L.James: Femtio nyanser av honom (Fifty Shades of Grey)


Fifty Shades of Grey päästää sisäisen jumalattaren valloilleen – tai sitten ei

E.L. Jamesin Fifty Shades of Grey, Twilight-fanifiktiosta ponnistanut eroottinen romaani, julkaistiin alunperin vuonna 2011 ja se puhuttaa ihmisiä edelleen. Trilogiaksi muodostuneen kirjasarjan viimeisestä osasta tehty filmatisointi sai ensi-iltansa tänä vuonna, joten leffakansipokkaria näkee tällä hetkellä kirjakaupoissa. Itse totesin aika varhaisessa vaiheessa, että tulen kirjaa tuskin lukemaan, mutta viimevuotisen ruotsinkielisen lukuhaasteen innoittamana päätin lukea teoksen ruotsinnoksen Femtio nyanser av honom elokuun haastekohtaan en bok som du inte vill andra ska se dig läsa. Tämän tekstin ajankohdasta voinette jo päätellä, että lukeminen ei suinkaan tapahtunut elokuussa saati nopeasti, vaan luin kirjaa hitaasti syyskuusta tänne maaliskuulle asti.

Tarina on yksinkertainen. Kömpelö ja omasta mielestään tavallistakin tavallisempi, juuri collegesta valmistuva Anastasia Steele kirjaimellisesti kompuroi suoraan häikäisevän komean miljonäärin Christian Greyn syliin. Erinäisten tapahtumaketjujen kautta Ana pääsee Christianin kanssa treffeille, mutta järkyttyy ymmärtäessään että Christian ei suinkaan halua perinteistä parisuhdetta vaan solmia Anan kanssa sopimuksenalaisen dominanssiin ja alistuvuuteen perustuvan seksisuhteen. Neitsyenkaino Ana pohtii kuitenkin mielessään, että Christianin kovan kuoren alla täytyy olla myös rakastumiseen kykenevä mies ja niinpä Ana päättää suostua ehtoihin, tietyin varauksin.

Tämän myötä kirjassa harrastetaan paljon seksiä (anteeksi, pannaan, kuten Christian asian tuskastuttavan usein tahtoo ilmaista), tuskastellaan Christianin pidättyväisyyttä sekä pyöritellään silmiä ja purraan huulta (mikä johtaa lähes joka kerta piiskaukseen ja seksiin). Lisäksi Christianin luulisi olevan lähellä kaljuuntumista, sillä hän haroo hiuksiaan todella, todella usein. Luonnollisesti Anan ja Christianin suhde myös muuttuu monimutkaisemmaksi ja kirja päättyykin jonkinlaiseen cliffhangeriin, jonka lopputulos on kuitenkin helposti pääteltävissä. Totta puhuen juoni muistuttaa varsin paljon alkuperäisen Twilightin juonta, tosin siinä ensimmäisessä osassa ei muistaakseni harrastettu seksiä lainkaan.

Wikipedian mukaan tätä teosta on myyty maailmanlaajuisesti yli 70 miljoonaa kappaletta, mikä tuntuu aika hurjalta. Itsekin olen nyt osa tätä tilastoa, vaikka käyttämäni summa olikin vaatimattomat 3,61 euroa Stockmannin alennuslaarilla käynnin myötä. En suoraan sanottuna aivan ymmärrä kirjan suosiota: se ei ole mitenkään erityisen upeasti kirjoitettu ja ainakin ruotsinkielisenä yli 500 sivun mitta tuntuu todella ylimitoitetulta. Kirjassa jaksetaan kertoa hyvin, hyvin yksityiskohtaisesti jokainen kosketus ja hyväily, mutta toisaalta se häveliäästi viittaa asioita tapahtuvaksi där nere. Toki muistetaan myös kertoa jokaisesta kondomipakkauksen repäisystä ja siitä, miten Ana muistaa ottaa ehkäisypillerinsä joka aamu. Ei sillä, ehkäisy on tärkeää ja hieno juttu, mutta luottakaa nyt vähän lukijaankin. Minun mielestäni Christian oli lisäksi ärsyttävä kontrollifriikki ja Anassa ärsyttävintä taisi olla hänen jatkuva selostuksensa sisäisestä jumalattarestaan (inre gudinna!), joka tilanteesta riippuen tanssi salsaa, murjotti, valmistautui kilpajuoksuun tai heitti kärrynpyöriä.

Lähdin sitten googlaamaan ja löytyihän sieltä artikkeli poikineen siitä, miksi kirja on niin järkyttävän suosittu. Elite Dailyn jutussa on haastateltu psykologi ja parisuhdeneuvoja tohtori Dardashtia, joka listaa seitsemän tieteellistä (?) syytä siihen, miksi sarja on niin suosittu. Syiksi on listattu muun muassa Christianin ihmeellinen täydellisyys (rikas, vastaa nopeasti sähköposteihin, tahtoo hemmotella), Christianin ja Anan välinen seksuaalinen jännite ja se, että kirja mahdollistaa "lepohetken" naisille, joista tuntuu että heidän täytyy olla koko ajan kontrollissa. Tavallaan syyt ovat ihan loogisia mutta, kuten Colette Bennett CNN:n GeekOut-blogissa toteaa, minä en vaan tajua. Ei iske. Toisaalta jos tämä kirja saa jonkun lukemaan kirjoja enemmänkin tai jos kirja yksinkertaisesti viihdyttää ja tuo iloa elämään niin hei, siitä vaan.

Pakko vielä loppuun mainita siitä kohtauksesta eli internetissäkin lukuisista paikoista luettavissa olevasta tamponikohtauksesta, Kadeen Griffits tiivistää nettijutussaan aika hyvin sen hyvät ja huonot puolet. Ihan kiva sinänsä, että kuukautisten aikana harrastettavan seksin tabua rikotaan, mutta älä nyt hyvänen aika mene siitä vain kysymättä repimään toisen tamponinnarusta ja sitten vielä heitä sitä tamponia vessanpönttöön, senkin ympäristörikollinen.

En siis voi sanoa nauttineeni orgastisesti tämän teoksen lukemisesta, mutta tulipahan kerrattua kehosanastoa ruotsiksi (oli muuten helppolukuista kieltä, siinä mielessä plussaa). Ja en aio lukea seuraavia osia, sillä minä olen jo Twilightini lukenut, kiitos vain. Sori vaan, oi sisäinen jumalattareni.

Suketuskaan ei löytänyt sisäistä jumalatartaan, Pihin naisen elämää -blogissa puolestaan kiitellään kirjaa viihdyttävyydestä.

E.L. James: Femtio nyanser av honom (Fifty Shades of Grey, 2011)
Norstedts, 2012. 553 s.
Kääntäjä: Jimmy Hofsö
Ulkoasu: Jennifer McGuire

13 kommenttia:

  1. :DD Minä en saanut kirjaa luettua loppuun, eli minulta on mennyt tuo kuuluisa tamponikohtaus ohi. Ehkä hyvä niin. Toivon salaa, että leffat tulisivat Netflixiin, niin voisin katsoa ne ja nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot masokisti!!!���� Eka leffa oli kamala pettymys, sieltä ja syvältä, tylsä kuin mikä! Tokaa en aio kattoa, enkä todellakaan lukea kirjaa!!! Mielummin lukisin vaikka Maamiehen kalenteria tai Aku Ankan taskukirjaa��
      Muuten tämä bloggaaja on mahtavan hyvä, kiitos tästä!!!��

      Poista
    2. Elokuvaan ei tamponikohtausta muuten huolittu, eli joudut "selviämään" ilman sitä :D Pitäisi kyllä olla mulle joku hyvä houkutin leffojen katsomiseen, katseluaikaa on muutenkin nyt niin vähän että mieluummin käytän sen johonkin parempaan.

      Poista
  2. Huikee saavutus, että luit loppuun ja vielä ruotsiksi. Tämä on yksi niistä kirjoista, joiden lukeminen ei ole käynyt mielessä edes ajatuksen tasolla. Ihmettelen myös tämän kirjan suosiosta, mutta ehkä tämä sitten on jotenkin sopivasti tuhma.

    Nauratti niin paljon sun teksti sen tamponihomman lopuksi, siis se "senkin ympäristörikollinen" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän, kiitän. Ruotsiksi tämän lukeminen oli ehkä loppupeleissä yksinkertaisinta, kun huomion pystyi kiinnittämään luetunymmärtämiseen.

      Poista
  3. Hauskasti kirjoitit tästä. Mulle tää trilogia kuuluu niihin, joita olen miettinyt, että pitäisikö lukea jonkinlaisesta velvollisuudesta. Pidänhän jostain tuonne päin viittaavasta (taitaa kuitenkin olla kovin kaukana) kirjallisuuden tyylistä kovin paljon ja minulta vuosi pari taakse päin tivattiin usein, että olenko lukenut Jamesia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lukumato! Hmm, ainahan voi kokeilla, en viitsi ajatusta torpatakaan kun osalle tämä on toiminut oivallisena viihdelukemisena. Tässä kuitenkin voinee todeta sen, että jos ei heti sytytä niin ei ehkä tarvitse lukea loppuun.

      Poista
  4. Eih, muistot heräsivät. Olihan tämä, no, melkoinen kokemus. Huhhuh.

    VastaaPoista
  5. Juuh... Minäkin sivistin itseäni ja luin sarjan (jälkijunassa). Tuli purtua huulia ja harottua hiuksia kun niin älyttömän moni asia sarjassa tökki, toisaalta pelottavan koukuttavaa luettavaa, piti saada tietää miten parille käy. Ei hirveän mieleenjäävä tarina, tamponikohtauskin on autuaasti unohtunut (onneksi). Inre gudinna, ei jestas :D

    Elokuvaa en enää kyennyt katsomaan, kirjat riitti.

    VastaaPoista
  6. Kiitos hauskasta arviosta! :D Olen itse myös kirjan suosiota miettinyt ja näin romantiikanlukijan näkövinkkelistä kirja tuntuu tämän sukupolven inkarnaatiolta hyvin perinteisen tyyppisestä (mutta ehkä jo vanhentuneilla arvoilla ratsastavasta) romantiikkakirjasta, jossa naispäähenkilö on viaton neitsyt, joka haluaa "pelastaa" rakkaudellaan kokeneemman, alfauros-miespäähenkilön. Tosin tämäntyyppisten miespäähenkilöiden käytöksessä on usein myös aika toksisia piirteitä. Näitä kirjoja kirjoitettiin erittäin paljon romantiikkagenressä joskus 70-80-luvulla, mutta näköjään tarinalle on suurta tilausta edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka! Se on kyllä ihan totta, että tässä on juuri tuota vaarallista "pelastamisen" meininkiä ja Christianin käytös ei kyllä ole aivan terveen kuuloista. Valitettavan suosittua tuntuu olevan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...