tiistai 21. kesäkuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi


Kerrankin oli oikeasti aikaa ja mielenrauhaa lukea, kun olin muutaman päivän Hangossa. Alkukesän kuulaaseen paisteeseen ja navakoihin tuuliin valitsin Minna Rytisalon esikoisteoksen Lempin (Gummerus, 2016), joka kolahti minulle jokin aika sitten ennakkokappaleena postilaatikkoon.

Lapin sota vie rintamalle Viljamin, Pursuojan isännän, ja odottamaan jäävät niin tuore vaimo Lempi kuin avuksi hankittu piikatyttö Elli. Helppoa ei ole myöskään Lempin siskolla, saksalaisen heilan kanssa olo kun ei olekaan aina niin hohdokasta kuin ajatteli. Rakkaus vie kaikki mennessään, yllytetty tai yllättäen tullut, riipivä ja raastava, satuttavuudessaan silti vastustamaton ja mitä erilaisimpiin tekoihin ajava.

Lempi pitää kevyen tiukasti otteessaan, vetää ensisivuilta alkaen kuin huomaamatta imuunsa. Viljamin, Ellin ja Siskon kertomukset muodostavat kokonaisuuden, jonka lopullista muotoa arvaili lukiessaan ja jossain sitä päätyi niihin oikeisiin aavistuksiinkin. Henkilöhahmojen dynamiikka on taiten kuvattu ja jokaisen omanlaisensa suhde Lempiin on kiinnostava. Paljon en uskalla tässä sanoa, saatte itse havaita ja kokea.

Luin tarinan loppuun hankolaisella rantakalliolla, huokaisin kirjan suljettuani. Lempi oli kokonaisvaltainen lukukokemus, mukaansatempaava mutta hillitty. Tyynen pinnan alla räiskyi tunteita jos jonkinlaista, mustasukkaisuutta ja intohimoa, pelkoa ja lempeyttä. Tarina jäi ihon alle kytemään, ei ole päästänyt vieläkään otteestaan.

Mainittakoon tässä lopuksi että kyllä, tunnen Lempin kirjoittaneen Minna Rytisalon kirjablogiympyröistä jo useamman vuoden takaa. Ja kyllä, se että tämä kirja on Minnan kirjoittama varmasti vauhditti sitä että luin sen näin pian. Silti tämä teksti ei ole kaverikehu, vaan vilpitön ihastuminen hienoon tarinaan ja laadukkaaseen tekstiin. Lukekaa tekin. Minä aion hankkia tästä teoksesta vielä sen virallisen version hyllyyni asumaan.

Lempi ilmestyy heinäkuun lopulla.

HelMet-haasteessa olkoon tämä vuonna 2016 julkaistu kirja.

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus, 2016. 234 s.

5 kommenttia:

  1. Hienosti sanottu tuo, että Lempi on mukaansatempaava mutta hillitty. Niin on! Ja pinnan alla on monenlaista, vimmaa ja herkkyyttä. Taitavasti kirjoitettu romaani, varmasti vuoden parhaimpia esikoisia.

    VastaaPoista
  2. Tätä on kovasti kehuttu monessa blogissa. Niin monessa, että täytyyhän tämä itsekin lukea jahka ilmestyy! 😊 Hyvä lisäys tuo, että kehut on ansainnut kirja, ei sen kirjoittanut bloggarikaveri. En tosin epäillytkään, että sinä (tai kukaan muukaan bloggari) kehuu Lempiä sen takia, että on se on tutun kirjoittama, mutta hyvä kirja ansaitsee tuollaisen tarkennuksen - varmuuden vuoksi. :)

    VastaaPoista
  3. Totta puhut, Lempi on kaikesta kuohunnasta huolimatta hillitty.
    Näköjään jo kirjan ajatteleminen pistää jotain jylläämään niin, ettei tästä kommentoinnistakaan tule oikein mitään :D

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta - taitaa olla parasta lisätä tämäkin loputtoman pitkälle lukulistalleni! :D

    VastaaPoista
  5. Todellakin, tarina jää kytemään. Pidin kovasti siitä, että lukijana minut vieteltiin täydentämään, päättelemään - ja hullaantumaan. Hieno esikoisromaani!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...