maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

Hankoniemen haahkat.

Toisinaan kirjat ottavat oman aikansa. Aloitin Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokirjan (Like, 2004) elokuussa 2014 ja ihastuin. Silti luin teoksen loppuun vasta nyt aloitettuani sen uudestaan tämän vuoden tammikuussa. Luin teosta lähes matkan rytmissä, noin yhden päivän kirjoituksen kerrallaan hampaita pestessäni. Siinä rauhoittui ja tuli harjattua riittävän pitkään, tosin joskus keskittyessä istuin kylpyhuoneessa harja suussani mutta entäs sitten.

Vuonna 1997 Kyllikki Villa lähti rahtilaivalla Suomesta kohti Etelä-Amerikkaa. Matkapäiväkirjan sijaan Villa puhui päivittäin tuntemuksiaan ja kokemuksiaan mikrokaseteille, sittemmin ne litteroitiin ja editoitiin tämän matkapäiväkirjan muotoon. Ikää tällä matkalla Villalla oli jo 73 vuotta ja vanhuus alkoi painaa päälle, paljon päiväkirjassa pohditaankin omaa jaksamista ja ikääntymistä. Toisaalta on myös iloa ja uskallusta, seikkailunhalua sen kaiken varovaisen liikkumisen ja olemisen taustalla, riemua siitä että saa olla laivalla ja löytää luotettavan taksikuskinsa taas vuosien jälkeen.

Itseä lukiessa jotenkin lohdutti se, kuinka kehon haurastumisesta huolimatta sitä voi lähteä yksin rahtilaivalle ja pärjätä. Nähdä delfiinejä, ihmetellä sitä kuinka jokaisessa satamassa tuntuu tulevan viivytyksiä, uida kansialtaassa aamun koitossa ja ottaa illalla pienen lasillisen konjakkia. Ja kaiken lisäksi voi lähteä seikkailuillekin, vaikka ensin epäilyttäisi että jaksaako ja pystyykö.

HelMet-haasteesta kuittaan tällä kohdan matkakertomus.

Kyllikki Villa: Vanhan naisen lokikirja
Like, 2004. 333 s.

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut Kyllikki ja Saara Villan Äidin lokikirjan, josta pidin todella paljon. Pitäisi tarttua tähänkin kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluaisin lukea sen myös, innostuin tästä sen verran. Juuri sopivaa pienin pätkin luettavaa.

      Poista
  2. Joillekin kirjoille on tosiaan oma aikansa, hieman pitempikin. Tämä Villan kirja on ollut lukumietteissäni jo kauan, milloinkahan ehdin lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan tapauksessa hyvä lähestymistapa on päivä kerrallaan. ;)

      Poista
  3. Omalla kulloisellakin lukuvireellä on suuri merkitys siihen, mikä kirja kulloinkin maistuu! Villa on herkullinen kertoja ja Lokikirja on viehko matkakertomus ja rehellisen oloinen kuvaus siitä, että ikä on vahvasti myös mielentila ja että kremppaisenakin voi nähdä ja rohkeasti kokea uutta ja olla avoin tuoreille kokemuksille. Sarjasta roppa rapistuu - pääkoppa käy rippikoulua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti näin, Takkutukka! Tämäkin odotti selvästi aikaansa sen lähes kaksi vuotta. Villa on kertojana viehättävä, minä jotenkin ihastuin siihen vilpittömyyteen että nyt kolottaa ja väsyttää ja ei huvita, että ihan oikeasti voi joskus vähän valittaa.

      Poista
  4. Tämä kuuluu haluan lukea -listalleni, mutta on vielä lukematta. Hyvä muistutus sinulta.

    VastaaPoista
  5. Tykkäsin tästä äänikirjana hirveän paljon. Olen lykännyt muiden Vilan kirjojen lukemista ihan vain sen takia, että josko niitäkin saisi äänikirjoina, mutta ei kai sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti äänikirjana hyvä, Minna! Harmi että muita ei saa, olisin voinut itsekin kuunnella.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...